Mistä löytää kavereita aikuisena?

Facebookin harrastusryhmissä tutustuu ihmisiin. Pitää vaan kirjoitella julkaisuja ja kommentoida muitten.

Hyvä pointti, yritänpä aktivoitua siellä. Kiitos.

Toisille se on vaikeampaa.

Olen 46vuotta.

Kolmissakymmenissä ystävystyin yhden työkaverin kanssa.

Pari vuotta sitten erään harrastuksen myötä on tullut kavereita, joiden kanssa

pidän yhteyttä.

Muuten olen ollut aikuisikäni melko yksinäinenä, harrastukset eivät ole tuoneet kaveteita ja työkaverit ovat pysyneet etäisinä.

Ala opetella uutta kieltä jossain opistossa. Siellä on pakko tutustua muihin.

Jaa, hankala kysymys. Ei niitä kavereita aikuisena niin vain saada. Viimeiset tutut tulleet työn kautta mutta harrastuksista en ole koskaan saanut tuttuja.

Parempi on olla yksin itsensä kanssa, kavereista on oikeasti vain riesaa ja suurimmaksi osaksi he eivät ole muita kuin idiootteja joita tapaa vain pakosta.

Miettikää vaikka omia ”kavereitanne”.

Jos oot musiikin harrastaja niin bändi/kuoro. Seurakunta jos oot uskonnollinen. Kerran törmäsin porukkaan joka oli tavannut kun vuosia ottivat aina saman junan töihin. Jos sulla on joku tietty baari niin sen kantaporukka ehkä? Useampi "nörtti"mäisempi harrastus tulee mieleen, mm. larppaus, eri keräilykorttipelit ja DnD. Viimeisimmistä puheenollen myös netti ja videopelit, joskaan itse en ole sitä kautta kehenkään onnistunut tutustumaan kokemuksesta huolimatta.

Kiitos vastauksista! Työn kautta olisi helpompi ystävystyä, mutta työkaverini ovat täysin eri elämänvaiheessa kuin minä, vaikka ei minua haittaa, mutta ei se ystävystyminen lähde samanlailla. Musiikkiharrastusta olen miettinyt, mutta pitäisi lähteä ihan perusteista ja laulutunnit ovat kamalan kalliita tai sitten opistojen tunnit täyteen puukattuja. Onko tähän ideaa mistä aloittaa?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Työn kautta olisi helpompi ystävystyä, mutta työkaverini ovat täysin eri elämänvaiheessa kuin minä, vaikka ei minua haittaa, mutta ei se ystävystyminen lähde samanlailla. Musiikkiharrastusta olen miettinyt, mutta pitäisi lähteä ihan perusteista ja laulutunnit ovat kamalan kalliita tai sitten opistojen tunnit täyteen puukattuja. Onko tähän ideaa mistä aloittaa?

Eikös ole kuoroja, joihin pääsee.mukaan ilman pohjaa?

Tokikaan kaikilla ihmisillä ei ole lauluääntä eikä nuottikorvaa ja tie nousee pystyyn.

Btw. Minullakaan ei ole koskaan ollut ystäviä, jotka olisivat samassa elämäntilanteessa.