Kun joku pyytää rehellistä mielipidettä, jonka tiedät olevan ei-toivotunlainen

En kuulu niihin "suorapuheisiin" ihmisiin, jotka kokevat rehellisyydeksi pyytämättä kertoa negatiivisen mielipiteensä asioista, mutta tahdon olla rehellinen, jos sitä kerran pyydetään. Mutta entä kun tulee tilanne, jossa joku suorastaan vaatii rehellistä mielipidettä, ja sitten sen kuultuaan loukkaantuu?

Tuli mieleen, kun tässä taannoin yksi ystävä pyysi mielipidettäni erääseen päätöksentekoon liittyen, ja arvasin, ettei minun mielipiteeni tue sitä vaihtoehtoa, jota hän oli ajatellut. Yritin siis ohittaa tilanteen sanomalla, että päätös on hänen, ja hänen kuuluu tehdä oman mielensä mukaan, mutta hän tahtoi kuulla mielipiteeni, ja kun sen esitin (niin diplomaattisesti kuin osasin: "itse henkilökohtaisesti en tekisi tavalla X"), hän loukkaantui.

Nyt olen kuulemma pilannut häneltä sen asian, ja minun olisi ystävänä pitänyt myötäillä häntä. Itseäni taas turhauttaa, että pyydetään rehellistä mielipidettä, ja kun sen esittää niin kiltisti kuin suinkin voi, toinen alkaa itkeä, syytellä ja suuttuu.

Jos itse pyydän mielipidettä, teen sen saadakseni mahdollisesti myös niitä eriäviä näkemyksiä, jolloin päätöksenteko perustuu monipuolisempaan harkintaan. Jos on jo päätöksensä oikeasti tehnyt, niin miksei pitää siitä kiinni? Tässäkin kannustin ystävääni päätökseen, koska en voi VARMASTI tietää, mitä siitä seuraa.