Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita aikuisia ihmisiä, jotka edelleen ihastuvat helposti (työkavereihin, tuntemattomiin kaupungilla, näyttelijöihin...)?
10.07.2018 |
Ja tosiaan oikeiden tuntemiensa ihmisten lisäksi vaikkapa julkkiksiin tai ihmisiin internetissä - kuin teini konsanaan...
Minä olen jo 30 v. ja ollut 10 vuotta parisuhteessa. Silti tämä taipumus ei näytä häviävän minnekään, vaikka usein hävettääkin kun huomaan ihastuksen tunteiden nousevan jotain täysin saavuttamatonta tyyppiä kohtaan. Viimeisimpänä ihastuin erääseen henkilöön netin keskustelupalstalla. Tuttuihinkin saatan ihastua, ja erästä kaveri-ihastusta kannan mukanani jo 16. vuotta.
Parisuhteeni on onnellinen enkä ole koskaan pettänyt miestäni. Olen tullut siihen tulokseen, että hullaannun helposti ihmisistä ja oikeastaan muistakin asioista elämässä. Ihastuminen on myös eräänlaista fantasiointia ja pakoa perusarjesta.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (12)
Samantyyppinen asia. Joka päivä ihastun johonkuhun naiseen, näkemääni ihmiseen kaupungilla, TV:ssä jne. Muistelen ihastuksiani. Lomalla mietin ihastumisen kohteena olevaa työkaveriani.
m 56v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä lasketaanko mua tän palstan mukaan vielä aikuiseksi, mutta olen 22v ja kyllä edelleen ihastun näyttelijöihin ja tuntemattomiin miehiin samanlailla, kuin teininäkin. Ja sellaisia pitkäaikaisia näyttelijäihastuksia on edelleen, joihin silloin teininä ihastuin :D Ja parisuhteessa olen kuitenkin saman miehen kanssa ollut viimeiset 6 vuotta.
Eikös tuollainen helposti ihastumisen ilmiö ole tunnettu psykologiassa jo jonkun aikaa. Eli ette ole ainoita. Kuka muistaa tarkemmin mistä on kyse?
Ootko kiinnittänyt huomiota kuukautiskierron vaiheisiin? Mä tajusin jossain siinä kolmen kympin tienoilla, että ihastumiset vallan usein sattui niihin aikoihin, kun ovulaatio pitäisi olla. Tyyliin törmään kaupungilla kävellessä harrastuspiireistä tuttuun tyyppiin, jutellaan pikkuisen ja jälkikäteen huomaan ihastuneeni häneen. Kun perheessä on ollut pikkulapsia ei ole kai jaksaminen riittänyt ihastua pahemmin, mutta muuten on kyllä aikuisiälläkin ollut ihastumisia. Kolmikymppisestä nelikymppiseksi ikääntyessä kyllä vähentynyt selvästi.
Täällä yksi!
Minä olen ollut pikkutytöstä asti helposti ihastuvat. Nyt 38 edelleen.
Ihme kyllä en ole koskaan pettänyt seurusteluaikana poikaystäviä tai nyt naimisissa ollessani aviomiestä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 17 vuotta.
Kun ihastun, niin haaveilen siitä että se tyyppi rakastuis muhun ihan palavasti... sitten mä jättäisin mun aviomiehen ja alkaisin elää tämän uuden kanssa. Tai sitten sanoisin kuinka ihana hän on mutta, että olen varattu.
Ihastun:
Naapureihin
Paikallisen kaupunginteatterin näyttelijöiden
Elokuvien ja tv-sarjojen näyttelijöihin
Lasten miespuolisiin opettajiin ja valmentajiin
Työkavereihin
Instagramissa törmäämiin tyyppeihin
Nuoruuden miespuolisiin kavereihin joihin olen törmännyt aikuisiällä
Ja joihinkin ihan random-tyyppeihin
Välillä ihastuminen on ihanaa, kun tykkään "päiväunemmoinnista" ja ihastumiset toimii motivaatioon treenaamiseen ja laihduttamiseen.
Mutta välillä kyllä ärsyttää, että on tämmöinen taipumus. Pääsisi helpommalla, jos ei olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi!
Minä olen ollut pikkutytöstä asti helposti ihastuvat. Nyt 38 edelleen.
Ihme kyllä en ole koskaan pettänyt seurusteluaikana poikaystäviä tai nyt naimisissa ollessani aviomiestä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 17 vuotta.
Kun ihastun, niin haaveilen siitä että se tyyppi rakastuis muhun ihan palavasti... sitten mä jättäisin mun aviomiehen ja alkaisin elää tämän uuden kanssa. Tai sitten sanoisin kuinka ihana hän on mutta, että olen varattu.
Ihastun:
Naapureihin
Paikallisen kaupunginteatterin näyttelijöiden
Elokuvien ja tv-sarjojen näyttelijöihin
Lasten miespuolisiin opettajiin ja valmentajiin
Työkavereihin
Instagramissa törmäämiin tyyppeihin
Nuoruuden miespuolisiin kavereihin joihin olen törmännyt aikuisiällä
Ja joihinkin ihan random-tyyppeihinVälillä ihastuminen on ihanaa, kun tykkään "päiväunemmoinnista" ja ihastumiset toimii motivaatioon treenaamiseen ja laihduttamiseen.
Mutta välillä kyllä ärsyttää, että on tämmöinen taipumus. Pääsisi helpommalla, jos ei olis.
Ihan kuin minä! Paitsi että olen bi-seksuaali, joten ihastumisen kohteita on vielä enemmän. On suoranainen ihme, että en ole pettänyt puolisoani - mutta epäilen hieman, että ihastumisen realisoituminen käytännössä pilaisi koko jutun. N32
Ihastun näyttelijöihin tai tarkemmin roolihahmoihin. Tykkään fantasiamaailmoista ja historiallisista jutuista. Oon kolmekymppinen vakiintunut nainen. Se on kiva tunne mutta välillä tulee myös tunne että oma elämä on latteaa ja elokuvissa kaikki niin paljon jännempää. Kai se on vaan haaveilua ja tylsyyttä vaikka kaikki on hyvin elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa helpottavaa että on muitakin. Iän myötä aloin tunnistaa sen tunteen kun ihastus lähtee tulemaan, vähän kuin että jaahas, meinaa tulla flunssa, täytyypä ottaa c-vitamiinia. Sitä ei ota enää todesta. Mutta ei valitettavasti ole vieläkään hävinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen taipumus ihastua ympäriinsä ja pidän itseäni sen takia melkoisen nolona ja säälittävänä. Ihastun kassamyyjiin, kaverin siskon mieheen, pikkuveljeni kavereihin, isäni naapureihin, random työntekijöihin jossain työmaalla, fiktiivisiin hahmoihin ja näyttelijöihin, omiin serkkuihini... Kuvailisin ihastusta jonain kummallisena epäilynä, että ehkä olen salaa tuon mielestä tosi ihana ja erityinen. Sitten ei puhuttaisi mitään, ymmärrettäisiin vaan hiljaa toisiamme ja oltaisiin käsi kädessä. Laittaudun kaupassakäyntiä varten siltä varalta että se kassamyyjä on vuorossa enkä kuitenkaan mene sen kassalle vaan viereiselle.
Luultavasti olen vaan edelleen sama ihminen kuin olin lapsena ja teininä, vetäytyvä ja surumielinen ja se joka jättäytyy kaikesta sivuun ja jota ei huomioida ja huomata. Huono itsetunto siis ja kamala miellyttämisentarve, kaikkien pitäisi tykätä minusta. En piittaa niinkään siitä mitä itse tunnen tai haluan, riittää että joku katsoo mua vähän syvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kiinnittänyt huomiota kuukautiskierron vaiheisiin? Mä tajusin jossain siinä kolmen kympin tienoilla, että ihastumiset vallan usein sattui niihin aikoihin, kun ovulaatio pitäisi olla. Tyyliin törmään kaupungilla kävellessä harrastuspiireistä tuttuun tyyppiin, jutellaan pikkuisen ja jälkikäteen huomaan ihastuneeni häneen. Kun perheessä on ollut pikkulapsia ei ole kai jaksaminen riittänyt ihastua pahemmin, mutta muuten on kyllä aikuisiälläkin ollut ihastumisia. Kolmikymppisestä nelikymppiseksi ikääntyessä kyllä vähentynyt selvästi.
Minulla on sama juttu näin ilman hormoniehkäisyä. Kierron puolivälissä tunnen outoa vetoa tietynlaisiin miehiin ja saatan hetkeksi ihastuakin, sitten se menee ohi samalla kuin oviskin.
Ei enää, ikää jo kohta 38. Enää en ihastu helposti.
Mutta noin 32-vuotiaaksi asti ihastuin. Kaikkein helpoiten ihastuin 12 - 25 -vuotiaana, todella voimakkaasti ja helposti. Sen jälkeen alkoi hiljalleen laantua ja enää sitä ei ole ollut aikoihin. Nykyään näen ihmiset (kaikki) niin epätäydellisinä ettei ihastumisen vaaraa enää ole.