Mieheni on liian komea (alemmuuskompleksi)
Minulla on huono itsetunto, olen melko nuoresta saanut kuulla negatiivista kommenttia ulkonäöstä ja muutenkin ollut koulukiusattu. Tiedän, etten nyt ole rumimmasta päästä, mutta aikuisenakaan en jotenkin pääse eroon nuorena iskostetusta asenteesta, että olen mitätön. En tietenkään todellakaan ole täydellinen ulkonäöllisesti, toisin kuin mieheni.
Mieheni on entinen ammattiurheilija, lihaksikas ja kasvoiltaankin todella komea. Ihmettelen, mitä hän minussa näkee, ja olen epävarma sen takia, kun sisimmässäni ajattelen, etten ole ansainnut tuon miehen rakkautta. Kun hän kehuu ulkonäköäni, en vastaa mitään, hymyilen vaan, koska epäilen, tarkoittaako hän, mitä sanoo.
Pelkään vaan, että epävarmuuteni jossain vaiheessa pilaa tämän suhteen. Onko kenelläkään kokemuksia tai neuvoja?
Kommentit (22)
Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta.
Ikävä asenne. Toivotaan parasta. Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Sä et voi kohtalolles mitään. Kerro sitten kun olet pohjalla niin katotaan kuin kävi.
Haluaisitko selventää? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta.
Ei vaan minä en kuulosta terveeltä. Mies ei ole koskaan moittinut ulkonäköäni. En hänelle tästä ole puhunut sen takia, etten halua lietsoa omassa päässäni olevaa ongelmaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ikävä asenne. Toivotaan parasta. Onnea!
Kiitos. Tiedän kyllä, että asenne on ikävä.
Itse en voisi seurustella itseäni paremman näköisen kanssa. Juuri mainitsemastasi syystä johtuen.
Hei. Nyt sun pitää tehdä itse töitä itsetuntosi parantamiseksi. Alat puhua itsellesi kauniisti, hylkäät alemmuudentuntoiset ajatukset, katselet hyväksyvästi peilikuvaasi. Ei ole aluksi helppoa, mutta kun vaan jatkat ja jatkat, se todella auttaa.
Menee ohi. Minulla ainakin, näyttää ihan tavalliselta mieheltä. Muut kehuvat. Ilmeisesti olen vaan tottunut.
On varmaankin rankkaa esittää itsevarmaa jos sisimmässään tuntee olevansa paljon toista rumempi. Toivottavasti pääsisit eroon niistä ajatuksista.
Enpä usko, sinä vain sen näet noin. Joko näet miehesi vääristyneen komeana, tai itsesi vääristyneen rumana.
Muistan kun entinen naapuri tuli eräänä aamuna ovelleni kyselemään että onko hänen miehensä luonani. Oikeasti?? Olin 24v nätti nuoti nainen, ja tuo naapuri 55v vanha läski juoppo. Mitähän se emäntä kuvitteli? Että meillä olisi miehensä kanssa suhde. HEH! Hän oli mustasukkainen miehestään kun se oli kuulemma niin komea. No ei sentäs niin komea että minä olisin sitä kotonani piilotellut :D
Niin kuin PMMP:n laulussa lauletaan...
Eka poikaystävä jätti
toinen piti siskosta liikaa
Kolmas oli kauhean nätti
parempi on jättää kuin luottaa
Miten tulit aiemmin toimeen
ilman tuota harhaista mieltä
Oletko jo tottunut kuoreen
sinua ei tunnista sieltä
Tiedän tunteen. Tämän takia swaippaan Tinderissä vasemmalle kaikki oikeasti minua ulkonäöllisesti tasokkaammat, komeat ja timmit miehet.
N24
Kaikille se ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia. Seurustelen tuollaisen miehen kanssa, mutta en ajattele ollenkaan asioita samalla tavalla kuin sinä. Sinun on vain saatava jotenkin itsetuntosi paremmaksi.
Kyllä se persoona on kuitenkin kaikkein tärkein asia. Esim. mies ei edes kysynyt valokuvaani, kun aloimme kirjoitella deittisivustolla. Vasta ennen tapaamista vaihdoimme kuvat, että paremmin tunnistaa.
Pitkässä suhteessa tuossa on yks hyvä puoli - saa olla tosi iloinen kun mies pikkuhiljaa menee ryppyiseksi, kaljuksi ja lihoaa. Itse huokaisen aina hieman helpotuksesta :)
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia. Seurustelen tuollaisen miehen kanssa, mutta en ajattele ollenkaan asioita samalla tavalla kuin sinä. Sinun on vain saatava jotenkin itsetuntosi paremmaksi.
Kyllä se persoona on kuitenkin kaikkein tärkein asia. Esim. mies ei edes kysynyt valokuvaani, kun aloimme kirjoitella deittisivustolla. Vasta ennen tapaamista vaihdoimme kuvat, että paremmin tunnistaa.
Tietysti se persoona on tärkein, en etsimällä etsinyt komeaa miestä. Olen sanonut hänellekin, että parasta hänessä on se, että hän on aidosti hyvä ihminen. Mutta mulla on huono itsetunto, se on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia. Seurustelen tuollaisen miehen kanssa, mutta en ajattele ollenkaan asioita samalla tavalla kuin sinä. Sinun on vain saatava jotenkin itsetuntosi paremmaksi.
Kyllä se persoona on kuitenkin kaikkein tärkein asia. Esim. mies ei edes kysynyt valokuvaani, kun aloimme kirjoitella deittisivustolla. Vasta ennen tapaamista vaihdoimme kuvat, että paremmin tunnistaa.
Tietysti se persoona on tärkein, en etsimällä etsinyt komeaa miestä. Olen sanonut hänellekin, että parasta hänessä on se, että hän on aidosti hyvä ihminen. Mutta mulla on huono itsetunto, se on totta.
Tämä oli siis ap
Mulla sama juttu. Mieheni on aina kilpaurheillut ja on siis tosi atleettinen ja lihaksikas. Ja kasvoistaankin todella komea. Tietää itsekkin olevansa komea ja on hyvin itsevarma. Enkä liioittele kun sanon että esim baareissa naiset lähes taistelevat mieheni huomiosta.
Mutta, sitten olen minä: äärimmäisen huono itsetunto, raajoista luihu ja vatsasta läski. Ihan nätti kyllä. Olen ujo, nössö ja nyhverö. Ihan mieheni vastakohta. Pahinta vielä on se, että muut ihmettelevät miehelleni että miksi hän on minun kanssani kun voisi saada kenet vain. Mies aina vastaa että kaikille se ulkonäkö ei ole tärkein ja että hän rakastaa vain minua. Mutta siltikin itsetunto ihan pohjamudissa, vaikka luulisi että kohenisi kun on saanut hyvännäköisen miehen. En tiedä voinko tästä koskaan itsetuntoani kohottaa, ehkä sitten iän myötä...
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, sinä vain sen näet noin. Joko näet miehesi vääristyneen komeana, tai itsesi vääristyneen rumana.
Muistan kun entinen naapuri tuli eräänä aamuna ovelleni kyselemään että onko hänen miehensä luonani. Oikeasti?? Olin 24v nätti nuoti nainen, ja tuo naapuri 55v vanha läski juoppo. Mitähän se emäntä kuvitteli? Että meillä olisi miehensä kanssa suhde. HEH! Hän oli mustasukkainen miehestään kun se oli kuulemma niin komea. No ei sentäs niin komea että minä olisin sitä kotonani piilotellut :D
Saattaa olla, että näen itseni vääristyneesti. Mulla on ollut joskus syömishäiriötaipumusta, näin itseni lihavana. Lisäksi olen perfektionisti tietyissä asioissa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Mieheni on aina kilpaurheillut ja on siis tosi atleettinen ja lihaksikas. Ja kasvoistaankin todella komea. Tietää itsekkin olevansa komea ja on hyvin itsevarma. Enkä liioittele kun sanon että esim baareissa naiset lähes taistelevat mieheni huomiosta.
Mutta, sitten olen minä: äärimmäisen huono itsetunto, raajoista luihu ja vatsasta läski. Ihan nätti kyllä. Olen ujo, nössö ja nyhverö. Ihan mieheni vastakohta. Pahinta vielä on se, että muut ihmettelevät miehelleni että miksi hän on minun kanssani kun voisi saada kenet vain. Mies aina vastaa että kaikille se ulkonäkö ei ole tärkein ja että hän rakastaa vain minua. Mutta siltikin itsetunto ihan pohjamudissa, vaikka luulisi että kohenisi kun on saanut hyvännäköisen miehen. En tiedä voinko tästä koskaan itsetuntoani kohottaa, ehkä sitten iän myötä...
Sama juttu. Mies on itsevarma, ja itse olen tempperamenriltani ujo, hiljainen ja vetäytyvä. Kiitos, kiva kuulla kohtalotoverista :) Ap
Sä et voi kohtalolles mitään. Kerro sitten kun olet pohjalla niin katotaan kuin kävi.