Kyllä ihminen jolla ei ole lapsia tuntee työporukassa itsensä ulkopuoliseksi
varsinkin päiväkodissa naisvaltaisella alalla. Toki on koiraihmisiäkin ja tottakai ihmiset puhuu itselleen tärkeistä asioista. Kirpaisee silti kun tahtomattaan on lapseton.
Kommentit (3)
Onneksi olen miesvaltaisessa työpaikassa, jossa töissä ei muutenkaan kaveerata eikä puhuta henkilökohtaisia, joten ei ole mitään ulkopuolisuuksia ja kuppikuntia. Täällä puhutaan vain työasiaa ja hyvä niin.
Olen kolmen lapsen äiti ja erittäin miesvaltaisella alalla eli rakennusala.
Joku mies saattaa mainita jotain lapsestaan ja se ihan ok. Sen kummemmin keskustelua siitä ei tule.
Mutta miksi niin paha on keskustella lapsista yleisesti. Olen kiinnostunut päiväkotihoidon tasosta, koulujärjestelmästä, lapsilisien leikkaamisesta ym.
Täytyy olla vähän tyhmä, jos rupeaa selittämään jotain "meidän Vili söi ekan kerran soseita", ellei siinä ole laajempaa näkökulmaa. Vaikka historia soseiden aloittamisen ikäkohtaan :)
Tuo taitaa koskea vain tahattomasti lapsettomia.
Kun niitä ei ole tarkoituksella, niin ei tässä mitään ulkopuolisen tuntemuksia tule.