Kun pitkä ystävyys loppuu toisen loputtomaan itsekeskeisyyteen

Mietin, välittikö hän koskaan minusta todella? Olinko vain se mukava kyläpaikka, ihminen, jolle kertoa asioitaan, kun kaipasi kuuntelijaa. Lukemattomia yösijoja, puheluita, viestejä, aina hänen asioistaan. Minä olin aina sivuroolissa, jo lapsena se oli niin. Hän näyttämöllä, minä yleisönä. Minun elämäni tapahtumiin hän ei kommentoinut, no joskus lauseella, parilla ja sen jälkeen taas siirryttiin sujuvasti hänen elämänsä pohdintaan. Minulla on ollut merkittäviä muutoksia elämässäni tänä kesänä, muttei hän ole kysynyt, mitä minulle kuuluu, miten on mennyt. Omaa tarinaansa vain suoltaa, kuten ennenkin.
Tämä oli nyt tässä. Aikansa kutakin.
Kiitos kun sain kirjoittaa tämän, surra pienen hetken, nousta ylös ja jatkaa elämääni.