Naapurin kovaääniset lapset

Mä pidän lapsilleni rajoja, mutta silti nuo huutaa ja karjuu jatkuvasti. Mutta huutaa kyllä naapurin lapsetkin. Vähintään yhtä kovaa. Ja heillekin pidetään rajoja. Pahoittelut naapureille, meiltä kuuluu päiväsaikaan elämisen ääntä. Olishan nuo hiljaa jos pädiä näppäilisivät kaiket päivät...

Ihmettelen lähinnä sellaista jatkuvaa karjumista ja kovaäänistä vuorovaikutusta. Ymmärrän leikit ja että etenkin isoissa ryhmissä joutuu olemaan kovaääninen, että joku kuulee jotain. Arvasin, että tätä mun avausta ei moni ymmärrä, mutta kyllä lapset voi kasvattaa olemaan pienemmällä äänellä ilman jatkuvaa tabletin tai kännykän selaamistakin.

Täällä sama ongelma. Ja ongelma on nimenomaan siinä että huuto ja kiljuminen alkaa aamulla 9.15 ja jatkuu iltakymmeneen. Missään vaiheessa päivää ei pysty olemaan terassilla. Kahdella pihalla trampat. Huuto ja meteli on hirveää. Eilen illalla vielä juuri ennen klo 22 huuto vaimeni mutta piti vielä jonkun pennun hyppiä trampalla että edes jousten natinaa saatiin vielä olohuoneisiin kuulumaan. Hiljaista on vain sydänyönä, mutta ainakaan meidän takapihalle ei enää silloin aurinko paista.

Lähden huomenna maalle ihan sen takia, etten jaksa enää tätä meteliä.

Jaa ja sä häiritset meitä täällä.

Naapurin juoppo alkoi tossa aamulla kasilta tissuttelemaan frendinsä kanssa. Eipä jaksais sitäkään mölinää kuunnella. Onneksi huomenna on sunnuntai ja tahti toivottavasti hiipuu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama ongelma. Ja ongelma on nimenomaan siinä että huuto ja kiljuminen alkaa aamulla 9.15 ja jatkuu iltakymmeneen. Missään vaiheessa päivää ei pysty olemaan terassilla. Kahdella pihalla trampat. Huuto ja meteli on hirveää. Eilen illalla vielä juuri ennen klo 22 huuto vaimeni mutta piti vielä jonkun pennun hyppiä trampalla että edes jousten natinaa saatiin vielä olohuoneisiin kuulumaan. Hiljaista on vain sydänyönä, mutta ainakaan meidän takapihalle ei enää silloin aurinko paista.

Lähden huomenna maalle ihan sen takia, etten jaksa enää tätä meteliä.

Ymmärrän tosi hyvin. Täällä sama meno ja välillä kun teen töitä kotona, olisi kiva saada hetken työrauhaa myös päiväsaikaan.

Minkä ihmeen takia jotkut vanhemmat antavat lastensa mölistä sekopäisinä esim julkisissa liikennevälineissä? Ei se lapsi rikkoudu jos hänelle sanotaan ettei tarvitse kirkua kaikkea sanottavaa. Ihan kamalaa kuunnella lyhyempikin matka. Junasta sentään joskus pääsee pois, omasta kodista ei varmasti aina halua lähteä evakoitumaan.

Mua välillä hävettää kauheasti meiltä kuuluva mekkala. Lapset 3 v ja 4 v puhuvat täysillä ja painivat yhtenään. Nauravat, kiljuvat, hyppivät ja toisinaan suuttuvat. Elämää, joka tuossa iässä on kovaäänistä. Yritän kyllä opettaa, ettei esim. seiskalta aamulla huvikseen möykätä tai ajeta pikkuautoilla patterin päällä. Mutta tulee sitä ääntä ihan tavallisesta leikistäkin.

Asutaan kerrostalossa, säälin naapureita. Toisaalta ovat myös itse valinneet asua kerrostalossa. Joudun mäkin kestämään yläkertalaisen öiset imuroinnit, seinänaapurin sängynjumputukset ja alakertalaisen känniörveltämiset. Kaikkiin näihin heräävät myös mun lapset ja sitten ei kyllä nuku kukaan koko talossa vähään aikaan, valitettavasti :D

Vierailija kirjoitti:

Mua välillä hävettää kauheasti meiltä kuuluva mekkala. Lapset 3 v ja 4 v puhuvat täysillä ja painivat yhtenään. Nauravat, kiljuvat, hyppivät ja toisinaan suuttuvat. Elämää, joka tuossa iässä on kovaäänistä. Yritän kyllä opettaa, ettei esim. seiskalta aamulla huvikseen möykätä tai ajeta pikkuautoilla patterin päällä. Mutta tulee sitä ääntä ihan tavallisesta leikistäkin.

Asutaan kerrostalossa, säälin naapureita. Toisaalta ovat myös itse valinneet asua kerrostalossa. Joudun mäkin kestämään yläkertalaisen öiset imuroinnit, seinänaapurin sängynjumputukset ja alakertalaisen känniörveltämiset. Kaikkiin näihin heräävät myös mun lapset ja sitten ei kyllä nuku kukaan koko talossa vähään aikaan, valitettavasti :D

Miksi ette muuta jonnekin jossa ette häiritse naapureitanne? Vai pitääkö kaikkien muiden muuttaa jotta lapsesi saavat möykätä ja kunnolla?

Olen pahoillani, yritän hiljentää heitä mutta etenkin yksi on todella kovaääninen ja lyhytmuistinen. Päiväsaikaan annan joskus mölistä niin paljon kuin sielu sietää, koska myös naapurustomme häiritsee meidän elämäämme ketjupolttamalla, grillaamalla märillä hiilillä tuntikausia ja pitämällä kaljabileitä takapihoilla aamuun saakka. Me häiritsemme tavallamme. Mutta kuten sanottu, pahoittelen puolestani, eihän se rääkyminen mukavalta kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua välillä hävettää kauheasti meiltä kuuluva mekkala. Lapset 3 v ja 4 v puhuvat täysillä ja painivat yhtenään. Nauravat, kiljuvat, hyppivät ja toisinaan suuttuvat. Elämää, joka tuossa iässä on kovaäänistä. Yritän kyllä opettaa, ettei esim. seiskalta aamulla huvikseen möykätä tai ajeta pikkuautoilla patterin päällä. Mutta tulee sitä ääntä ihan tavallisesta leikistäkin.

Asutaan kerrostalossa, säälin naapureita. Toisaalta ovat myös itse valinneet asua kerrostalossa. Joudun mäkin kestämään yläkertalaisen öiset imuroinnit, seinänaapurin sängynjumputukset ja alakertalaisen känniörveltämiset. Kaikkiin näihin heräävät myös mun lapset ja sitten ei kyllä nuku kukaan koko talossa vähään aikaan, valitettavasti :D

Miksi ette muuta jonnekin jossa ette häiritse naapureitanne? Vai pitääkö kaikkien muiden muuttaa jotta lapsesi saavat möykätä ja kunnolla?

Mä en halua asua omakotitalossa. Olen ihan käsi kaikissa käytännön hommissa, samoin mieheni. Halutaan olla ekologisia ja asua ihan palveluiden lähellä ja käyttää julkisia. Täällä okt maksaisikin niin hirveästi, ettei ikinä olisi varaa. Sitten oltaiskin taas yksi raskaasti velkaantunut lapsiperhe, ei kiitos. Uskon, että lastemme möykkä hiipuu kun lähestyvät kouluikää.

Enkä todellakaan tarkoita, etteikö komennettaisi lapsiamme. Monta kertaa päivässä sanon, että nyt hiljempaa, muistakaa myös muut asukkaat. No, lapsilla pysyy tämä mielessä n. 10 sek. Sitten pitääkin taas poliisoautoilla pillit vinkuen. Rappukäytävässä olen opettanut kulkemaan suorastaan hiipimällä, häiritsee itseäkin se kaikuminen. Mutta kerrostalot eivät ole pelkästään lapsettomille tarkoitettuja, joten saa meidän lapset kuitenkin rauhassa leikkiä lekkejään. Huomioin naapureita ulkoilemalla mahd. paljon lasten kanssa. Kesät ollaan maalla, niin ei tarvitse naapureiden lähteä :)

1-2 vuotiaidenkin annetaan kiljua kaupoilla ostoskärryissä, vanhemmat vaan kehuu: mitä sanoit ja katselevat ympärilleen huomasiko muutkin että meidän suloisesta janikanikopetteristä lähtee ääntä!! Pitäisi alkaa jo pienestä puuttumaan tarpeettomaan mölinään. Kyllä lapset oppii normaalin äänenkäytön jos opetetaan.  Joskus vanhemmat lähtevät mukaan lapsen kiljuntaan matkimalla. Silloin täytyy jo poistua kiireesti takavasemmalle.

Meidän naapurit ei myöskään ole oikein sisäistänyt sitä, että kosketusetäisyydellä olevalle henkilölle EI tarvitse kailottaa kaikkia juttuja huutamalla. Näitä on kolme sukupolvea samassa huushollissa, joten ääntä riittää, ja lisääntyy vaan kun uusia lapsenlapsia ilmestyy vähintään 2 vuodessa.

Joskus vielä kilahdan, ja käyn vähän kouluttamassa aikuisia.

Ok-talossa siis asutaan ja maaseudulla, eli talot ei ole edes hirveän lähellä toisiaan, mutta silti tämän sortin sakin möly kuuluu meille sisälle asti (kesällä kun olisi joskus ihan kiva pitää ikkunoita auki).

Jaxuhali sinulle ap.

Meilläkin metelöi yks "paviaanilauma" tuolla pihalla. En tajua miksi pitää huutaa koko ajan. Onkohan he puolikuuroja vai mikä lie.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, yritän hiljentää heitä mutta etenkin yksi on todella kovaääninen ja lyhytmuistinen. Päiväsaikaan annan joskus mölistä niin paljon kuin sielu sietää, koska myös naapurustomme häiritsee meidän elämäämme ketjupolttamalla, grillaamalla märillä hiilillä tuntikausia ja pitämällä kaljabileitä takapihoilla aamuun saakka. Me häiritsemme tavallamme. Mutta kuten sanottu, pahoittelen puolestani, eihän se rääkyminen mukavalta kuulosta.

Onko tullut mieleen että naapurinne ikään kuin kostavat teille käytöstavattomien lastenne möykän?

Vierailija kirjoitti:

Ketuttaa ja raskaasti, kun pitää ikkunaa auki ja koko ajan kuuluu jonkun lapsen karjunta. Etenkin yhden pojan äiti on ihan lapanen, eikä pidä juuri minkäänlaisia rajoja lapselleen. Sen pojan ääni usein kuuluukin kovimpana. Ja ennen kuin kukaan mitään toisin luulee, olen itsekin lapsellinen, mutta omat lapseni olen yrittänyt kasvattaa olemaan turhaa mölisemättä.

Meillä sama, mutta äiti huutaa ihan samalla lailla. Ulkona ok mut eniten vituttaa kun pitää huutaa myös rappukäytävässä -__-' Mulle on aina opetettu että rappukäytävässä liikutaan hiljaa muita häiritsemättä mutta nää hakkaa kaiteita ja huutaa toisilleen ovesta ja alakerrasta. Kuuluu myös välioven läpi selvästi kaikki

Mulla on 3,5-vuotias, joka elää tosi vaikeaa aikaa. Hermostuu ja karjuu usein. Kyllähän tuon hiljaiseksi saisi, jos tekisi aina kuten pyytää, mutta en usko, että uhmaiästä siten pääsee kunnialla läpi. Lisäksi on 1-vuotias, joka ei osaa puhua tai hallita ääntään, joten pyytää asioita kiljumalla. Joskus mulla itsellänikin menee hermo ja huudan, mutta pääasiassa me vanhemmat puhutaan ihan rauhassa ja lasten tarpeet huomioon ottaen.

Ei he toki ulkona huuda pitkiä aikoja, ja parvekkeeltakin mennään sisälle, jos eivät kehoituksesta huolimatta lopeta huutamista tai riehumista, mutta varmasti seinänaapurille kuuluu jotain meteliä. Ja ratkaisu ei meille ole muuttaa omakotitaloon, koska olosuhteiden pakosta asutaan vuokralla ainakin muutama vuosi vielä.

Suomessa lapset pitää opettaa jo pienestä painumaan maan alle. Ei mikään ihme, että bussissa istutaan naama kännykässä ja pompataan kattoon, jos joku kehtaa puhutella huvikseen tai pyytää apua. Ollaan vaan kaikki hiljaa omassa kuplassa.

Joo kyllä muakin meteli ärsyttää. Mutta tiedän metelöineeni itsekin 2-vuotiaana, joten suhtaudun asiaan ymmärryksellä paheksunnan sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lapset pitää opettaa jo pienestä painumaan maan alle. Ei mikään ihme, että bussissa istutaan naama kännykässä ja pompataan kattoon, jos joku kehtaa puhutella huvikseen tai pyytää apua. Ollaan vaan kaikki hiljaa omassa kuplassa.

Joo kyllä muakin meteli ärsyttää. Mutta tiedän metelöineeni itsekin 2-vuotiaana, joten suhtaudun asiaan ymmärryksellä paheksunnan sijaan.

Kyllä se kuule on niin, että mölyäminen on varma WT:n merkki. Ihan kaikkialla.

Itse asun "lapsiystävällisessä" ja yleensä ottaen suht riehakkaaksi mielletyssä Välimeren maassa jo pitkälti toista vuosikymmentä. Ei täälläkään esim. akateemisten perheiden lapset vedä rallia jalkakäytävillä/kaupoissa/rappukäytävillä huutaen ja riekkuen. Osaavat myös keskustella nätisti ja ilmaista tarpeensa selkeästi, mutta kiljumatta jo 2-3 vuoden ikäisenä.

Vähän vähemmän sivistyneiden jälkikasvu onkin sitten juuri tuollaisia mölyapinoita, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, että muitakin ihmisiä on olemassa. Jos koulussa yritetään lapsia (ja nuoria) kasvattaa, voimakeinoja käyttämättä, isukki saattaa käydä vetäisemässä opettajaa nenuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, yritän hiljentää heitä mutta etenkin yksi on todella kovaääninen ja lyhytmuistinen. Päiväsaikaan annan joskus mölistä niin paljon kuin sielu sietää, koska myös naapurustomme häiritsee meidän elämäämme ketjupolttamalla, grillaamalla märillä hiilillä tuntikausia ja pitämällä kaljabileitä takapihoilla aamuun saakka. Me häiritsemme tavallamme. Mutta kuten sanottu, pahoittelen puolestani, eihän se rääkyminen mukavalta kuulosta.

Onko tullut mieleen että naapurinne ikään kuin kostavat teille käytöstavattomien lastenne möykän?

Ei ole tullut mieleen, koska lapsia ei vielä ollut olemassakaan muuttaessamme tänne naapuriterrorin keskelle.