Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa olla kumppanille "kaikki kaikessa"
31.07.2018 |
En tiedä miksi, mutta mua on alkanut ahdistaa se ajatus, että olen hänelle tietyllä tavalla kaikki kaikessa. Hän on usein sanonut niin ja tiedän sen kyllä muutenkin, koska olen ainoa hänelle oikeasti läheinen ihminen. Työkavereita ja harrastuskavereita löytyy mun lisäksi, mutta ei kuitenkaan millään ystävyystasolla. Koen jotenkin painetta siitä, että jos jotain menee pieleen meidän välillä, hän jää niin yksin. Ja siitä, että vaikkei menisi, hän tukeutuu luonnollisesti kaikessa vain muhun, haluaa jakaa kokemukset ja tehdä asiat vain mun kanssa jne.
Itselläni on kumppanini lisäksi kuitenkin todella läheinen ja tiivis lapsuudenperhe sekä useampi hyvä ystävä tai kaveri. Mulle se ajatus ainakin on tärkeä ja turvallinen, että he pysyy, vaikka suhde kaatuisi tmv. Ja tottakai haluan myös heidän kanssaan viettää aikaa, matkustella yms, myös ilman poikaystävän ottamista mukaan joka kerta. Esimerkiksi ystävien kanssa kaipaan myös aikaa ilman häntä ja varmasti ei ystävätkään tykkäisi, jos yksi aina raahaisi miehen mukaan. Ei poikaystäväni kyllä ole mua kieltänyt tai rajoittanut näissä asioissa, mutta itse koen siitä huonoa omatuntoa, kun jätän hänet yksin ja lähden viettämään tyttöjen viikonloppua tai tapaamaan perhettäni. Olisi ihan eri asia jos hän voisi tehdä samoin oman perheen ja ystävien kohdalla.
Samaistuuko kukaan? Onko kellään vinkkejä miten pääsen tästä ahdistuksesta jne?
Kommentit (11)
Ei kai tuo mikään ylitsepääsemätön ongelma ole. Ehkä miestä ei haittaa ne hetket kun sinä olet kavereiden kanssa. Jos mies on hyvä muuten niin ei kannata tuhoontuomita suhdetta tuon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana tulee mieleen, ettet itse ole hirmuisen rakastunut tai välttämättä niin kovin vakavissasi poikaystäväsi kanssa. Onko poikaystäväsi sitoutuneempi suhteeseenne ja suunnittele yhteistä tulevaisuutta jne. mutta sinä "vain" seurustelet ilman suurempia yhteisiä suunnitelmia?
Vierailija kirjoitti:
Ekana tulee mieleen, ettet itse ole hirmuisen rakastunut tai välttämättä niin kovin vakavissasi poikaystäväsi kanssa. Onko poikaystäväsi sitoutuneempi suhteeseenne ja suunnittele yhteistä tulevaisuutta jne. mutta sinä "vain" seurustelet ilman suurempia yhteisiä suunnitelmia?
Kyllä, erilaiset suhteen levelit. Ap haluaa lasten seukkausta.
Jos ongelmia ei varsinaisesti asian suhteen ole, niin elä niinkuin ennenkin. Voithan keskustella asiasta poikaystäväsi kanssa myös, että miltä hänestä tämä tilanne tuntuu? Oletteko keskustelleet? Turha arvailla kun voi myös puhua.
Itse olen myös samanlainen mies jolla ei juuri kavereita ole mutta kyllä minä pitäisin sitä silti itsestäänselvyytenä että naisilla niitä kavereita ja hän voisi vapaasti viettää heidän kanssaan aikaa ilman että minä sitä rajoittaisin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana tulee mieleen, ettet itse ole hirmuisen rakastunut tai välttämättä niin kovin vakavissasi poikaystäväsi kanssa. Onko poikaystäväsi sitoutuneempi suhteeseenne ja suunnittele yhteistä tulevaisuutta jne. mutta sinä "vain" seurustelet ilman suurempia yhteisiä suunnitelmia?
Kyllä, erilaiset suhteen levelit. Ap haluaa lasten seukkausta.
Öö ja mihin nämä päätelmät perustuu? Olen niin rakastunut ja niin vakavissani, kun näin tuoreessa suhteessa nyt voi olla. Yhdessä ollaan myös suunniteltu yhteistä tulevaisuutta yms. Mielestäni se ei silti poista sitä, että en haluaisi itse olla ns. yhden kortin varassa enkä tahtoisi kellekään myöskään olla se yksi, ainoa kortti. On ihanaa olla tärkeä ja tärkeinkin, mutta se on eri asia. Ja kuten kerroin aloitusviestissäni, mä koen välillä huonoa omatuntoa omasta ajastani ja muihin ihmissuhteisiini keskittymisestä. Vaikkei poikaystäväni ole kieltänyt tai rajoittanut tekemisiäni, arvelen/vaistoan, että saattaa olla harmissaan toisinaan kun joutuu itse sitten yksikseen olemaan. Tuntuu myös, että saattaa tietyllä tavalla olla hieman kateellinen siitä, että mulla on asiat näin ja hänellä toisin, mikä tosin on ihan ymmärrettävää. Ehkä olen vain liian kiltti ja ajattelen liikaa, mutta vaikea välttää huonoa omatuntoa yms ja alan helposti itse rajoittaa itseäni, jotta toisella olisi varmasti hyvä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ongelmia ei varsinaisesti asian suhteen ole, niin elä niinkuin ennenkin. Voithan keskustella asiasta poikaystäväsi kanssa myös, että miltä hänestä tämä tilanne tuntuu? Oletteko keskustelleet? Turha arvailla kun voi myös puhua.
Ongelmaa on, ainakin mun ajatusten ja huonon omatunnon takia, kuten edellisessä viestissä kerroin (viesti 7). Ollaan juteltu asiasta ja poikaystävä on sanonut, ettei halua mun elämää ja tekemisiä rajoittaa. Ei se silti tarkoita sitä, ettei häntä voisi harmittaa tai olla yksinäinen olo yms, ei vaan ehkä sano tai näytä sitä, koska a) haluaa olla epäitsekäs ja b) on luonteeltaan ihminen kuka ei helposti näytä tai puhu siitä jos on surullinen, "heikko" tms, hänellä on kova kuori.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ongelmia ei varsinaisesti asian suhteen ole, niin elä niinkuin ennenkin. Voithan keskustella asiasta poikaystäväsi kanssa myös, että miltä hänestä tämä tilanne tuntuu? Oletteko keskustelleet? Turha arvailla kun voi myös puhua.
Ongelmaa on, ainakin mun ajatusten ja huonon omatunnon takia, kuten edellisessä viestissä kerroin (viesti 7). Ollaan juteltu asiasta ja poikaystävä on sanonut, ettei halua mun elämää ja tekemisiä rajoittaa. Ei se silti tarkoita sitä, ettei häntä voisi harmittaa tai olla yksinäinen olo yms, ei vaan ehkä sano tai näytä sitä, koska a) haluaa olla epäitsekäs ja b) on luonteeltaan ihminen kuka ei helposti näytä tai puhu siitä jos on surullinen, "heikko" tms, hänellä on kova kuori.
Ap
Luulen kuitenkin että poikaystäväsi on tyytyväinen tuohon tilanteeseen että hänellä on sinut.
Enemmän hän kärsisi jos ei olisi sinuakaan joten en ottaisi sinuna itseeni asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana tulee mieleen, ettet itse ole hirmuisen rakastunut tai välttämättä niin kovin vakavissasi poikaystäväsi kanssa. Onko poikaystäväsi sitoutuneempi suhteeseenne ja suunnittele yhteistä tulevaisuutta jne. mutta sinä "vain" seurustelet ilman suurempia yhteisiä suunnitelmia?
Kyllä, erilaiset suhteen levelit. Ap haluaa lasten seukkausta.
Höh, ei minusta tarkoita sitä että ap haluaa lasten seukkausta. Voin kuvitella että minuakin ahdistaisi vastaava ja olen 10 v ollut naimisissa, ikääkin 40. Minusta apn tunteet ymmärrettäviä ja kertovat vain välittämisestä ja empatiasta ja siitä että on huomaavainen eikä ajattele vain omaa napaa.
Ap, voisiko sinun poikaystävän ihmissuhdetilannetta parantaa? Olen samaa mieltä siitä ettei koskaan ole hyvä jos on kaikki munat yhdessä korissa vai miten se sanonta kuuluu. :D Se samalla helpottaisi noita sinun tuntemuksiasi ja omatunnon kolkutuksiasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea ajatus olla jollekin kaikki kaikessa! Sairas riippuvaisuus pelottaa.
Ei se mitään rakkautta ole, omistamisen ja kontrolloinnin halua. Omituista ettei pysty hankkimaan omaa elämää myös parisuhteen rinnalle. Sillä tavalla suhde ei tule kestämään tai ei ainakaan ole onnellinen jos toisen pitää tuntea huonoa omaatuntoa.
Itse en jaksaisi noi epävarmaa ja läheisriippuvaista kumppania.
Taidat olla aika nuori?