Normaaliparien avioerot (ei väkivaltaa, alkoa tms.). Mitä järkeä niissä on? Luuletteko että elämä yh:na/viikonloppuisukkina olisi jotenkin helpompaa?

Sinä et tiedä näiden ns. normaaliparien suhteista yhtään mitään. Luuletko, että sinulle kerrotaan, että on petetty, hakattu jne. tai ettei seksiä ole ollut vuosiin? Tutuille ja sukulaisille kerrotaan kuule ihan muut syyt kuin ne oikeat toisen tai molempien osapuolten kasvojen suojelemiseksi. Esimerkiksi eräs tuttu sanoi miehen sukulaisille eron syyksi, että kasvoivat erilleen. Todellinen syy oli, että mies kulki viikonloput dokaamassa vaimon itkiessä keskenmenoa yksinään ja otti vielä salaa vaimoltaan lainoja, joita vaimo sai sitten maksella.

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Sittenhän se ei enää ole sua varten, kun menee eron myötä muille.

Oletko ikinä edes saanut asua oikein viimeisen päälle sua varten laitetussa kodissa? Niinpä, sitähän minäkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Sittenhän se ei enää ole sua varten, kun menee eron myötä muille.

Oletko ikinä edes saanut asua oikein viimeisen päälle sua varten laitetussa kodissa? Niinpä, sitähän minäkin...

Olen, itse rakennuttamassani. Myin pois kun paikkakunta alkoi nyppimään. Talo on vain seiniä ja katto, ei mikään elämän sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Jos ”menettää unelmiensa talon”, ei se koskaan oma ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Sittenhän se ei enää ole sua varten, kun menee eron myötä muille.

Oletko ikinä edes saanut asua oikein viimeisen päälle sua varten laitetussa kodissa? Niinpä, sitähän minäkin...

Mitä ihmeen väliä jollain talolla on jos elämä sen sisällä on vaikeaa? Ahdistava vankila siitä tulee.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä tuota suomalaisten pakkomiellettä omakotitaloihin. Koko elämä yhtä kituuttamista talolainojen takia ja kun tulee ero niin enemmän surettaa talon myynti kuin parisuhteen loppuminen. Materialismia.

Lapset asuvat siinä kodissa, missä asuivat ennen eroa eli ei muutosta siinä asiassa. Elintaso on noussut, kun exän nykyinen ja minun nykyinen ovat lisäksi maksamassa lasten kuluja esim. molemmilta tulee erikseen synttärilahjat, matkoja tehdään tuplana jne.

Ainoa muutos on, että kenenkään ei tarvitse enää itkeä. Kenenkään ei tarvitse enää riidellä. Ei, en palaisi entiseen elämään vaikka ap sanoisi mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Sittenhän se ei enää ole sua varten, kun menee eron myötä muille.

Oletko ikinä edes saanut asua oikein viimeisen päälle sua varten laitetussa kodissa? Niinpä, sitähän minäkin...

Voi lapsikulta... :D Ainakin minun sydän ei kaipaa niin sitä maallista, vaan rakkaus on tärkeämpää kuin yksikään tavara, esine tai vaikkapa talo. Voihan sen talon menettää vaikka tulipalossa, mutta se on vain talo loppujen lopuksi. Koti on siellä missä sydän on.

Ja kyllä, asun nytkin ihan omassa omakotitalossani, velattomassa, ihanassa rapatussa kivitalossa, johon olen suunnitellut hyvin monta asiaa alkaen pistorasioiden paikat. Olen suunnitellut myös ilmansuunnat huomioiden huonejaon, ikkunoiden koot, parketin, laatat, keittiökaapit, sisustuksen, kaikki. Jos tästä kuitenkin lähden, niin lähden ihanat muistot mukanani ja hymyillen.

Nyt eronneena en enää luule, vaan tiedän.

Jep, ex-puolison vakavista mielenterveysongelmista tietää vain lähipiiri. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan en viitsi huudella niistä kaikille. Ja unelmatalossa asuminen ei ihan korvaa tasapainoista ja onnelista arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ihmisillä on todelliset, pätevät syynsä, jotka eivät kuulu minulle pätkän vertaa.

Menettää unelmiensa talo? Viedä lapsilta ydinperhe ja parempi elintaso?

Talojen takiako täällä eletään? Eikö ne talot ole ihmistä varten eikä ihmiset taloja?

Sittenhän se ei enää ole sua varten, kun menee eron myötä muille.

Oletko ikinä edes saanut asua oikein viimeisen päälle sua varten laitetussa kodissa? Niinpä, sitähän minäkin...

Voi lapsikulta... :D Ainakin minun sydän ei kaipaa niin sitä maallista, vaan rakkaus on tärkeämpää kuin yksikään tavara, esine tai vaikkapa talo. Voihan sen talon menettää vaikka tulipalossa, mutta se on vain talo loppujen lopuksi. Koti on siellä missä sydän on.

Ja kyllä, asun nytkin ihan omassa omakotitalossani, velattomassa, ihanassa rapatussa kivitalossa, johon olen suunnitellut hyvin monta asiaa alkaen pistorasioiden paikat. Olen suunnitellut myös ilmansuunnat huomioiden huonejaon, ikkunoiden koot, parketin, laatat, keittiökaapit, sisustuksen, kaikki. Jos tästä kuitenkin lähden, niin lähden ihanat muistot mukanani ja hymyillen.

Ihanan terve ja henkisesti kypsä ajattelutapa. Harvinaista nähdä tällaisia kommentteja. Suhtaudun itse samalla tavalla: Se mitä ne "rakkaan ja huolella itselle tehdyn" kodin seinät pitävät sisällään on aina niitä kulisseja monin verroin tärkeämpi asia. Materiaan ei kannata kiintyä.

Se vaiettu totuushan on, että usein yh pääsee helpommalla mitä parisuhteessa. Mulla ei ainakaan ikinä ydinperheessä ollut säännöllisiä viikonloppuvapaita esimerkiksi. Elämä on paljon helpompaa eräällä tapaa kun sitä kuuluisaa "omaa aikaa" on säännöllisesti joka toinen viikonloppu, viikosta puhumattakaan.

Halusin erota koska meillä ei miehen kanssa yksinkertaisesti ollut mitään puhuttavaa. Eron jälkeen vasta tajusin kuinka helpolla pääsee kahden normaalin lapsen kanssa itsekseenkin. Kun saa ladattuja akkuja. *avaa sateenvarjon*

Vierailija kirjoitti:

Sinä et tiedä näiden ns. normaaliparien suhteista yhtään mitään. Luuletko, että sinulle kerrotaan, että on petetty, hakattu jne. tai ettei seksiä ole ollut vuosiin? Tutuille ja sukulaisille kerrotaan kuule ihan muut syyt kuin ne oikeat toisen tai molempien osapuolten kasvojen suojelemiseksi. Esimerkiksi eräs tuttu sanoi miehen sukulaisille eron syyksi, että kasvoivat erilleen. Todellinen syy oli, että mies kulki viikonloput dokaamassa vaimon itkiessä keskenmenoa yksinään ja otti vielä salaa vaimoltaan lainoja, joita vaimo sai sitten maksella.

Mikäs todisti tuonkaan olleen eron todellinen syy?

Oli meillä talo, auto, työpaikat, varaa vaikka mihin. Kukaan ei tienny, että seinien sisäpuolella asui kylmä mies, joka ei puhunut, pussannut, johon ei saanut koskea ja joka ei suostunut edes nukkumaan samassa sängyssä.

Rakastuin toiseen ja lähdin jättäen miehen ja talon. Lapset sopeutuu pikkuhiljaa. Elämääni rakastan. Ei ole kylmää ilmapiiriä, ei mykkäkoulua ja on se rakaskin, joka koskettaa ja suukottaa.

Oma aika. Miksei naimisissa ollessa saa omaa aikaa?

Miehen tahdosta muksuja juoksutettiin mummolla, koko ajan menopäällä joskus ei syödäkään annettu vaikka oli saanut lautasen eteensä.

Saihan siinä levätä, mutta se oli petollista, vanhempi kärsi ahdistuksesta.  Mutta en voinut määrätä.

Kun on perhe se on kestettävä ja vietettävä aikaa lasten kanssa.

Pitkä aika tästä, olen vaan sitä mieltä, normaalimpaa pysyä kotona, en tarkoita etteikö uusperhe onnistuisi mutta oltava yksimielisiä.

Liinakki kirjoitti:

Se vaiettu totuushan on, että usein yh pääsee helpommalla mitä parisuhteessa. Mulla ei ainakaan ikinä ydinperheessä ollut säännöllisiä viikonloppuvapaita esimerkiksi. Elämä on paljon helpompaa eräällä tapaa kun sitä kuuluisaa "omaa aikaa" on säännöllisesti joka toinen viikonloppu, viikosta puhumattakaan.

Halusin erota koska meillä ei miehen kanssa yksinkertaisesti ollut mitään puhuttavaa. Eron jälkeen vasta tajusin kuinka helpolla pääsee kahden normaalin lapsen kanssa itsekseenkin. Kun saa ladattuja akkuja. *avaa sateenvarjon*

Minäkin pääsen helpommalla nyt yh:na kuin exän kanssa. Siivoamista ja kaikkea riesaa on niin paljon vähemmän, että joka päivä jaksan olla siitä onnellinen, vaikka erosta on jo jokunen vuosi. Ei tarvitse enää olla turhautunut katsoessa laiskaa paskaa, joka sotki mennen ja tullen, räyhäsi, valvoi, joi ja tappeli kaiken aikaa. Kodin ulkopuolella esitti niin ihanaa ja kaiken hoitavaa. Eipä näistä huudella. Kyllä sen näkee minusta ja lapsista, että voidaan nyt paljon paremmin.