Miksi minut aina hyljätään? Jätetään kuin " nalli kalliolle" yksin.

Ihan lapsesta asti olen kokenut että saan tietyissä asioissa pärjätä yksin. Kun olin vailla lohtua, rohkaisua, syliä...

Sama linja on jatkunut elämässä muutenkin. Ystävät jättävät yksin silloin kun eniten tukea kaipaisin, ja vaikka pyydän apua - minulle ei ole aikaa. Ei kenelläkään. Mies ei muuten vain ole ymmärtäväistä sorttia näissä asioissa. Itse olen yrittänyt tarjota apuani ystäville mutta apuni ei kelpaa.

Kellekään en koe olevani tärkeä.

Nämä asiat ovat korostuneet viimeisen vuoden sisällä niin voimakkaasti, että jouduin aloittamaan lääkityksen. Enkä tiedä auttaako sekään.