Lue keskustelun säännöt.
Voiko väkivaltaan taipuvainen saada apua ennen kuin mitään tapahtuu?
07.08.2018 |
Olen n. 30v mies. Viime aikoina asiat on jotenkin karanneet käsistä (joten tulen aaveelle valittamaan hieman päissäni. Tarvitsetteko lisätodisteita).
Olen aina ollut sellainen mukava tyyppi, joka ei ikinä suutu mistään. Ihmiset on pitäneet mua pilkkanaan niin kauan kuin muistan. Mua on helppo manipuloida. Mulla on läheisiä, jotka lähes joka päivä naureskelevat sille, miten heikko olen. Mä vaan en ole halunnut ajautua lapsellisiin kiistoihin ties mistä ja isä käski aina antaa periksi. Opin siis, että periksiantaminen on aina suurin hyve.
Mulla on aina ollut taipumusta juoda liikaa. Tähän asti olen aina ollut vaan ihan rauhallinen ja tyyni, mutta viime aikoina mä olen ollut vihainen. Tämä alkoi lähes karata käsistä, kun terassilla yksi tyyppi tuli aukomaan päätään. Mä jotenkin nautin siitä hallinnan tunteesta, vaikken edes koskenut siihen. Se tyyppi oli niin avuton, kun menin siihen puhumaan sille, vaikka se oli koko illan uhkaillut muita. Lisäksi mun piti todella pidätellä itseäni, ettei käynyt oikeasti pahasti. Olisin voinut tehdä vaikka mitä. Se tyyppi ei olisi siinä kunnossa mahtanut mitään. Oikeasti halusin vain hyökätä sen kimppuun. Se oli pelkkä typerä kiusaaja, joka varta vasten etsi heikompia pitääkseen heitä pilkkanaan.
Tuosta lähtien mä olen ollut vaan vihainen kaikille. Perheelle, vanhemmille, jokaiselle, joka yrittää kadulla kävellä päin, kenelle vaan. Nuorena harrastin taistelulajeja ja olin hyvä siinä, ja isä painotti lähes joka päivä, että en saa satuttaa ketään, vaikka mikä olisi. Mua kiusattiin koulussa pahasti. Isän ainoa huoli oli se, että mun raivo karkaa jotenkin käsistä.
Mulle on tapahtunut paljon pahaa. Jotenkin se vaan suututtaa, ja jotenkin näen suurimman osan ihmisistä jonain uhkana. Mua kiusattiin koulussa, siskot hakkasi mua, eikä sille mahtanut mitään (äiti käski lyömään takaisin, mutten voinut lyödä pikkusiskoja. Suojauduin vaan, vaikka mikä oli. Mulle naurettiin sen takia.), mussa on jotain, mikä saa ihmiset pitämään mua heikkona. Äitikin. Se vaan näki aina sen, miten pikkusiskot teki mulle mitä lystäsi, enkä edes puolustautunut kunnolla, ja ajatteli mun olevan heikko.
En halua satuttaa ketään. Mun kimppuun on käyty, enkä sinänsä tuntenut edes mitään pelkoa. Silloinkin mulla oli vaan parempi olo kuin aikoihin. Se hyökkääjä satutti mua enemmän, koska en halunnut oikeasti muuta kuin puolustautua, mutta nykyisellään pelkään, että tapahtuisi jotain ihan muuta.
Voiko tähän saada apua? Pelkään, etten kohta enää pysty kontrolloimaan itseäni? Mulla on oaljon välivaltaisia "fantasioita" tai mielikuvia. Tuntuu siltä, että ei vaatisi edes paljoa, että toteuttaisin ne jutut.
Kommentit (9)
Menneisyydessä liikaa tukahduttamista, joka alkaa purkautumaan. Kannattaa käsitellä menneisyys, jotta ei käy mitään peruuttamatonta. Sinulle on näköjään aina sanottu, että ei saa satuttaa ja samalla sinua on satutettu. Sinun yli on kävelty ja kuppi on kaatumassa nurin. Kannattaa hankkia apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuun pääset varaamalla ajan ihan terveyskeskukseen, sieltä saat lähetteen psykiatrille. Hienoa että itse tunnistat avun tarpeen.
Mulla on hoitokontakti psykologiin muiden ongelmien takia (psykoosin kaltaisia oireita vuosia sitten, vaikka en ikinä saanut diagnoosia oikein mistään). Ne vain ei siellä tunnu uskovan mua.
Voihan se tosiaan olla, että kestän vielä 2, 5, 10 tai 20 vuotta räjähtämättä totaalisesti, mutta haluaisin ehkäistä sen. Yritän puhua asiasta vakavasti. Tapaan sen paykologin taas tällä viikolla.
ap
https://www.miessakit. fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linja
Tuolta apua? Poista vain välilyönti, niin linkki toimii. Tsemppiä. :)
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydessä liikaa tukahduttamista, joka alkaa purkautumaan. Kannattaa käsitellä menneisyys, jotta ei käy mitään peruuttamatonta. Sinulle on näköjään aina sanottu, että ei saa satuttaa ja samalla sinua on satutettu. Sinun yli on kävelty ja kuppi on kaatumassa nurin. Kannattaa hankkia apua.
Tämä on totta. Lapsena ja nuorena kaikki piti vaan sietää. Ymmärsin lapsena, etten oikein mahtanut olosuhteille mitään, ja vastaan tappelemimen olisi tehnyt olosuhteet huonommiksi. Opinkin kyllä erittäin kärsivälliseksi, mutta silläkin on rajansa.
ap
Vierailija kirjoitti:
https://www.miessakit. fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linja
Tuolta apua? Poista vain välilyönti, niin linkki toimii. Tsemppiä. :)
Toimiiko tuo, jos ei ole naisia ja/tai lapsia kohtaan väkivaltainen? Mä en voisi kuvitella ikinä lyöväni naista tai lasta. Kuolisin mieluummin. Mun aggressioni kohdistuu miehiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydessä liikaa tukahduttamista, joka alkaa purkautumaan. Kannattaa käsitellä menneisyys, jotta ei käy mitään peruuttamatonta. Sinulle on näköjään aina sanottu, että ei saa satuttaa ja samalla sinua on satutettu. Sinun yli on kävelty ja kuppi on kaatumassa nurin. Kannattaa hankkia apua.
Tämä on totta. Lapsena ja nuorena kaikki piti vaan sietää. Ymmärsin lapsena, etten oikein mahtanut olosuhteille mitään, ja vastaan tappelemimen olisi tehnyt olosuhteet huonommiksi. Opinkin kyllä erittäin kärsivälliseksi, mutta silläkin on rajansa.
ap
Minulla samanlainen reaktio lapsuuden/nuoruuden tapahtumiin. Minua kohtaan tosin ei oltu fyysisesti väkivaltaisia. Mutta tukahdutin omat ajatukset ja tunteet ja opin erittäin kärsivälliseksi. Nyt aikuisena ylikiltteys ja omien tarpeiden tukahduttaminen on alkanut purkautumaan, välillä jopa raivon kautta. Jotenkin tuli mitta täyteen siinä, että muiden tunteet, tarpeet ja ajatukset olivat tärkeämpiä kuin omani. Nyt on jo helpompaa, kun olen saanut käytyä asioita läpi.
Tsemppiä sinulle elämään!
T. Tuo, jota lainasit, nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydessä liikaa tukahduttamista, joka alkaa purkautumaan. Kannattaa käsitellä menneisyys, jotta ei käy mitään peruuttamatonta. Sinulle on näköjään aina sanottu, että ei saa satuttaa ja samalla sinua on satutettu. Sinun yli on kävelty ja kuppi on kaatumassa nurin. Kannattaa hankkia apua.
Tämä on totta. Lapsena ja nuorena kaikki piti vaan sietää. Ymmärsin lapsena, etten oikein mahtanut olosuhteille mitään, ja vastaan tappelemimen olisi tehnyt olosuhteet huonommiksi. Opinkin kyllä erittäin kärsivälliseksi, mutta silläkin on rajansa.
ap
Minulla samanlainen reaktio lapsuuden/nuoruuden tapahtumiin. Minua kohtaan tosin ei oltu fyysisesti väkivaltaisia. Mutta tukahdutin omat ajatukset ja tunteet ja opin erittäin kärsivälliseksi. Nyt aikuisena ylikiltteys ja omien tarpeiden tukahduttaminen on alkanut purkautumaan, välillä jopa raivon kautta. Jotenkin tuli mitta täyteen siinä, että muiden tunteet, tarpeet ja ajatukset olivat tärkeämpiä kuin omani. Nyt on jo helpompaa, kun olen saanut käytyä asioita läpi.
Tsemppiä sinulle elämään!
T. Tuo, jota lainasit, nainen
Mun mummo sanoi mulle joskus, että ihmisellekin kasvaa pedon kynnet lopulta. Niinhän se on. Mä en ole osannut ikinä oikein eritellä asioita, mutta mua on manipuloitu paljon ja nöyryytetty, ja väkivaltaa on ollut. Halu käydä sitä vastaan on käsittämättömän voimakas.
Ne myös sanovat, että on pelottavaa kun kärsivällinen ihminen suuttuu. Se on. Mun vihani on kuin ikirouta. Ei se mitään tulta ole. Tuleenhan vihaa usein verrataan. Se on oikeasti jäätä, ja niin syvää jäätä, ettei loppua näy.
Toivon pääseväni tästä yli. Viha on kuitenkin vain tunne, eikä tunteiden perusteella pitäisi tehdä päätöksiä, ellei kyse ole rakkaudesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydessä liikaa tukahduttamista, joka alkaa purkautumaan. Kannattaa käsitellä menneisyys, jotta ei käy mitään peruuttamatonta. Sinulle on näköjään aina sanottu, että ei saa satuttaa ja samalla sinua on satutettu. Sinun yli on kävelty ja kuppi on kaatumassa nurin. Kannattaa hankkia apua.
Tämä on totta. Lapsena ja nuorena kaikki piti vaan sietää. Ymmärsin lapsena, etten oikein mahtanut olosuhteille mitään, ja vastaan tappelemimen olisi tehnyt olosuhteet huonommiksi. Opinkin kyllä erittäin kärsivälliseksi, mutta silläkin on rajansa.
ap
Minulla samanlainen reaktio lapsuuden/nuoruuden tapahtumiin. Minua kohtaan tosin ei oltu fyysisesti väkivaltaisia. Mutta tukahdutin omat ajatukset ja tunteet ja opin erittäin kärsivälliseksi. Nyt aikuisena ylikiltteys ja omien tarpeiden tukahduttaminen on alkanut purkautumaan, välillä jopa raivon kautta. Jotenkin tuli mitta täyteen siinä, että muiden tunteet, tarpeet ja ajatukset olivat tärkeämpiä kuin omani. Nyt on jo helpompaa, kun olen saanut käytyä asioita läpi.
Tsemppiä sinulle elämään!
T. Tuo, jota lainasit, nainen
Ehkä tämä on osittain ihan tervekin reaktio.
Mä olen yrittänyt opetella sellaista autoritäärisempää esiintymistä. Se on tosi noloa oikeastaan, enkä kehoita ketään seuraamaan mitään youtuben alfamies(/nais?) -ohjeita, mutta tavallaan jo kehonkielen muuttamisesta on hyötyä.
Ei se silti säästä tuolta raivolta. Jotenkin suututtaa se, että vaikka itse olisinkin ns. koskematon jossain ihannetilanteessa, niin monet muut jää edelleen manipuloitaviksi, lyödyiksi jne. Näen jatkuvasti kaikenlaista vääryyttä ties missä ja tulen vihaiseksi.
Esim. äärimmäinen hyväntahtoisuushan on erittäin ihailtava ominaisuus ihmisessä. Ystävällisyys ei myöskään ole heikkoutta. Silti ystävällistä ja hyväntahtoista ihmistä pidetään helposti heikkona (itse en ole nykyään enää kumpaakaan).
ap
Alkuun pääset varaamalla ajan ihan terveyskeskukseen, sieltä saat lähetteen psykiatrille. Hienoa että itse tunnistat avun tarpeen.