Uskonasiat tekee hulluksi...

Menet helluntai tai city seurakuntaan.pyydät apua ja rukousta.

Jos pelkäät helvettiin joutumista, etkö silloin jo ole uskovainen?

Luonteellasi kannattaa valita uskonto jossa ei ole helvettiä. Kokeile buddhalaisuutta. Siinä ei painosteta ihmistä uhkailuilla.

Ei se terapeutti ole uskova eikä saarnaajaevankelista. Mitä odotit?

Et tule uskoon vaikka kuinka yrittäisit. Etkä nöyräksi vaikka kuinka yrittäisit. Se ei ole Raamatun mukaista, että se homma lähtisi jotenkin sinusta. Päinvastoin, Jumala auttaa ihmistä tyhjentymään omasta yrittämisestä. Ehkä sinunkin kohdallasi juuri tapahtuu tätä, kun huomaat ettet pysty omin voimin ymmärtämään asioita, et nöyrtymään etkä tulemaan uskoon. Nöyryys on sitä että näet todellisuuden itsestäsi etkä kiellä sitä, ja sitähän juuri teet. Älä säikähdä sitä. Se on Jumalan mielen mukaista, ja avaa tien hänen mahdollisuuksilleen. Paavalillakin oli pistin lihassa, ja hän rukoili että se erkanisi hänestä, mutta Jumala sanoi että minun armossani on sinulle kyllin. Armo riittää. Jumala on sanassaan luvannut, että etsivät löytää eikä hän aja pois yhtäkään joka hänen luokseen tulee. Se ei ole meidän tunteistamme riippuva asia. Ole rauhassa ja odota Jumalaa.

Mitä tarkoitat kun sanot, ettet pysty tulemaan uskoon? Ettet pysty ottamaan Jeesusta vastaan?

Mulle tulee kaksi mieleen, että sulla on joko a) tosi karismaattinen kuva uskomisesta, et se on jotain tunnetta ja normaalielämästä hyvin kaukana olevaa tunnemyrskyä tai että b) sä et oikeasti usko ollenkaan, jolloin tosin helvettiin joutumisen pelko tuntuu järjettömältä?

Jos et pysty uskomaan, ethän silloin voi ajatella helvetinkään olevan todellinen.

Ja jos uskot että on Jumala, joka tuomitsee helvettiin, silloinhan sulla on jonkunlainen usko jo olemassa? Vai onko sun ongelma uskomisessa se, ettet usko Jeesukseen, että Hän on todellinen?

Mä olen siis luterilainen uskova, enkä ole kokenut mitään erityistä "uskoontuloa" vaan olen uskonut aina. Ei se uskominen aina tunnu mitenkään erityiseltä ja mä olen sitä mieltä, että kaikilla meillä on epäilyksiä joskus, se on ihan inhimillistä. Käytkö säännöllisesti messussa? Sitä mä tuohon suosittelisin, sekä keskustelua pastorin kanssa. Usko on matka täällä ajassa, ei mikään valmis paketti, joka pamahtaa päälle. Raamatusta ei varmasti viisainkaan ihminen kaikkea ymmärrä. Rukous ja Raamatun lukeminen toki on hyviä asioita, mutta ei niissäkään valmiiksi tule.

Kaikkea hyvää sinun elämääsi!

Tee välillä jotain muuta. Mene rannalle. Syö jäätelöä. Laita kahden viikon tai kuukauden tauko kokonaan. Helpottaa varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Tällaset ihmiset siis tulee uskoon. Oonkin aina ihmetelly.

Luetun ymmärtämisessä vikaa?

0/5

Rakas sisko tai veli Jeesuksessa Kristuksessa,

minäkin olen kokenut juuri samanlaista kuin sinä. Voit ajatella, että tuo pakko-oireisuutesi tulee nyt mukaan tuohon uskon elämään. Minullakin on itselläni pakko-oireita ja etenkin silloin alussa, kun uskonasiat alkoivat kiinnostamaan, pakko-oireet olivat vahvasti läsnä ja myös helvetin pelko. Mikään vaihto vääränlaiseen hengellisyyteen (kuten buddhalaisuus) ei ole hyvä vaihtoehto vaan voit heikkona, voimattomana, kurjana, pakko-oireisena, helvettipelkoisena turvata Kristukseen. Voit rukoilla "Kristus, en tiedä miten uskoa, en saa uskonvarmuutta, Herra armahda minua". Osaako terapeuttisi käsitellä hengellisiä asioita? Kaikki terapeutit eivät välttämättä ota postiivisessa valossa uskoa ja silloin pitää miettiä, että onko terapeutti juuri sinulle oikea. Tokikaan terapeutin tehtävä ei ole edistää mitään uskoa työssään tai päästää niissäkään asioissa helpolla, mutta sinulla on oikeus vakaumukseesi ja uskoosi Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pakko-oireinen helvetti-pelko ei myöskään ole sitä sinun aitoa hengellistä elämääsi, vaan se on pakko-oire. Hengelliset pakko-oireet ovat yksi pakko-oireiden alalaji, eivätkä ne sinällään liity uskonelämään, esim henkilö joka haluaa pestä jatkuvasti käsiään, ei tosiasiallisesti ole käsipesun tarpeessa läheskään aina.

Onko sinulla uskovia ystäviä tai seurakuntaa josta voisit hakea apua hengellisyyteen? Itse voin suositella luterilaista tai ortodoksista pappia, joka kykenee näkemään metsän puilta. Tämä voisi myös olla tärkeää, jos terapiassa alatte altistamaan helvetti-pelkoasi.

Voit kaiken kivun keskellä turvata Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Helvetin pelko on kamalaa ja silloin kun se vahvasti kytkeytyy mt-ongelmiin, niin olo on helvetillinen. Voit luottaa siihen, että Jumala näkee sinun sydämeesi ja sinun kipuusi. Voit tuoda juuri nämä ongelmat suoraan Isälle, rakastavalle Jumalalle, joka ei todellakaan halua sinua helvettiin, vaan omaan yhteyteensä.

Voin kertoa lohdutuksena, että minun helvetti-pelkoni on helpottunut, kun olen päässyt terveen hengellisyyden pariin ja kun pakko-oireeni ovat terapian avulla helpottaneet.

Siunausta sinulle veli/sisko.

Olet väärillä jäljillä jo alusta alkaen, jos uskon motiivina on pelko ja uhkailu.

Ei mulla muuta.

väsynyt kirjoitti:

Olen 30+ nainen ja yrittänyt jo 2 vuotta tulla uskoon mutta psyyke vaan alkaa hajoamaan...Pelkään koko ajan helvettiin joutumista ja on nyt todettu pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Joka päivä rukoilen ja luen Raamattua välillä mutta asiat ei vaan aukene. En pysty ottamaan Jeesusta vastaan, ihan sama mitä teen. Olen varma että joudun helvettiin kun en osaa olla tarpeeksi nöyrä. Mt-taustaa on (mutta ei uskonnollista kotia). Mitä teen väärin? Miksi toiset tulevat kerrasta uskoo än ja minä en? Terapiasta ei ole apua. Onko kohtalotovereita?

Sä olet jo uskossa, mutta ehkä odotat sen tuntuvan jotenkin erilaiselta? omat pelkosi ja ahdistuksesi ottavat vallan ja vääristävät kokemusta. pelkäät ettet olekaan riittävän hyvä ja tarpeeksi uskovainen? Mutta vain se usko riittää, ja uskohan sinulla jo on. ilman uskoa et pelkäsi helvettiä etkä rukoilisi. et kokisi näihin asioihin mitään tarvetta. Luulen että tarvitset jonkinlaista raamattuopetusta, enemmän tietoa aiheesta. Sitä löytyisi seurakunnan piireistä, mutta toisaalta kannattaa olla tarkkana, sillä niillä piireillä saattaa olla sinun tilanteessasi myös ahdistusta lisäävä vaikutus, jos otat liikaa paineita esim. syntisyys puheista yms. Toivon että löydät oikeat ihmiset opastamaan, ja saat vielä rauhan itsesi ja näiden uskonasioiden kanssa. 

Pysy kaukana uskonnoista niin ehkä mielenterveyskin pysyy kunnossa. Keksi muuta sisältöä elämääsi, opiskele vaikka joku uusi kieli. Kehitä itseäsi.

Saat uskoa syntisi, epäilyksesi ja koko menneisyytesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, hänen sovitustyönsä, ei sinun omien ansioittesi, tähden.

Kuuntele kesäseuraradiota. Löytyy googlella.

Vierailija kirjoitti:

Rakas sisko tai veli Jeesuksessa Kristuksessa,

minäkin olen kokenut juuri samanlaista kuin sinä. Voit ajatella, että tuo pakko-oireisuutesi tulee nyt mukaan tuohon uskon elämään. Minullakin on itselläni pakko-oireita ja etenkin silloin alussa, kun uskonasiat alkoivat kiinnostamaan, pakko-oireet olivat vahvasti läsnä ja myös helvetin pelko. Mikään vaihto vääränlaiseen hengellisyyteen (kuten buddhalaisuus) ei ole hyvä vaihtoehto vaan voit heikkona, voimattomana, kurjana, pakko-oireisena, helvettipelkoisena turvata Kristukseen. Voit rukoilla "Kristus, en tiedä miten uskoa, en saa uskonvarmuutta, Herra armahda minua". Osaako terapeuttisi käsitellä hengellisiä asioita? Kaikki terapeutit eivät välttämättä ota postiivisessa valossa uskoa ja silloin pitää miettiä, että onko terapeutti juuri sinulle oikea. Tokikaan terapeutin tehtävä ei ole edistää mitään uskoa työssään tai päästää niissäkään asioissa helpolla, mutta sinulla on oikeus vakaumukseesi ja uskoosi Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pakko-oireinen helvetti-pelko ei myöskään ole sitä sinun aitoa hengellistä elämääsi, vaan se on pakko-oire. Hengelliset pakko-oireet ovat yksi pakko-oireiden alalaji, eivätkä ne sinällään liity uskonelämään, esim henkilö joka haluaa pestä jatkuvasti käsiään, ei tosiasiallisesti ole käsipesun tarpeessa läheskään aina.

Onko sinulla uskovia ystäviä tai seurakuntaa josta voisit hakea apua hengellisyyteen? Itse voin suositella luterilaista tai ortodoksista pappia, joka kykenee näkemään metsän puilta. Tämä voisi myös olla tärkeää, jos terapiassa alatte altistamaan helvetti-pelkoasi.

Voit kaiken kivun keskellä turvata Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Helvetin pelko on kamalaa ja silloin kun se vahvasti kytkeytyy mt-ongelmiin, niin olo on helvetillinen. Voit luottaa siihen, että Jumala näkee sinun sydämeesi ja sinun kipuusi. Voit tuoda juuri nämä ongelmat suoraan Isälle, rakastavalle Jumalalle, joka ei todellakaan halua sinua helvettiin, vaan omaan yhteyteensä.

Voin kertoa lohdutuksena, että minun helvetti-pelkoni on helpottunut, kun olen päässyt terveen hengellisyyden pariin ja kun pakko-oireeni ovat terapian avulla helpottaneet.

Siunausta sinulle veli/sisko.

Jos ensinnä lakkaisit tuomitsemasta toisia vakaumuksia ”vääränlaisiksi hengellisyyksiksi”. Ihmisen asia ei ole tuomita kristinopinkaan mukaan.

Se, jota ap tarvitsee nyt, on aika ja lempeys itseään kohtaan tiellä, joka tuntuu oikealta.

Herranen aika, mikä paniikki. Relaa ja lopeta typeryyksien ajatteleminen.

Uskovaiset todennäköisesti saavat nuppisi vielä enemmän sekaisin kaikilla ihmeellisillä tarinoillaan kaiken maailman henkivalloista ja demoneista. Helluntaikokouksissa meno on kuulemma kuin hullujenhuoneella. 

Suosittelen, että yrität vaan saada nuppisi kuntoon, ilman uskontoa.

väsynyt kirjoitti:

Olen 30+ nainen ja yrittänyt jo 2 vuotta tulla uskoon mutta psyyke vaan alkaa hajoamaan...Pelkään koko ajan helvettiin joutumista ja on nyt todettu pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Joka päivä rukoilen ja luen Raamattua välillä mutta asiat ei vaan aukene. En pysty ottamaan Jeesusta vastaan, ihan sama mitä teen. Olen varma että joudun helvettiin kun en osaa olla tarpeeksi nöyrä. Mt-taustaa on (mutta ei uskonnollista kotia). Mitä teen väärin? Miksi toiset tulevat kerrasta uskoo än ja minä en? Terapiasta ei ole apua. Onko kohtalotovereita?

Voit olla huoleti: katsos helvettiä, jumalaa tms diipadaapaa ei ole olemassa.

Sinulla on tämä yksi elämä. Elä se täysillä nauttien ja pyyhi uskonnolla perseesi.

Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumia me ihmiset tarvitsemme. Ei tarvitse muuta kuin halua uskoa, ja syntien anteeksiantamusta. Mekin siunaamme toisiamme täällä kotona joka päivä. Siitä saa rauhan ja turvallisuuden tunteen. Rukoilen Jumalalta että löydät hänen valtakuntansa.

Laita kesäseuraradio päälle ja kuuntele seuroja. Netissä myös saarna-arkisto.

Ei se usko sua auta mihinkään ap. Ihan yhtä dille sä olet vaikka oisit uskonnollisessa psykoosissa. Sen sijaan että sä koittaisit korjata itseäsi sä koitat vältellä sitä tollasilla poppakonsteilla.Ei uskoontulo sua paranna.Päinvastoin se luultavasti pahentais sun tilaa.

väsynyt kirjoitti:

Joka päivä rukoilen ja luen Raamattua välillä mutta asiat ei vaan aukene.

Et ole tullut ajatelleeksi, että sulla on väärä uskonto valittuna? Lue vaikka Koraania välillä tai jotain muuta teosta tuhansista eri uskonnoista.

Ehkä sit jotain päivänä sullekin valkenee, että uskonnot on satuja.