Lue keskustelun säännöt.
Perusturvallisuuden tunne puuttuu. En luota ihmisiin. Kohtalotovereita?
19.07.2018 |
Miten sinä olet tällaisten ajatusten kanssa pärjännyt elämässäsi?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama.
Ikävä kuulla! Nämä luovat elämään aika paljon lisähaasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on ihan aiheellista olla luottamatta ihmisiin.
En tiiä saaks sitä takas, jos kerran romutettu kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ihan aiheellista olla luottamatta ihmisiin.
Se tekee vain omasta elämästä aika haastavaa, jos koko ajan on kovin epäluuloinen.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä saaks sitä takas, jos kerran romutettu kunnolla.
Tätä minäkin pahoin pelkään! Ja kun yrittää selittää asiaa jollekin, niin saa vain osakseen kommentteja ettei pitäisi olla kyyninen syyttä suotta, se on niin ikävää. Kyynisyys on kuitenkin seurausta omista kokemuksista, jotka kulkevat mukana koko loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapsuuden trauman vuoksi vaikea luottaa ihmisiin. Näin on ollut lapsesta asti enkä vaan voi sitä asiaa muuttaa vaikka haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsuuden trauman vuoksi vaikea luottaa ihmisiin. Näin on ollut lapsesta asti enkä vaan voi sitä asiaa muuttaa vaikka haluaisin.
Mulla 20v jälkeen, kun lääkärit pilas mun terveyden ja elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsuuden trauman vuoksi vaikea luottaa ihmisiin. Näin on ollut lapsesta asti enkä vaan voi sitä asiaa muuttaa vaikka haluaisin.
Mulla 20v jälkeen, kun lääkärit pilas mun terveyden ja elämän.
Mä muistan elävästi sen kun tämän traumaattisen tapahtuman jälkeen jokin muuttui. En enää ollut se sama lapsi. Kaverini ihmettelivät että mikä mussa on outoa vaikkeivat tietäneet mitä oli tapahtunut. Silloin itsekin tajusin sen.
Vaikea se on luottaa kun yli 40-vuotiaanakin oma äiti on haukkunut ”kun olet tuollainen”.
Nuorena sain kuulla, että ”kun isänne kuolee” tai ”kun te tytöt muutatte pois” tai ”meillä on isänne kanssa yhteiset rahat ja kun isänne kuolee...”
Mistä sen itsetunnon rakentaa kun aina on haukuttu huonoksi. Olen kumminkin pärjännyt koulussa ja olen perheellinen. Talous kunnossa yms. Tavallinen ihminen, mutta ”huonoksi” leimattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päätin, että en kyllä enää ”luota” enkä yritä ystävystyä kenenkään kanssa.
Lapseni kummitäti petti luottamuksen kertomalla asioitani eteenpäin, vaikka luottamuksella kerroin. Nyt sitten puoli sukua tietää.
Kirsikka kakussa - meidän suvussa on sattunut traaginen tapahtuma. Fiksu ihminen ei tätä ota esille, mutta tämä muija alkoi kysellä ja vihjailla kaikkea...
Eli se siitä. En puhu enää hänelle.
Vasta aika myöhään olen alkanut ymmärtää sen, että lähes koko elämäni ajan olen vetänyt hyvin pärjäävän ihmisen roolia sen takia, että olen vaillinaisen perusturvallisuuden tunteen takia kokenut sen olevan ainoa tapa, jolla voin kelvata toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin, että en kyllä enää ”luota” enkä yritä ystävystyä kenenkään kanssa.
Lapseni kummitäti petti luottamuksen kertomalla asioitani eteenpäin, vaikka luottamuksella kerroin. Nyt sitten puoli sukua tietää.
Kirsikka kakussa - meidän suvussa on sattunut traaginen tapahtuma. Fiksu ihminen ei tätä ota esille, mutta tämä muija alkoi kysellä ja vihjailla kaikkea...
Eli se siitä. En puhu enää hänelle.
Miksi traagisista tapahtumista ei voisi puhua? Meidän suvussa monelle on tapahtunut vähän sitä sun tätä, samoin kavereille ja on huojentavaa keskustella tapahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin, että en kyllä enää ”luota” enkä yritä ystävystyä kenenkään kanssa.
Lapseni kummitäti petti luottamuksen kertomalla asioitani eteenpäin, vaikka luottamuksella kerroin. Nyt sitten puoli sukua tietää.
Kirsikka kakussa - meidän suvussa on sattunut traaginen tapahtuma. Fiksu ihminen ei tätä ota esille, mutta tämä muija alkoi kysellä ja vihjailla kaikkea...
Eli se siitä. En puhu enää hänelle.
Miksi traagisista tapahtumista ei voisi puhua? Meidän suvussa monelle on tapahtunut vähän sitä sun tätä, samoin kavereille ja on huojentavaa keskustella tapahtumista.
Voihan niistä puhua, mutta ketään ei pitäisi yrittää pakottaa puhumaan asioista, joita hän ei vielä ole valmis käsittelemään. Se ei auta ketään, vaan yleensä pelkästään ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmiset ovat epäluotettavia paskoja, ennenkuin toisin todistetaan. Ja ne hyväksi todetutkin voivat osoittautua myöhemmin paskoiksi. Paras on erakkona yksin.
Itse luotan läheisiin ihmisiin, mutta en viranomaisiin, enkä virkamiehiin, oikeuslaitoksiin, politiikkaan, enkä kansaan, en suomalaiseen työnantajaan, enkä ammattiliittoon. Kaikki perustuu kokemuksiin, pelkästään huonoihin kokemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat epäluotettavia paskoja, ennenkuin toisin todistetaan. Ja ne hyväksi todetutkin voivat osoittautua myöhemmin paskoiksi. Paras on erakkona yksin.
Ajatus tällaisesta elämästä ei tuota minulle iloa.
Mitä tuolla ihmisiin luottamisella tarkoitetaan? Olen mäkin sikäli kyyninen että olen oppinut että aika suuri osa ihmisistä on vähintään hetkittäin aika mulkeroita. Mutta vaikuttaako tuo jotenkin mun elämääni?
Minusta se on niin että eihän kukaan olekaan 100 % luotettava, mutta jos on joku perusluottamus niin tuo ei haittaa, koska tietää että jos joku pettää luottamuksen niin ei itse hajoa kappaleiksi. Ei siis ole tarvetta sille että ihmiset tarjoaisikaan sen luottamuksen mitä olisi pitänyt saada lapsena vanhemmilta eli pyyteetön rakkaus, pelkän hyvän toivominen toiselle, auttaminen jos on vaikeaa jne. Aikuisen ihmissuhteet on nähdäkseni kaikki vaihtokaupppoja eikä täysin pyyteettömiä, joten niissä usein joutuu pettymään. Se vain ei haittaa jos perusluottamus elämään on kohdillaan.
Mulla sama.