Sinä, joka olet kokenut lähisuhdeväkivaltaa, miten suhtaudut kosketukseen?

Millaisia ongelmia kosketuksen suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ongelmia kosketuksen suhteen?

Vaikuttaa välillä säikähtävän kosketustani, etenkin jos se tulee ns.yllättäen. Ei myöskään kosketa itse kovin paljon fyysisesti minua, vaikka sanoilla kertoo aika useinkin välittämisestään, rakkaudestaan yms ja on luonteeltaan sinänsä tunteellinen, herkkä ja hellä.

Ap

Ap on kiltti kun toista noin ajattelee.

Yksilöllistä on miten traumatisoitumisen ihminen kosketuksen kokee.

Minut on raiskattu kaksi kertaa, puukotettu, hakattu kaksi kertaa pahasti. Olen ollut väkivaltaisessa suhteissa ym paskaa kokenut aivan liikaa.

En ole enää vihainen enkä pelkää. Minä tykkää kosketuksesta jos sen tekee kiltti ihminen.

Kärsivällisyyttä ja apua tarvitaan jos vanhat haavat kirvelee. Eikö kumppaniksi haluaisi jutella traumaterapeutin kanssa?

Siis traumatisoitunut ihminen

lapsuuden väkivallan ja hyväksikäytön kokeneena en siedä kosketusta.

En päästä ketään lähelle, jos en 1000% luota. Siksi olen sinkku ja inhoan ja kammoan ajatusta parisuhteesta.

Ainoat joilta hyväksyn hellyydenosoituksia ja läheisyyttä on kissani ja koirani. Ne eivät vahingoittaisi minua unissaankaan. Enkä kaipaa sääliä! Olen käynyt terapiassa pitkään joten sitä on turha tulla tyrkyttämään. Olen onnellinen ja tyytyväinen kun saan olla rauhassa, asua lemmikkieni kanssa, seurustella niiden harvojen ihmisten kanssa joihin voin luottaa. Käyn normaalisti työssä ja pärjään elämässä hyvin. 

En kaipaa mitään lisää.

Kiitos kun kerrotte kokemuksianne, toivottavasti lisää vielä tulee. Ja jos joku on suhtautunut aiemmin kosketukseen huonommin ja päässyt siitä yli, saa myös kertoa miten se onnistui. Haluaisin yrittää tukea kumppaniani asiassa.

Ap

Itse varmaan nykyään kosken jopa enemmän kuin aiemmin, en tiedä miksi. Tykkään koskettaa ja tulla kosketetuksi, saan suurta nautintoa siitä että molemminpuolinen kosketus on tuntuu hyvin vakaalta ja turvalliselta.

Mutta jos on tilanne, missä vahingossa sattuu (esim. joku ihan vahinkotönäisy kyynärpäällä tms), tai jos vaikka seksin aikana tapahtuu jotain puolitahatonta kiinnipitämistä, niin ahdistun heti, nykyisellään kuitenki menee jo samassa hetkessä ohi, kun tiedän ettei mitään kamalaa ole tapahtunut tai tapahtumassa.

Meillä on miehen kanssa kotikuri käytössä ja ainoa kosketus mitä säikähdän on se kun mattopiiska koskettaa p*rsettäni. Silloin nimittäin sattuu kohta ja lujaa!

Up

Miten kauan olette olleet yhdessä?

Minulla on miespuolinen kaveri, jolla on samat oireet. Vuosien myötä on löytynyt ne paikat ja tavat, joilla saa koskea. Mutta esimerkiksi halaaminen ei onnistu edelleenkään.

Lapsuudesta hän ei pysty puhumaan. Antoi ymmärtää, että on kaltoinkohdeltu, mutta myöhemmin kielsi asian. En tiedä mitä uskoa.

Mun kaveri on sanonut kosketuksesta, että se tuntuu ristiriitaiselta. Toisaalta tuntuu hyvältä ja samaan aikaan ei.

10

Minulla on kokemusta parisuhdeväkivallasta aikuisiällä. Luulen että lapsuuden väkivaltakokemukset ovat traumatisoivampia. Itse pidän hellästä kosketuksesta mutta en siedä yhtään aggressiivista lähestymistapaa. Sain tästä taas muistutuksen kun menin uuden miesystävän kanssa sänkyyn. Painoi kädellään kurkkuani ja veti tukasta. Ahdistuin valtavasti ja jouduin lopettamaan suhteen. Tiesin etten tulisi pääsemään yli tapahtuneesta. Jos joku läimäisee minua, tönäisee tai heilauttaa kättään minua kohti, saatan saada primitiivireaktion näin kahden vuosikymmen jälkeenkin. Tiedostan asian ja pystyn siitä puhumaan.

Kumppanisi on ilmeisesti pahasti traumatisoitunut koska ei pysty asiaa käsittelemään. Vaatii sinulta suurta kärsivällisyyttä ja on paljon vaadittu jos aiot hänen kanssaan jatkaa. Luottamus tulee ajan kanssa ja kosketus ehkä helpottaa. Mitään takeita siitä ei kuitenkaan ole.

Ap mulla sama, mutta luehan tämä loppuun.

Olen narsistisen ja erittäin väkivaltaisen isäni hakkaama, lapsuuden väkivalta oli rajua ja jatkui 18v ikään asti ( vasta silloin pääsin pakoon). Aikuisena ollessani, kun vielä oli välit olemassa (nyt ollut jo yli 15v välit poikki) isäni kävi vielä muutaman kerran kimppuuni. Viimeinen isäni pahoinpitely oli kun olin 28v.

Pelkään ja säpsähdän äkillistä kosketusta, varsinkin kaulan/hartia tai vatsan alueelle. Eli satutettuihin kohtiin. Olen lapsuuden traumaani hoitanut taistelulajien harrastuksella (ajatuksena että enää ei kukaan hakkaa ilman että saa itse vastapalloon) ja jodkus on käynyt niin että kumppani tuli takaa salaa ja otti kurkusta kiinni (leikillään). Säikähdin ja reagoin, ja heitin kumppanin vaistomaisesti lattiaan. Eli tuntomuisti on vahva, kosketus laukaisee trauman.

Mutta! Mulla auttoi se kun tajusin kosketuksen parantavan! Kävin reikihoidossa josta sain apua. Siis siten että tutuistuin vieraan ihmiseen turvalliseen kosketukseen. Tän jälkeen kävin rosenterapiassa. Ja opiskelin energiahoitajaksi itsekin.

Kosketus ehdottomasti parantaa ja korjaa. Sun pitäisi nimenomaan silitellä satutettua kumppaniasi. Ei koskaan ilman varoitusta eikä äkisti, vaan niin että pyydät hänet viereesi ja sanoitat sen mitä teet.

Eli sanot ”nyt vähän silitän sinuaselöstä, sano jos tuntuu pahalta”. Sitten silität. Kysy myös ”voinko silittää kovemmin vai haluatko että teen varovaisemmin”?. Tällöin silitettävällä on mahdollisuus itse vaikuttaa tilanteeseen eikä se ahdista.

Parhaiten traumaan auttaa terapia. Mutta kosketuskin eheyttää ja ennenkaikkea ”tuntomuisti”, kehon muistot kivusta, lientyvät ja pehmenevät.

Ihana kun osaat ajatella adiaa empaattisesti ja toista ymmärtäen!