Estoinen ja ujo ihminen, lamaantuu ja pelkää toista ihmistä

Kammottavia kokemuksia kertakaikkiaan. Ensimmäisestä on jo parikymmentä vuotta. Meillä oli ihana romanssi ja olimme hyvin, hyvin rakastuneita reilun vuoden ajan. Rakastelu oli ihanaa ja rentoutunutta. Yhtäkkiä mies lopetti yhteydenpidon ja vaikeni. Yritin kysellä mitä tapahtui. Mies ei saanut sanottua sanaakaan. Juttelin rauhallisesti niitä näitä ja koetin saada häntä rentoutumaan mutta hän vaikeni kuin muuri.

Seuraavan kerran näin hänet noin 10 vuoden päästä. Hän näki minut, tunnisti, ja kääntyi salamana kannoillaan ja hävisi jonnekin. Hänen katseessaan oli kauhua.

Toinen tapaus on tuoreempi. Mies oli ihastunut, olimme joitakin kertoja yhdessä. Pystyimme juttelemaan melko laajasti erilaisista asioista. Vietimme paljon aikaa yhteisessä kaveripiirissä. Ajoittain huomasin kuinka hän katsoi minua hymyttä, tarkkaili kaukaa, hieman pelokkaan oloisena. Seurassa tai kahdestaan ollessamme hänestä saattoi huokua hirvittävä jännitys ja ujous. Hänen hyväilynsä oli kömpelöä ja arkaa, eikä hän kyennyt rentoutumaan muulloin kuin annoin hänelle suuseksiä. Tiemme erkanivat pian.

Tulee surullinen olo kun ajattelen näitä miehiä. He olivat aivan kauhistuttavan estoisia ja ujoja, eivätkä kyenneet ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan juuri ollenkaan. Vai oliko heillä niitä ollenkaan minua kohtaan? Miksi he pelkäsivät minua niin hirveästi? Ensimmäinen uskalsi rakastua minuun, mutta sulkeutui sitten yhtäkkiä kuin simpukka. Toinen ei uskaltanut kunnolla edes ihastua kun jo kammosi ja pelkäsi minua hirveästi.

Jäi hyvin hämmentynyt ja paha olo.