Lue keskustelun säännöt.
Kunpa joskus kuulisi "rakastan sinua".
04.08.2018 |
Kaipa nuo teinit minua, äitiään, rakastaa vaikkakin tällä(kin) hetkellä tuntuu, että sukset on niin ristissä ja solmussa ja olen niin huono ja epäonnistunut äiti. En tiedä.
Mutta eipä tuo mieskään sitä koskaan sano, se tapa loppui pari-kolme vuotta sitten. Eikä muutenkaan helli, pidä hyvänä, halua tms.
On ihan hirveän paha olla, itken taas.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotko ite?
Lapsilleni sanonut aina, joka ikinen päivä, ainakin aamulla erotessa ja illalla nukkumaan mennessä.
Miehelle en sano, koska en tiedä tunnenko niin, kaiken tämän negatiivisen alla ja vuoksi. Mutta se ei poista sitä halua ja tarvetta, että kuulisi sen itse. Kuten ei sitäkään tarvetta, että kokisi olevansa haluttu. Sen sijaan tunnen olevani täysin epäonnistunut puoliso ja äiti, siitä kiitos mm mieheni puheille (ja ei, se ei poista omaa "syyllisyyttäni" asioihin) ja viimeisimpänä sille miten minua on ripitetty teiniemme kuullen, tunsin itseni vähäpätöisemmäksi kuin täin paska nurkassa.
Ap
Rrr...
Rrrrrr...
RRaaaa...
Raaakkh...
Raakkkkaaaaaaa....
Mennäänkö pitsalle?
M