Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on masentunut
06.08.2018 |
Kyseessä on seuraava asia: mieheni on masentunut. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Hän on myös työttömänä koska eräs fyysinen ongelma ja ei saa mitä tahansa töitä sen takia. Onko muilla kokemuksia tästä?
Koen että on hirveän turhauttavaa ja ärsyttävää seurata sivusta, kun toinen kuihduttaa itsensä. Järkyttävän itsekäs sairaus tuo masennus. Mun ymmärrykseni ja empatiani ei millään riitä hänelle tässä tilanteessaan. En voi käsittää tuota saamattomuutta ja passiivisuutta. Todella raivostuttavaa. Hän ei SUOSTU hakemaan apua, enkä minä voi luonnollisesti pakottaa kun Suomen laki on tässä kohtaa niin p*seestä.
Hän itse ajattelee että ainoa keino parantua on mennä toihin. No MILLÄS menet töihin kun on fyysinen este fyysisiin hommiin ja koulun penkille ei kiinnosta mennä? Eikä kiinnosta mikä tahansa työ? Mielestäni ainoa ratkaisu olisi näin ollen työkkärin ammatinvalinnanohjaus ja sitä kautta opiskelemaan ja toki se lääkitys olisi myös kiva. Mutta kun ei mitään tapahdu. Kun ei voi aikuista ihmistä pakottaa. Toivoisin sisälläni että hän kuolisi auto-onnettomuudessa lastemme kanssa myöhemmin, jotta voisin aloittaa uuden elämän (kun ei tää pikkulapsiaika mitään herkkua ole). Mutta enhän minä tätä oikeasti toivo mutta välillä kyllä tulee kiukuspäissään mieleen että tekisi nyt edes itsemurhan niin päästäisiin eteenpäin tästä pattitilanteesta.
Ja en kaipaa kenenkään haukkuja (varsinkaan sellaisten jotka ei ole sijaiskärsijänä ollut toisen masennuksessa) vaan vertaistukea.
Kommentit (18)
Miksi ihmeessä halusitte toisen lapsen tuohon tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kysyt epärelevantin kysymyksen? En tuohon kaivannut kysymyksiä/kommentteja vaan vertaistukea masentuneiden läheisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt epärelevantin kysymyksen? En tuohon kaivannut kysymyksiä/kommentteja vaan vertaistukea masentuneiden läheisiltä.
terv. Ap
Anna sille pillua niin se piristyy.
Puute masentaa kenet tahansa ja voi johtaa jopa kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna sille pillua niin se piristyy.
Puute masentaa kenet tahansa ja voi johtaa jopa kuolemaan.
Tätä kautta ei näköjään mitään vertaistukea saa, joku toinen foorumi on varmaan sopivampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka viitsii olla sairaan kanssa, en voi ymmärtää.
Tapat sitten sen miehesi kun sitä sisimmässäsi niin toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa vaihtoehtoja on, että miehesi hakee apua. Sairastuttaa koko perheen itsekkyydellään. Kamala sanoa, mutta melkeen olisi paras pakata kassit ja lähteä. Itsekseen tuo ei mene ohi jos mies ei ole asian eteen mitään tekemään
Vierailija kirjoitti:
Kuka viitsii olla sairaan kanssa, en voi ymmärtää.
Toivottavasti sinua ei ymmärrä kukaan kun itse sairastut.
Ap. on kamala ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki apua
Aikainen avun hankkiminen on tärkeää. Pahin tilanne on se, jossa terve kumppani yrittää omilla voimillaan pitää masentunutta pinnalla ja lopulta voimien ehtyessä vajoaa itsekin.
Masennus ei ole oma valinta. Se on sairaus, kuten syöpä tai diabetes. Masentunut ei voi vain ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni, sillä sairauden syy on aivojen kemiallisissa reaktioissa. Näitä ongelmia ei voi kukaan omin avuin ratkaista. Siksi avun hankkiminen on ainoa tapa selvitä.
Älä anna kumppanisi vajota pohjamutiin asti ennen kuin tartut toimeen. Ota hänen sairastumisensa puheeksi mahdollisimman pian, mutta tee se hellävaraisesti, jotta puoliso ei vetäydy puolustuskannalle. Jos suinkin mahdollista, mene kumppanisi mukaan lääkäriin. Masentunut saattaa hyvinkin vähätellä oloaan vastaanotolla tai jopa unohtaa kertoa tärkeistä oireista.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on seuraava asia: mieheni on masentunut. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Hän on myös työttömänä koska eräs fyysinen ongelma ja ei saa mitä tahansa töitä sen takia. Onko muilla kokemuksia tästä?
Koen että on hirveän turhauttavaa ja ärsyttävää seurata sivusta, kun toinen kuihduttaa itsensä. Järkyttävän itsekäs sairaus tuo masennus. Mun ymmärrykseni ja empatiani ei millään riitä hänelle tässä tilanteessaan. En voi käsittää tuota saamattomuutta ja passiivisuutta. Todella raivostuttavaa. Hän ei SUOSTU hakemaan apua, enkä minä voi luonnollisesti pakottaa kun Suomen laki on tässä kohtaa niin p*seestä.
Hän itse ajattelee että ainoa keino parantua on mennä toihin. No MILLÄS menet töihin kun on fyysinen este fyysisiin hommiin ja koulun penkille ei kiinnosta mennä? Eikä kiinnosta mikä tahansa työ? Mielestäni ainoa ratkaisu olisi näin ollen työkkärin ammatinvalinnanohjaus ja sitä kautta opiskelemaan ja toki se lääkitys olisi myös kiva. Mutta kun ei mitään tapahdu. Kun ei voi aikuista ihmistä pakottaa. Toivoisin sisälläni että hän kuolisi auto-onnettomuudessa lastemme kanssa myöhemmin, jotta voisin aloittaa uuden elämän (kun ei tää pikkulapsiaika mitään herkkua ole). Mutta enhän minä tätä oikeasti toivo mutta välillä kyllä tulee kiukuspäissään mieleen että tekisi nyt edes itsemurhan niin päästäisiin eteenpäin tästä pattitilanteesta.
Ja en kaipaa kenenkään haukkuja (varsinkaan sellaisten jotka ei ole sijaiskärsijänä ollut toisen masennuksessa) vaan vertaistukea.
Ap, sinä kuulostat itsekin kärsivän masennuksesta, kun sinulla on tuollaisia fantasioita lasten ja puolison kuolemasta auto-onnettomuudessa. Hae ensiksi itsellesi apua, jos olet noin uupunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saanut masentunutta puolisoa hakemaan apua. Aloin olla itse loppu ja siksi mietin eroa. Puoliso ehti kuitenkin ensin: hän teki itsemurhan.
Mieheni oli "sijaiskärsijä" kun sairastuin masennukseen. Olin terapiassa ja lääkityksellä useita vuosia kunnes paranin. En tiedä toivoiko hän minun ja lastemme kuolemaa. Sehän on joka tapauksessa vain fantasia, varaventtiili, ei varmastikaan oikea toivomus.
Mieheni perehtyi masennukseen ymmärtääkseen paremmin mitä minulle ja perheellemme tapahtuu. Terapia on raskas, mutta parantava hoitomuoto. Lääkitys piti oireeni kurissa ja pystyin tekemään töitäkin.
Omien kokemusteni vuoksi en tietenkään osaa nähdä masennusta itsekkyytenä. Itsekkyys on luonteenpiirre, josta voi opetella pois. Masennus on sairaus, jota ei varmaan kukaan itselleen tai läheisilleen toivo. Suosittelen, että perehdyt masennukseen jotta ymmärrät paremmin mitä teille tapahtuu. Se voi helpottaa vähän. Ymmärrän hyvin, että sinua raivostuttaa miehesi lamaannus. En kuitenkaan usko, että hän on tahallaan lamaantunut, vielä vähemmän sinun kiusaksesi.
Tietysti voit jättää miehesi, jos arkenne on sietämätöntä.
Tee mitä vaan, mikä tuntuu hyvältä, mutta tärkeintä on oma jaksaminen. Ota etäisyyttä, tee kaikkea kivaa, vietä mahdollisimman vähän aikaa kotona ja vedä rajat, mihin asti suostut auttamaan. Jos et itse voi hyvin, olet perheellesi hyödytön ja sinulla on suuri vaara masentua. Äiti ensin, sitten lapset ja mies ihan viimeisenä.
t. Neuvolan terkkari
Vierailija kirjoitti:
Hanki apua
Aikainen avun hankkiminen on tärkeää. Pahin tilanne on se, jossa terve kumppani yrittää omilla voimillaan pitää masentunutta pinnalla ja lopulta voimien ehtyessä vajoaa itsekin.
Masennus ei ole oma valinta. Se on sairaus, kuten syöpä tai diabetes. Masentunut ei voi vain ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni, sillä sairauden syy on aivojen kemiallisissa reaktioissa. Näitä ongelmia ei voi kukaan omin avuin ratkaista. Siksi avun hankkiminen on ainoa tapa selvitä.
Älä anna kumppanisi vajota pohjamutiin asti ennen kuin tartut toimeen. Ota hänen sairastumisensa puheeksi mahdollisimman pian, mutta tee se hellävaraisesti, jotta puoliso ei vetäydy puolustuskannalle. Jos suinkin mahdollista, mene kumppanisi mukaan lääkäriin. Masentunut saattaa hyvinkin vähätellä oloaan vastaanotolla tai jopa unohtaa kertoa tärkeistä oireista.
Työttömyys tässä on siis syy, ja "the masennus" luonnollinen seuras. Kun työtä löytys, häviäisi se masennuskin. Eipäs medikalisoida liikaa.
Täysin luonnollinen reaktio yhteen yhteiskunnan paskamaisimpaan ilmiöön, jäämiseen työelämän ja -yhteisön ulkopuolelle.
Up