Miten aikoinaan päätit mihin lähteä opiskelemaan?

Kutsumus.

Vierailija kirjoitti:

Oliko valinta vaikea?

Mietitkö jo hakuvaiheessa tulevaa työllistymistä tai alalla viihtymistä? :)

Ei ollut vaikea, sillä tiesin pienestä pitäen haluavani esiintyjäksi/tanssijaksi, ja niimpä minusta tuli tanssija. :)

Yritin kyllä ajatella "järkevästikkin" välillä ja lukiossa mietin opettajan ja psykologin ammattia, ja opiskelin avoimessa yliopistossa psykologiaa, ja olin työharjoittelussa ala-asteella, jossa käytännössä olin koko puolivuotta yksin 1-2 luokan sijaisena. Ja vaikka hyvin meni ja sain lapset helposti aisoihin, joka oli muuten villi luokka, niin siitä huolimatta tanssi vei mennessään. :)

En osaa muuta neuvoa kuin että kuuntele sydämesi ääntä, siloin olet oikealla tiellä. <3

Taipumusteni mukaan, mutta parin yliopiston kautta, koska en ole ollut koskaan mikään fakeista pitävä ihminen.

Helppo valinta oli. Menin johonkin TE-palveluiden haastatteluun, sieltä vakuuteltiin valiutuneella alalla olevan töitä ja hain sille linjalle yliopistoon. Opinnot oli kandia vaille valmis, yhtenäkään kesänä en päässyt edes siivoojaksi saatika sitten mihinkään oman alan kesätöihin. Masennus iski ja opinnot keskytyivät. Nyt uutta yristystä eri linjalle, joka oikeasti kiinnostaa itseäni.

Ekaan paikkaan päädyin sattuman kautta, meinasin unohtaa koko haun ja vikana päivänä muisti ja vähän lonkalta vedin kakkosvaihtoehdon.

Toiseen paikkaan päädyin ajan myötä heränneen kiinnostuksen myötä.

En miettinyt työllistymistä tai alan tulevaisuutta. Tämä nykyinen alani on erityisen suhdanneherkkä eli jos tulee taantuma/lama ei ole takeita töiden jatkosta ja olen tiennyt tämän aina.

Sielunpolku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko valinta vaikea?

Mietitkö jo hakuvaiheessa tulevaa työllistymistä tai alalla viihtymistä? :)

Ei ollut vaikea, sillä tiesin pienestä pitäen haluavani esiintyjäksi/tanssijaksi, ja niimpä minusta tuli tanssija. :)

Yritin kyllä ajatella "järkevästikkin" välillä ja lukiossa mietin opettajan ja psykologin ammattia, ja opiskelin avoimessa yliopistossa psykologiaa, ja olin työharjoittelussa ala-asteella, jossa käytännössä olin koko puolivuotta yksin 1-2 luokan sijaisena. Ja vaikka hyvin meni ja sain lapset helposti aisoihin, joka oli muuten villi luokka, niin siitä huolimatta tanssi vei mennessään. :)

En osaa muuta neuvoa kuin että kuuntele sydämesi ääntä, siloin olet oikealla tiellä. <3

Kyllä, olen ehdottomasti samaa mieltä, että sydäntä kannattaa kuunnella! Varsinkin jos siellä sydämessä

tanssitaan satiaistanssia.  <3 P.S. Muistathan että nykytanssitekniikassa näytät liikkumista yrittävältä spagetilta, jos ei balettitekniikka ole hallussa. 

Hyvä palkka, alhainen työttömyys ja alalle sopivuus. Toki tiedän, että ns. toimistotyöt eivät koskaan ole olleet eivätkä tule olemaan sellainen kutsumustyö, jota tekisin edelleen jos voittaisin lotossa, mutta minulle tärkeää on mahdollisuus kehittymiseen ja palkka, jolla elää.