Naapurin kovaääniset lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lapset pitää opettaa jo pienestä painumaan maan alle. Ei mikään ihme, että bussissa istutaan naama kännykässä ja pompataan kattoon, jos joku kehtaa puhutella huvikseen tai pyytää apua. Ollaan vaan kaikki hiljaa omassa kuplassa.

Joo kyllä muakin meteli ärsyttää. Mutta tiedän metelöineeni itsekin 2-vuotiaana, joten suhtaudun asiaan ymmärryksellä paheksunnan sijaan.

Kyllä se kuule on niin, että mölyäminen on varma WT:n merkki. Ihan kaikkialla.

Itse asun "lapsiystävällisessä" ja yleensä ottaen suht riehakkaaksi mielletyssä Välimeren maassa jo pitkälti toista vuosikymmentä. Ei täälläkään esim. akateemisten perheiden lapset vedä rallia jalkakäytävillä/kaupoissa/rappukäytävillä huutaen ja riekkuen. Osaavat myös keskustella nätisti ja ilmaista tarpeensa selkeästi, mutta kiljumatta jo 2-3 vuoden ikäisenä.

Vähän vähemmän sivistyneiden jälkikasvu onkin sitten juuri tuollaisia mölyapinoita, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, että muitakin ihmisiä on olemassa. Jos koulussa yritetään lapsia (ja nuoria) kasvattaa, voimakeinoja käyttämättä, isukki saattaa käydä vetäisemässä opettajaa nenuun.

Jaa. Mä ymmärsin metelöinnin ihan sellaisena normaalina vähän kovempana volyymina, joka helposti saavutetaan 2 lapsen perheessä jo sillä, että lapset esim. ajavat kilpaa autoilla olkkarista makkariin. Se voi naapuriin kuulostaa rasittavalta kaahailulta, mutta on täynnä rikasta mielikuvitusta ja iloa. En halua olla vanhempi, joka jatkuvasti jankuttaa että hiljempaa, hiljempaa, hiljempaa. Haluan olla äiti, jonka lapset osaavat olla rauhassa tarvittaessa vaikkapa odotusaulassa. Toisaalta haluan tukea lasten vapaata leikkiä kotona, vaikka siitä lähtisi välillä ääntäkin.

Valitetaan, etteivät nykylapset leiki tarpeeksi, mutta kun leikkivät, niin se onkin liian äänekästä. Pädillä istuva lapsi on varmasti mukava naapuri, muttei välttämättä kovin sosiaalisesti taitava tai liikunnallinen aikuinen. Juu tarpeeton, levoton möykkä on sitten asia erikseen. Silloinkaan en osaa olla vihainen asiasta varsinkaan lapselle - lähinnä ahdistaa, että on paljon vanhempia, joilla ei ole kiinnostusta/jaksamista huolehtia jälkikasvustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lapset pitää opettaa jo pienestä painumaan maan alle. Ei mikään ihme, että bussissa istutaan naama kännykässä ja pompataan kattoon, jos joku kehtaa puhutella huvikseen tai pyytää apua. Ollaan vaan kaikki hiljaa omassa kuplassa.

Joo kyllä muakin meteli ärsyttää. Mutta tiedän metelöineeni itsekin 2-vuotiaana, joten suhtaudun asiaan ymmärryksellä paheksunnan sijaan.

Kyllä se kuule on niin, että mölyäminen on varma WT:n merkki. Ihan kaikkialla.

Itse asun "lapsiystävällisessä" ja yleensä ottaen suht riehakkaaksi mielletyssä Välimeren maassa jo pitkälti toista vuosikymmentä. Ei täälläkään esim. akateemisten perheiden lapset vedä rallia jalkakäytävillä/kaupoissa/rappukäytävillä huutaen ja riekkuen. Osaavat myös keskustella nätisti ja ilmaista tarpeensa selkeästi, mutta kiljumatta jo 2-3 vuoden ikäisenä.

Vähän vähemmän sivistyneiden jälkikasvu onkin sitten juuri tuollaisia mölyapinoita, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, että muitakin ihmisiä on olemassa. Jos koulussa yritetään lapsia (ja nuoria) kasvattaa, voimakeinoja käyttämättä, isukki saattaa käydä vetäisemässä opettajaa nenuun.

Akateemisten vanhempien lapset hyppivät trampoliinilla ilman ilonkiljahduksia, kuuluu ainoastaan jousien natinaa.. vai hyppivätkö trampoliinilla ollenkaan!?Taitaa olla ihan wt-lasten toimintaa!?!

Vierailija kirjoitti:

1-2 vuotiaidenkin annetaan kiljua kaupoilla ostoskärryissä, vanhemmat vaan kehuu: mitä sanoit ja katselevat ympärilleen huomasiko muutkin että meidän suloisesta janikanikopetteristä lähtee ääntä!! Pitäisi alkaa jo pienestä puuttumaan tarpeettomaan mölinään. Kyllä lapset oppii normaalin äänenkäytön jos opetetaan.  Joskus vanhemmat lähtevät mukaan lapsen kiljuntaan matkimalla. Silloin täytyy jo poistua kiireesti takavasemmalle.

Alle vuoden ikäisen on normaalia kiljahdella. Se on jopa toivottaa. Sitä vanhemman tulee sen sijaan alkaa tapailla sanoja. Vanhemman ei kuulu kiljua mukana, vaan jutella lapselle ja nimetä asioita.

Itsekin todistin juuri tapausta, jossa äiti oikein kannusti ja kehui yli yksivuotiasta kiljumisesta kaupassa. Mietin vaan että miten pitkään mamma meinaa sitä tietä kulkea....

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama ongelma. Ja ongelma on nimenomaan siinä että huuto ja kiljuminen alkaa aamulla 9.15 ja jatkuu iltakymmeneen. Missään vaiheessa päivää ei pysty olemaan terassilla. Kahdella pihalla trampat. Huuto ja meteli on hirveää. Eilen illalla vielä juuri ennen klo 22 huuto vaimeni mutta piti vielä jonkun pennun hyppiä trampalla että edes jousten natinaa saatiin vielä olohuoneisiin kuulumaan. Hiljaista on vain sydänyönä, mutta ainakaan meidän takapihalle ei enää silloin aurinko paista.

Lähden huomenna maalle ihan sen takia, etten jaksa enää tätä meteliä.

Kunpa olisikin hiljaista edes yöllä...

Kyllä taas on pahoitettu mieli siitä, kun lapsilla on hauskaa!

Viereisen leikkipuiston täyttää 8 värivammaista aamusta iltaan, ai että sitä mölyä. Lisäksi yläkerrassa asuu m ulatti äitinsä kanssa ja ihan hirveetä rallia vetää rappukäytävässä. Ulko-ovesta ei voida tulla normaalisti, vaan lasit helisten, porraskaide tärisee kun sitä hakataan matkan varrella, lisäksi kiljahdellaan (ei varmaan osaa kuin viidakon kieltä) epämääräisesti. Kaksi kertaa on ollut parvekkeen lasi hajalla samasta kohtaa. Mystisesti toisella kertaa hajosi kun tämä ä pärä pompotti jalkapalloa portaat alas ja suoraan siihen lasiin. Alkoi ulvomaan kuin palosireeni ja äitinsä tuli siihen "soitan jollekkin". Eipä ikinä soittanut kellekkään, vaan tieto hajonneesta lasista talon asioita hoitavan tietoon tuli minulta. Ja se ensimmäinen kerta kun lasi oli hajalla ei myöskään selvinnyt, kukahan oli asialla. Seuraavana päivänä meni vanhempiensa kanssa rapussa taas palloa pomputtaen, vaikka vanhemmat kielsivät, niin ei meinannut mennä jakeluun.