Meneekö avioliiton ulkopuoliset ihastuksentunteet ohi, jos vaan niin päättää?

menee. Ota välimatkaa, äläkä tahallasi ruoki sitä ihastusta

Vierailija kirjoitti:

menee. Ota välimatkaa, äläkä tahallasi ruoki sitä ihastusta

Kiitos, näin arvelinkin..Jätän tämän homman ennen kuin se on alkanukaan

-ap

Menee. Älä ruoki, välttele seuraa jos mahdollista ja älä missään nimessä ala flirttailla tai keskustella yhtään enempää kuin pakko kanssakäydä (esim töissä). Kahvitauot eri aikaan jne. 

Ei mene vaikka miten oon yrittänyt, pahenee vaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene vaikka miten oon yrittänyt, pahenee vaan koko ajan.

Sama täällä. Yli vuosi jo mennyt eikä parempaa näy. Mietin jo eroa vaikka tiedän että ei olisi mitään järkeä.

Jos menee ohi, tulee uusi ihastus. Niin kiinni siitä millainen nykyinen suhde ja puoliso ovat.

Menee ohi, oon kai vähä flirtti luonne ja muistan parisuhteessa ollessani vilkuilleeni toista tyyppiä jolta sain vastakaikuakin. Mutta pääsin yli tuntemuksesta ja nyt olisimme itseasiassa molemmat sinkkuja, mutta ei pienintäkään mielenkiintoa, nämä on vaan jotain ihmisyyteen kuuluvia hetkellisiä heikkouksia jotka tosiaankin menevät ohi kun ei vaan säntäile säätämään hetken mielijohteesta :D

4 ja 5, haluutteko kertoo teidän tarinat ees pääpiirteittäin?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene vaikka miten oon yrittänyt, pahenee vaan koko ajan.

Sama täällä. Yli vuosi jo mennyt eikä parempaa näy. Mietin jo eroa vaikka tiedän että ei olisi mitään järkeä.

Minä en ole eroa sen kummemmin miettinyt, aloitin suhteen.

Voihan ne mennä, kunnes näet unta ihastuksen kohteesta. Unilla on muutenkin ihmeellinen voima, inhosin yhtä tyyppiä ennen, mutta sitten näin romanttista unta siitä ja nyt kyseinen henkilö on siedettävä, ehkä jopa mielenkiintoinen.

Menee! Koin olevani tulisesti rakastunut, omaa kriiseilyä se vain oli. Hävettää silloiset ajatuksetkin.

Kyllä ja ei. -Kyllä minun puolestani avioliitossa(kin) on täysin luvallista kokea ja tuntea ihastumista tai ihastumisia. - Olennaisempaa on kysymys siitä, että miten toimii ihastuksiensa kanssa. Riittääkö huokailu, että voi se tai tuo olisii niin komea tai kaunis, fiksu  ja tai mitä lie. Vai alkaako elätellä ja rakentamaan ihastuksensa kanssa toimia, jotka olisivat ainakin moraalisesti väärin.  

Menee, mutta ei kai siinä päätös auta.

Toki voi päättää olla alkamatta sivusuhteisiin, jos sitä tarkoitat.

Menee ohi ajan kanssa, vaikka voi tuntua jossakin vaiheessa, että se on mahdoton tehtävä. Tunteita ei saa käskemällä poistettua, mutta pikkuhiljaa ne alkavat poistua, jos juttu ei etene mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi, oon kai vähä flirtti luonne ja muistan parisuhteessa ollessani vilkuilleeni toista tyyppiä jolta sain vastakaikuakin. Mutta pääsin yli tuntemuksesta ja nyt olisimme itseasiassa molemmat sinkkuja, mutta ei pienintäkään mielenkiintoa, nämä on vaan jotain ihmisyyteen kuuluvia hetkellisiä heikkouksia jotka tosiaankin menevät ohi kun ei vaan säntäile säätämään hetken mielijohteesta :D

Mm. Oma avioliitto pitkä ja perusonnellinen. Kaikki ihan hyvin. En aio pilata mitään minkäänlaisella sähläyksellä, mutta ihmetyttää omat tuntemukset. Ja mistä nämä tunteet nyt yhtäkkiä on tulleet vieraaseen ihmiseen?

Mutta tosiaan näistä tunnejutuista täällä vaan kyselen, älkää kivittäkö, en ole menossa tuota omaa turriaistani pettämään..

-ap

Vierailija kirjoitti:

4 ja 5, haluutteko kertoo teidän tarinat ees pääpiirteittäin?

-ap

Kai perinteinen työpaikkajuttu, ns. olosuhteitten pakosta ollaan oltu paljon tekemisissä ja sittemmin myös yhteisten harrastusten kautta. Luulin olevani yksipuolisesti ihastunut, mikä vielä oli helppoa käsitellä, kunnes lopulta firman bileissä kävi ilmi muuta. Nyt olen vähän hukassa... T.5

Ei aina tarvi vältellä. Joskus esim. läheinen ystävyys riittää karistamaan fantasiat, kun realiteetit ovat silmien edessä. Yleensä se ihastumisen mystiikka on siinä kun toisesta kuvittelee vaan kaikkea ihanaa.

Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.

Menee - aika ja ihastuksen välttely auttaa.  Työpaikoillakin ihmiset lopulta turtuvat ihastuksen tunteisiin.

Eli ei kannataa rikkoa avioliittoaan minkään ihastuksen takia - monestihan joku ihastus jopa naurattaa jälkikäteen, koska kemia ja ihastumisen psykologia on joskus todella ihmeellistä.

Kyllähän tuo etäisyyden pitäminen ja ihastuksen ruokkimatta jättäminen yleensä auttaa. Joku voi jäädä "ihon alle" ja sen kanssa on sitten vain kärvisteltävä loppuelämä :(