Lue keskustelun säännöt.
Jos tekisin itsemurhan
27.07.2018 |
Niin satuttaisiko se oikeasti lähimmäisiäni? Olen puhunut itsemurhasta ja kuinka haluaisin kuolla.
Tuntuu kovin ylitsepääsemättömältä itse hakea apua ulkopuoliselta taholta. Kokeilin aikaisemmin käydä puhumassa psykiatriselle sairaanhoitajalle, mutta tuntui, ettei hän oikein kuunnellut ja tarttui vain joihinkin yksittäisiin lapsuuden traumoihin. Toki ymmärrän, että ne täytyisi käsitellä, mutta tuntui etten saa koko kuvaa selitettyä, kun hän jo takertui lauseeseen. Niinpä se sitten jäi kesken.
Mulla on elämässä kaikki hyvin eikä mitään syytä oikeastaan tehdä itsemurhaa. Tuntuu vain, että en jaksa enää. Olen juuri se aurinkoinen työkaveri, tervehtivä naapuri, hymyilevä ystävä niin tuntuu, ettei oteta tosissaan kun sanon, että haluan vain kuolla.
Usein itken salaa, mietin tapaa tehdä itsemurhaa ja kerään rohkeutta tehdä sen. Tuntuu, että olen ihan yksin. Luulen, että olen ollut masentunut koko elämäni. Mitä merkitystä millään on?
Kommentit (3)
Älä tee sitä. Hae uudelleen apua, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Jostain on vain ponnistettava alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä satuttaa, läheisiä. Elämme maailmassa jossa sinun voi olla sitä vaikea uskoa sitä kun oma napa on kaikille se tärkein. Hae ihan oikeasti apua. Minulla se auttoi. Pääsin itsemurha-ajatuksista lääkkeen avulla. Pari vuotta söin ja lopetin. Nyt kaikki hyvin vaikka satunnaisesti vielä iskee masennusajatukset.. Elämä on ihanaa, vielä säkin sen oivallat!
Kyllä satuttaisi.
Jokainen heistä syyttäisi itseään lopun elämäänsä.
Hae apua. Elämä on ihana ja sitä on vain yksi kappele meistä kullakin.