Mitä mieltä kumppaneista jotka..

Olen sitä mieltä että jos haluat kumppanisi  muistavan nuo jutut, tarkistat mitä hän niistä on mieltä jo tapailuvaiheessa. Nyt on myöhäistä valittaa, oma mokasi.

Missä av-raati? Lisää mielipiteitä kaivataan

Juhlapäiviä vietetään meillä lähinnä lasten takia. Tehdään ko juhlaan kuuluvia perusjuttuja ilman sen suurempaa hössötystä ja innostusta. Lapsuuden kodissa hössötys, pingotus ja juhlaraivo hampaat irvessä imi niistä kaiken hauskuuden ja miehen kotona oli ollut sama juttu. Paras joulu ikinä oli ensimmäinen yhteinen joulu kaameassa vuokramörskässä. Leivottiin pitsaa, juotiin viiniä ja katseltiin elokuvia sylikkäin.

Minua ainakin stressaisi järjestää, joten teetkö sinä itse ja lupaatko olla huutamatta, jos en osallistu suursiivoukseen, kauppaan, ruoanlaittoon ja kustannuksiin? Harvoin mikään juhla onnistuu, kun arjesta on enemmän kokemusta, niin ruoatkin menevät aina jotenkin pieleen.  Mielestäni on epäaitoa yrittää juhlia tiettyinä päivinä tietyillä tavoilla. Muutenkaan en pidä perinteistä, joita noudatetaan pakon vuoksi. Nautin muutoksessa ja hetkessä elämisestä, en mistään ennalta suunnitelluista juhlista. Voihan olla, että ennen juhlaa olisi mielekkäämpää tekemistä, joka täytyy jättää väliin, koska ei ole aikaa, koska järjestelyt. Parhaat juhlat syntyvät hetken päähänpiston tai sattuman seurauksena nopealla aikataululla! He tulevat, jotka ehtivät.

Minä tykkään juhlia niin usein kuin mahdollista! Aina on kiva saada vähän piristystä arkeen jollain verukkeella. Juhlimisella en tarkoita överijuhlia suursiivouksineen vaan esim ihan vaan vaikkapa lettuja aamupalaksi. En ole mikään kodin hengetär joten hirmuhienoja päivällisiä en järjestä mutta esim pääsiäisenä maalataan munia, istutetaan rairuohoa ja piilotetaan suklaamunia. Kaikenlaista tuollaista pientä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin stressaisi järjestää, joten teetkö sinä itse ja lupaatko olla huutamatta, jos en osallistu suursiivoukseen, kauppaan, ruoanlaittoon ja kustannuksiin? Harvoin mikään juhla onnistuu, kun arjesta on enemmän kokemusta, niin ruoatkin menevät aina jotenkin pieleen.  Mielestäni on epäaitoa yrittää juhlia tiettyinä päivinä tietyillä tavoilla. Muutenkaan en pidä perinteistä, joita noudatetaan pakon vuoksi. Nautin muutoksessa ja hetkessä elämisestä, en mistään ennalta suunnitelluista juhlista. Voihan olla, että ennen juhlaa olisi mielekkäämpää tekemistä, joka täytyy jättää väliin, koska ei ole aikaa, koska järjestelyt. Parhaat juhlat syntyvät hetken päähänpiston tai sattuman seurauksena nopealla aikataululla! He tulevat, jotka ehtivät.

En huuda. Inhoan huutamista. Ja mun pointti olikin nimenomaan se ettei kumpikaan joutuisi niitä kotitöitä tai ruuanlaittoa tekemään vaikka sillon vuosipäivänä. Mentäisiin vaikka kivaan ravintolaan syömään. Eikä sitä että joutuu raataa kotihommissa ja ruuanlaitossa koko vuosipäivän tai synttärit. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään juhlia niin usein kuin mahdollista! Aina on kiva saada vähän piristystä arkeen jollain verukkeella. Juhlimisella en tarkoita överijuhlia suursiivouksineen vaan esim ihan vaan vaikkapa lettuja aamupalaksi. En ole mikään kodin hengetär joten hirmuhienoja päivällisiä en järjestä mutta esim pääsiäisenä maalataan munia, istutetaan rairuohoa ja piilotetaan suklaamunia. Kaikenlaista tuollaista pientä.

Taidan jättää tuon sian ja ottaa sut! Ap

Eipä tuolle oikein mitään voi tehdä, hän nyt vain on sellainen ihminen.

Minulla taas on hiukan outo ongelma, en koskaan oikein keksi, mitä haluaisin tehdä tuollaisina päivinä. Mies aina kyselee jo hyvissä ajoin ennen syntymäpäivää, hääpäivää, joulua ja muita, että mitä haluaisin lahjaksi tai haluaisinko tehdä jotakin tai mennä jonnekin syömään. Sitten aina tuskailee, kun en keksi mitä haluaisin lahjaksi, kun kovasti tahtoisi antaa jotakin. Minulla silti sama, eikä mies osaa koskaan sanoa, mitä haluaisi tai tarvitsisi lahjaksi.

Yleensä mies vie minut sitten syömään ja viime vuonna osti jouluksi minulle kauniit korvakorut. Olen myös huomannut, että on laittanut mieleensä vuoden varrella, mistä tavarasta olen puhunut, mikä pitäisi hankkia ja hankkii yleensä sen, jos rahatilanne antaa periksi. Minä yleensä järjestän leffaillan, jolloin katsomme elokuvia, joista mieheni pitää ja kaupasta ostan muutaman pihvin ja laitamme niistä ruokaa kotona. 

Meillä miehen kanssa on niin, että molempien synttäreinä ja vuosipäivänä on menty ulos syömään. Joulua ei vietetä ollenkaan, kun kumpikaan ei pidä joulusta ja joulut olemme yleensä aina matkalla.

No toinenhan on antanut sinulle vapaat kädet järjestää ja hössöttää juhliasi, joten mitä itket? Jos haluat mennä vuosipäivänä syömään, niin varaat pöydän, viet sinne tyypin ja maksat itse. Tuskinpa tyyppi jää kotiinkaan. Tai jos jää, niin pitäisikö miettiä olette jo liian erilaisia. Ei helmiä kannata sioille tarjota. Asia ei tullut sinulle varmasti yllärinä, joten joko mukaudut asiaan / muutat itsesi tai vaihdat toiseen höseltäjään.