Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äkkipikaisuus, temperamenttisuus ja pitkä parisuhde / perhe-elämä - toimiiko?
10.07.2018 |
Ihan aidosta uteliaisuudesta haluaisin kysyä sellaisilta ihmisiltä, joilla on parisuhde ja / tai perhe, ja jotka ovat luonteeltaan äkkipikaisia, temperamenttisia yms., että miten homma teillä toimii?
Minä olen lapsesta saakka ollut hyvin äkkipikainen niin hyvässä kuin pahassa. Ilahdun nopeasti, suutun nopeasti, lepyn nopeasti, ja aika voimakkaasti kaikkia näitä. En siis ole mikään kolmosvaihteella ajelija vaan menen ihan sieltä ykköseltä kutoselle ja takaisin, jos nyt tällainen mielikuva toimii :) Mitään oikeaa ongelmaa tai vaivaa minulla ei siis ole, vaan olen vaan luonteeltani tällainen. Perusluonteeni on ehkä hiukan pahantuulinen tai äksy, varsinkin työstressi saa sen puolen minussa esiin aika nopeasti. Teen sitä paitsi asiantuntijatyötä, jota ei noin vain jätetä taakse kellon lyötyä neljä, joten jos töissä stressaa, on se stressi seurana 24/7.
Olen ollut yhdessä parisuhteessa, joka ei kylläkään loppunut luonteeni takia, mutta jossa ongelmia kyllä sen vuoksi ilmeni. Nyt olen parhaillaan parisuhteessa neljättä vuotta, ja en voi olla ajoittain miettimättä, kyllästyyköhän tämä mies minuun joskus. Hän kun on rauhallinen viilipytty, ja minä todellakaan en. Olen erityisen huolissani siitä, millainen olisin äitinä. Minä kun kaipaan rauhaa, olen pahantuulinen niin usein ja hermostun helposti vastoinkäymisistä.
Joten: jos kukaan täällä tunnistaa itsensä samanlaiseksi kuin minä, niin oletteko saaneet ihmissuhteet pysymään kasassa?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Olet löytänyt rinnallesi kultakimpaleen, mitä tuohon viilipyttymäisyyteen tulee. Kahden räiskyvän persoonan suhde todennäköisesti palaa melko nopeasti loppuun, mutta rauhallinen kumppani tasaa myrskyjä.
Olet 100% oikeassa, kultakimpale tuo mies on! Yritän olla hänen arvoisensa. Aina vaan ihmettelen, miten hänellä ei mikään stressi näy kotioloissa, ja riitojenkin aikana hän saa minut usein nauramaan kesken kaiken, niin että tyhmä kinastelu jää siihen. Uskomaton tyyppi. Mutta rankkaa on tuntea alemmuutta, kun olen itse paljon helpommin tunteiden vietävissä. Ja toisaalta tiedän etten voi itseäni enkä perusluonnettani muuttaa. Tietenkin siis voin pyrkiä kohtelemaan läheisiäni aina vaan paremmin, mutta ei minusta toisenlaista ihmistä voi tulla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnistan itseni. Olen aika ärhäkkä (tai olin nuorempana) ja mieheni taas on hyvinkin rauhallinen. Meillä on kolme aikuista lasta, yhdessä olemme olleet 28 vuotta ja vieläkin rakkautta ja huumoria riittää. Mieheni on aina käyttänyt huumoria aseenaan. Minut saa ärhäkkänäkin helposti nauramaan ja ärhäkkyys haihtuu. Niinpä meillä nauretaan paljon ja hermostutaan harvoin.
Lasten kanssa olen hyvin läheinen. Vuodet ovat kyllä hioneet minusta terävimmät kulmat ja kärsivällisyyteni on kasvanut huimasti. Nykyisin olen lähinnä pehmo keski-ikäinen äitimuori lapsille ja usein jopa yllättävän pitkäpinnainen puoliso miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnistan itseni. Olen aika ärhäkkä (tai olin nuorempana) ja mieheni taas on hyvinkin rauhallinen. Meillä on kolme aikuista lasta, yhdessä olemme olleet 28 vuotta ja vieläkin rakkautta ja huumoria riittää. Mieheni on aina käyttänyt huumoria aseenaan. Minut saa ärhäkkänäkin helposti nauramaan ja ärhäkkyys haihtuu. Niinpä meillä nauretaan paljon ja hermostutaan harvoin.
Lasten kanssa olen hyvin läheinen. Vuodet ovat kyllä hioneet minusta terävimmät kulmat ja kärsivällisyyteni on kasvanut huimasti. Nykyisin olen lähinnä pehmo keski-ikäinen äitimuori lapsille ja usein jopa yllättävän pitkäpinnainen puoliso miehelleni.
Voi, miten ihanaa! Kunpa minäkin kokisin tuollaisen kasvutarinan kuin sinä :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet löytänyt rinnallesi kultakimpaleen, mitä tuohon viilipyttymäisyyteen tulee. Kahden räiskyvän persoonan suhde todennäköisesti palaa melko nopeasti loppuun, mutta rauhallinen kumppani tasaa myrskyjä.
Mä olen suhteessa se pitkähermoinen osapuoli. Toinen on lyhytjännitteinen, äkäinen ja impulsiivinen.
Mä oon aina kokenut, etten riitä toiselle. Ehkä olen jopa jäänyt suhteeseen osittain siksi, että olen "alistunyt" huonon itsetunnon takia sietämään toisen äksyilyä, vaikka se on todella ikävää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet löytänyt rinnallesi kultakimpaleen, mitä tuohon viilipyttymäisyyteen tulee. Kahden räiskyvän persoonan suhde todennäköisesti palaa melko nopeasti loppuun, mutta rauhallinen kumppani tasaa myrskyjä.
Mä olen suhteessa se pitkähermoinen osapuoli. Toinen on lyhytjännitteinen, äkäinen ja impulsiivinen.
Mä oon aina kokenut, etten riitä toiselle. Ehkä olen jopa jäänyt suhteeseen osittain siksi, että olen "alistunyt" huonon itsetunnon takia sietämään toisen äksyilyä, vaikka se on todella ikävää käytöstä.
Tämä kommentti sai minut hermostuneeksi, sillä juuri jotain tuollaista pelkään mieheni lopulta ajattelevan :( Tietenkin äksynä oleminen on toiselle osapuolelle ikävää, mutta se äksympi osapuoli ei välttämättä voi asialle mitään. Minä en ainakaan voi, sillä jos olen pahalla tuulella niin pahempi lopputulos siitä vain seuraisi jos yrittäisin sitä epätoivoisesti peitellä. Ei nimittäin toimi... Siihen olen pyrkinyt että mahdollisimman paljon selittäisin, että nyt olen pahalla tuulella syystä x ja y. Ettei toisen tarvitsisi luulla että kaikki johtuu hänestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet löytänyt rinnallesi kultakimpaleen, mitä tuohon viilipyttymäisyyteen tulee. Kahden räiskyvän persoonan suhde todennäköisesti palaa melko nopeasti loppuun, mutta rauhallinen kumppani tasaa myrskyjä.
Mä olen suhteessa se pitkähermoinen osapuoli. Toinen on lyhytjännitteinen, äkäinen ja impulsiivinen.
Mä oon aina kokenut, etten riitä toiselle. Ehkä olen jopa jäänyt suhteeseen osittain siksi, että olen "alistunyt" huonon itsetunnon takia sietämään toisen äksyilyä, vaikka se on todella ikävää käytöstä.
Tämä kommentti sai minut hermostuneeksi, sillä juuri jotain tuollaista pelkään mieheni lopulta ajattelevan :( Tietenkin äksynä oleminen on toiselle osapuolelle ikävää, mutta se äksympi osapuoli ei välttämättä voi asialle mitään. Minä en ainakaan voi, sillä jos olen pahalla tuulella niin pahempi lopputulos siitä vain seuraisi jos yrittäisin sitä epätoivoisesti peitellä. Ei nimittäin toimi... Siihen olen pyrkinyt että mahdollisimman paljon selittäisin, että nyt olen pahalla tuulella syystä x ja y. Ettei toisen tarvitsisi luulla että kaikki johtuu hänestä.
ap
Näissä asioissa järki ja tunne ei välttämättä kohtaa. Järjellä tiedän, ettei toinen välttämättä voi luonteelleen mitään. Tunnetasolla tulen silti joko masentuneeksi tai itsekin äkäiseksi toisen käytöksestä. Jos toisen käytös vaikuttaa paljon kodin ilmapiiriin tai omaan mielialaan, alkaa itsekin lopulta kehittää negatiivisia tunteita toista kohtaan.
Olen itse padonnut tunteita vuosikausia, mikä on alkanut pikku hiljaa näkyä lisääntyneinä riitoina suhteessamme. Olen itsekin muuttunut äkkipikaisemmaksi, sillä miksi se olisi sallittua käytöstä vain toiselle? Harmi vain, ettei tuo äkäisempi osapuoli juurikaan kestä, jos muut toimivat samoin kuin hän.
Kannattaa miettiä, mitä sietäisi itse toiselta. Satunnainen vetäytyminen tai tiuskiminen on siedettävää, mutta koko kodin ilmapiirin tuhoaminen tai toisen käyttäminen sylkykuppina on eri asia. Esim. tavaroiden kolistelu tai ovien paiskominen vihaisena on mielestäni enemmän jo jonkinlaista henkistä väkivaltaa kuin pelkkää "tulista luonnetta". Ja vaikka toinen olisi luonteeltaan kaikkein rauhallisin luonne, voi hänkin sisältä kiehua raivosta, jos tuntee itsensä aliarvostetuksi.
On kyllä hyvä, että erilaiset temperamentit tasoittavat toisiaan, kunhan kyseessä ei ole se, että toinen dominoi ja toinen alistuu.
Googlaa Epävakaa persoonallisuushäiriö. Tunteet potenssiin tuhat ja vaihtelee nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äkkipikaisen, arvaamattoman, äksyilevän isän tytär.
Voin kertoa, että vanhemman em. käytös vaikuttaa koko loppuelämän, kun on oppinut varovaiseksi, ilmapiiriä haistelevaksi, omia tarpeitaan vähätteleväksi.
Nykyään olen ihan "allerginen" tuon tyyppiselle käytökselle.
Temperamentit toki ovat ihmisillä erilaiset, mutta käyttäytymistään voi opetella säätelemään ja hallitsemaan kontrolloimattomia tunteenpurkauksia.
Alue: Aihe vapaa
Olet löytänyt rinnallesi kultakimpaleen, mitä tuohon viilipyttymäisyyteen tulee. Kahden räiskyvän persoonan suhde todennäköisesti palaa melko nopeasti loppuun, mutta rauhallinen kumppani tasaa myrskyjä.