En ymmärrä, miten ihmiset rakastuvat uuteen niin pian edellisen jälkeen

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Ei ole siitä kiinni. Kiinnostuneita on ollut, mutta itse en ole. 

Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Sellaiset siis, jotka eivät oikeasti välitä kenen kanssa seurustelevat vaan kuka tahansa kelpaa. Siinä ei ole kyse oikeasti rakkaudesta vaan siitä että eivät halua olla yksin. Sitten vuoden, parin vuoden päästä huomaavat että ei se nyt olekaan niin hyvä tyyppi ja uuden metsästys alkaa. Tai vaihtoehtoisesti sinnittelevät huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Et taida olla itsekään. 

Monella on jo uusi valmiiksi katsottuna. Pätee erityisesti miehiin. 

pitäis kyetä olemaan itsensä kanssa eikä hyppiä koko ajan uuteen. ja jos niin pakko, niin vaikka yhden yön juttuja,mutta ei heti uutta vakityyppiä. yhtään osata selviytyä yksin,ei tajuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Sellaiset siis, jotka eivät oikeasti välitä kenen kanssa seurustelevat vaan kuka tahansa kelpaa. Siinä ei ole kyse oikeasti rakkaudesta vaan siitä että eivät halua olla yksin. Sitten vuoden, parin vuoden päästä huomaavat että ei se nyt olekaan niin hyvä tyyppi ja uuden metsästys alkaa. Tai vaihtoehtoisesti sinnittelevät huonossa suhteessa.

Vaikka kuinka odottaisi viisi tai kymmenen vuotta sinkkuna, voi käydä ihan samalla tavalla, että vuoden seurustelun jälkeen huomaa, ettei se kumppani olekaan niin hyvä tyyppi. Ei sitä toista vuoden seurustelun jälkeen tunne yhtään sen enempää, vaikka olisi kuinka kauan ollut sinkkuna sitä ennen. 

Parisuhteeseen ryhtyminen on aina heittäytymistä ja sen riskin ottamista, ettei suhde välttämättä toimikaan pidemmän päälle. 

Koeta jaksaa. On aika yleistä, että ihmiset eivät ymmärrä erilaisuutta ja toisten tilanteita.

Itse en ymmärrä miksi siitä tarvitsee mielensä pahoittaa, tai ihmetellä muiden suhteeseen ryhtymistä, vaikka erosta ei olisikaan kulunut kuin pari kuukautta.

Yleensähän erotaan syyn takia ja etsitään sellaista henkilöä jonka kanssa olisi hyvä olla. Suotta yleistetään, varsinkin miesten osalta ettei osata olla yksin. No DAA siinähän on jo vastausta kerrakseen, kun ei haluta olla yksin ja jos edellisessä suhteessa ei ole hyvä olla, niin etsitään parempi. Jätetyllä on ihan yhtä hyvä syy etsiä toinen, kuin ruiskuttaa perään

Itse olen kiinnittänyt huomiota, että naisilla yleisempää vaihtaa tuoreeltaan uuteen ja se on itselle ainakin ihan samantekevää.

Enempi tuollain ajattelee ne peräkammarin Irmelit ja Aatut jotka on sen yhden ainoan kerran suhteessa olleet ja tulleet jätetyksi. Sitten ihmetellään. Siinä voi myös itse peiliin katsoa, että olikohan minussa jotain vikaa

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä miksi siitä tarvitsee mielensä pahoittaa, tai ihmetellä muiden suhteeseen ryhtymistä, vaikka erosta ei olisikaan kulunut kuin pari kuukautta.

Yleensähän erotaan syyn takia ja etsitään sellaista henkilöä jonka kanssa olisi hyvä olla. Suotta yleistetään, varsinkin miesten osalta ettei osata olla yksin. No DAA siinähän on jo vastausta kerrakseen, kun ei haluta olla yksin ja jos edellisessä suhteessa ei ole hyvä olla, niin etsitään parempi. Jätetyllä on ihan yhtä hyvä syy etsiä toinen, kuin ruiskuttaa perään

Itse olen kiinnittänyt huomiota, että naisilla yleisempää vaihtaa tuoreeltaan uuteen ja se on itselle ainakin ihan samantekevää.

Enempi tuollain ajattelee ne peräkammarin Irmelit ja Aatut jotka on sen yhden ainoan kerran suhteessa olleet ja tulleet jätetyksi. Sitten ihmetellään. Siinä voi myös itse peiliin katsoa, että olikohan minussa jotain vikaa

Sulla meni aloituksen pointti ohi. Eihän kukaan ole mieltään pahoittanut siitä, että joku aloittaa uuden suhteen pian, vaan siitä, että miksi itse ei kykene sellaiseen. 

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos tykkää olla parisuhteessa ja etsii ja jopa löytää kumppanin. Pitäisikö elää yksin ihan vain todistaakseen muille, että pystyy elämään yksin? Kerran täällä vain eletään ja aika kuluu nopeasti, eli ei pidä kävellä onnensa ohi, jos sellainen kohdalle osuu. Ihan kärpäsen kakan arvoinen juttu on, mitä muut siitä ajattelevat.

Minulle ei ole ikinä valjennut, mitä itsetarkoituksellisen hienoa siinä yksin elämisessä on. Enemmän olen itsestäni oppinut parisuhteessa. Mutta jos haluaa olla yksin, niin siitä vaan. Jos ei, niin mitä sitten? Miten ylipäänsä jaksaa muita kiinnostella?

N53

Jotkut rakastuvat nopeasti, toiset eivät. Sellaista se on. Ihmisissä on paljon yksilökohtaisia eroja, jotka selittävät tämänkin asian.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut rakastuvat nopeasti, toiset eivät. Sellaista se on. Ihmisissä on paljon yksilökohtaisia eroja, jotka selittävät tämänkin asian.

Niinhän se on. Olisi vain kiva itsekin rakastua vähän helpommin, niin ei tarvisi tätä yksineloa vuodesta toiseen kestää. 

ap. 

ymmärrän aloittajan pointin. olen rakastunut elämässäni kerran, 30 vuotta sitten. treffeillä olen käynyt kyllä tässä vuosien varrella, ja seurustellut, mutta rakastunut vain sen yhden kerran. 

Rakkaudesta ei todellakaan ole aina kyse. On aikuisia, joilla on useita suhteita eikä oikeastaan koskaan ole olleet yksin. Haku päällä heti eron jälkeen. Nykyisin on tinder ym paikat, jota aletaan heti selaamaan. Jotain riippuvuutta ja huonoa itsetuntoa. Tuntevat olon mitättömäksi ilman suhdetta. 

Enempi tuollain ajattelee ne peräkammarin Irmelit ja Aatut jotka on sen yhden ainoan kerran suhteessa olleet ja tulleet jätetyksi. Sitten ihmetellään. Siinä voi myös itse peiliin katsoa, että olikohan minussa jotain vikaa.

Ketä nämä peräkamarin ihmiset ovat? Minkälaisia juttuja näillä? 

Mistä tiedät että rakastuvat? Itse epäilen että monesti näillä ihmisillä, joilla suhteet vaihtuvat nopeasti, ei ole mitään käsitystä mitä rakastuminen on. Ei siinäkään mitään pahaa, jokainen tyylillään. Itse kuitenkin välttelen kumppanina ihmisiä, joilla on tuollaista historiaa, varsinkin jos ihan selkeä kaava siinä. En minäkään merkitsisi hänelle yhtään sen enempää kuin ne aiemmatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Enempi tuollain ajattelee ne peräkammarin Irmelit ja Aatut jotka on sen yhden ainoan kerran suhteessa olleet ja tulleet jätetyksi. Sitten ihmetellään. Siinä voi myös itse peiliin katsoa, että olikohan minussa jotain vikaa.

Ketä nämä peräkamarin ihmiset ovat? Minkälaisia juttuja näillä? 

Sellaisetko jotka eivät ihannoi tai edes hyväksy tätä ihmissuhderulettia joka kaikkialla pyörii? Se on itsestään selvää että kukaan ei voi hyvin tästä ruletista eikä se ole mitään mitä kaikkien kannattaa tavoitella tai hyväksyä yhtään millään tavalla. Koko yhteiskunnan mielenterveyden kannalta se on todella ihan katastrofiin johtava yleinen asenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Sellaiset siis, jotka eivät oikeasti välitä kenen kanssa seurustelevat vaan kuka tahansa kelpaa. Siinä ei ole kyse oikeasti rakkaudesta vaan siitä että eivät halua olla yksin. Sitten vuoden, parin vuoden päästä huomaavat että ei se nyt olekaan niin hyvä tyyppi ja uuden metsästys alkaa. Tai vaihtoehtoisesti sinnittelevät huonossa suhteessa.

Joskus ihmiset vain rakastuvat uuteen vaikka erosta olisi vasta vähän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

pitäis kyetä olemaan itsensä kanssa eikä hyppiä koko ajan uuteen. ja jos niin pakko, niin vaikka yhden yön juttuja,mutta ei heti uutta vakityyppiä. yhtään osata selviytyä yksin,ei tajuu

Jos mulle tulee tunteita, niin kyllä mä silloin toimin. Silloin ei ole väliä kuinka kauan edellisestä on, tai onko vaikka vielä ero meneillään. Sen verran harvoin ihastun, että en jäisi odottelemaan milloin se ihme seuraavaksi tapahtuu.