Lue keskustelun säännöt.
Meneekö avioliiton ulkopuoliset ihastuksentunteet ohi, jos vaan niin päättää?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi miten ihastuksista pääsee. Olen avoliitossa kunnollisen miehen kanssa. Suhde on hyvä mutta se ei ole mitään sielunkumppanuutta. Meillä ei ole lapsia. Ihastukseni harrastaa samoja asioita kuin minä, huumorintaju ja kiinnostuksenkohteetkin ovat samanlaiset. Hän ei ole täydellinen, mutta meillä on vahva yhteys.
Kuulostaa siltä, et sulla on aikamoisia odotuksia suhteelta ja varsinkin toiselta ihmiseltä. Kukaan muukaan ei tule olemaan täydellinen. Koskaan.
Mä olin naimisissa hyvän miehen kanssa. Lapsia, lainaa, se perusjuttu. Kaikki oli ihan ok, ei väkivaltaa tai alkoholismia tms. Ihastuin jatkuvasi muihin. En ruokkinut ihastuksis ja ne meni ohi. Mutta silti tuli uusi. Ja uusi. Meillä ei ollut miehen kanssa vahvaa yhteyttä, ei yhteisiä intohimon tai edes mielenkiinnon kohteita. Koko ajan mietin, että joku toinen voisi sopia mulle paremmin. Miksi mentiin edes yhteen? Sitäkään en enää tajunnut. Ei löytynyt sitä aikaa muistelemalla kipinää.
Ihastuksia tuli ja meni. Mitään en tehnyt. Kunnes tuli se yksi ihastus, joka vei jalat alta. Jonka kanssa oli heti vahva yhteys. Joka tuntui ihan erilaiselta kuin kukaan koskaan.
Tästä on nyt 5,5 vuotta. Olen eronnut ja yhdessä ihastukseni eli elämäni rakkauden kanssa. Ja tämä on todella jotain, jonka takia kannatti erota. Vaikka en eropäätöstä tehdessäni tiennyt, että päätyisimme yhteen. Mutta tiesin, että jos mun sydän on noin vapaa tuntemaan toista miestä kohtaan, ei avioliitolla ole mitään mahdollisuutta. Emme vain sopineet yhteen! Ero oli sopuisa ja ollaan erittäin hyvissä väleissä eronneeksi pariksi, mutta ei meistä parisuhteeseen ole.
Kyllä ne ihastumiset, vaikka eivät olisikaan tosia ja kestäviä, kertovat jotain ihastujan sitoutumisesta. Uudesta suhteessa en ole ihastunut kehenkään toiseen, tämä on ihan uutta ja outoa minulle!
Kuinka kauan ensimmäinen suhteesi kesti? Ei kukaan nyt vielä viidessä vuodessa ihastukaan toiseen, joten saattaa hyvinkin sulle niin taas tapahtua. Vaikutat helposti kyllästyvältä ja vaihtelunhaluiselta. Ensimmäinen ja viimeinen ihastukseni tuli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Onneksi en lähtenyt, olisin nyt leski.
Ensimmäinen suhteeni kesti 17 vuotta. Eli en todellakaan luovuttanut heti ja nopeasti. Ensimmäisessä liitossa ihastumiset toisiin alkoivat kyllä nopeasti, varmaan alle vuosi yhdessäoloa oli kun eka tuli. Mutta kun mieheni mua niin rakasti ja ajattelin, että hyvässäkin suhteessa voi käydä niin, niin en luovuttanut. Kaikki kokeiltiin kyllä ennen eroa, terapiakin.
Nyt siis viisi vuotta uudessa suhteessa, enkä kaipaa vaihtelua, en ihastu, ikävöin miestä, kun hän on pois, saatan välillä liikuttua kyyneliin miettiessäni, miten upea mies mulla on. Ihan tavallinen mies se tietty on, mutta mulle upein, ainutlaatuisin, ihanin.
En todellakaan ole impulsiivinen, asioihin kyllästyvä. Tykkään "tylsästä" elämästä ja olen vähään tyytyväinen. Aamukahvi rakkaan kanssa terassilla saa koko päiväksi hyvän fiiliksen.
Ja vaikka miten päin tätä pyöritän, niin kyllä, exä oli mulle väärä ja nykyinen on oikea. Ja elämä on oikeasti liian lyhyt vääriin valintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi miten ihastuksista pääsee. Olen avoliitossa kunnollisen miehen kanssa. Suhde on hyvä mutta se ei ole mitään sielunkumppanuutta. Meillä ei ole lapsia. Ihastukseni harrastaa samoja asioita kuin minä, huumorintaju ja kiinnostuksenkohteetkin ovat samanlaiset. Hän ei ole täydellinen, mutta meillä on vahva yhteys.
Kuulostaa siltä, et sulla on aikamoisia odotuksia suhteelta ja varsinkin toiselta ihmiseltä. Kukaan muukaan ei tule olemaan täydellinen. Koskaan.
Mä olin naimisissa hyvän miehen kanssa. Lapsia, lainaa, se perusjuttu. Kaikki oli ihan ok, ei väkivaltaa tai alkoholismia tms. Ihastuin jatkuvasi muihin. En ruokkinut ihastuksis ja ne meni ohi. Mutta silti tuli uusi. Ja uusi. Meillä ei ollut miehen kanssa vahvaa yhteyttä, ei yhteisiä intohimon tai edes mielenkiinnon kohteita. Koko ajan mietin, että joku toinen voisi sopia mulle paremmin. Miksi mentiin edes yhteen? Sitäkään en enää tajunnut. Ei löytynyt sitä aikaa muistelemalla kipinää.
Ihastuksia tuli ja meni. Mitään en tehnyt. Kunnes tuli se yksi ihastus, joka vei jalat alta. Jonka kanssa oli heti vahva yhteys. Joka tuntui ihan erilaiselta kuin kukaan koskaan.
Tästä on nyt 5,5 vuotta. Olen eronnut ja yhdessä ihastukseni eli elämäni rakkauden kanssa. Ja tämä on todella jotain, jonka takia kannatti erota. Vaikka en eropäätöstä tehdessäni tiennyt, että päätyisimme yhteen. Mutta tiesin, että jos mun sydän on noin vapaa tuntemaan toista miestä kohtaan, ei avioliitolla ole mitään mahdollisuutta. Emme vain sopineet yhteen! Ero oli sopuisa ja ollaan erittäin hyvissä väleissä eronneeksi pariksi, mutta ei meistä parisuhteeseen ole.
Kyllä ne ihastumiset, vaikka eivät olisikaan tosia ja kestäviä, kertovat jotain ihastujan sitoutumisesta. Uudesta suhteessa en ole ihastunut kehenkään toiseen, tämä on ihan uutta ja outoa minulle!
Kuinka kauan ensimmäinen suhteesi kesti? Ei kukaan nyt vielä viidessä vuodessa ihastukaan toiseen, joten saattaa hyvinkin sulle niin taas tapahtua. Vaikutat helposti kyllästyvältä ja vaihtelunhaluiselta. Ensimmäinen ja viimeinen ihastukseni tuli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Onneksi en lähtenyt, olisin nyt leski.
Tämä sama tuli mullekin mieleen. Helppoa "tuntea yhteyttä" nyt tuossa ajassa. Kaikki on vielä suht uutta kuitenkin eikä taida yhteisiä lapsiakaan olla? Kyllä sulle tulee vielä lisää noita sielunkumppaneita, kun tämä alkaa käydä tylsäksi
Itse koen 5 vuotta pitkänä aikana. Kuten sanoin, edellisessä, 17 vuoden suhteessa ihastukset alkoi kyllä tosi nopsaan! Yhteisiä lapsia ei silloin ollut exänkään kanssa. Lapset ei siihen vaikuttaneet eikä lapsiperhe-elämä muutenkaan. Ja tylsä elämä on ihanaa, kun sen jakaa itselle sopivan kumppanin kanssa! Esim. aiemmin exän kanssa yritin monesti kesäisin, että oltais istuttu illalla terassilla ja juotu lasilliset viiniä. Oltu vaan, kuunneltu tuulta. Ei halunnut, oli mieluummin sisällä katsomassa urheilua telkkarista. Sunnuntaiaamuisin olisin pötkötellyt sängyssä, lukenut lehteä, juonut kahvia. Ei. Kun noustaan, niin noustaan. Tylsiä arkipäivän juttuja sinänsä, joista minä nautin. Nykyinen mies nauttii myös, ollaan samalla aaltopituudella, ei tarvita usein edes sanoja, kun usein ajatukset menee niin hyvin yksiin. Esim. yhteiset remontit jne, ei riitoja, kummallakin oma rooli, sujuu kivasti. Exän kanssa ei saatu mitään tehtyä ilman kinaa, kumpikin ärsytti toista.
Nuo vaan esimerkkejä siis. En tylsyyttäni vaihtelua kaivannut, kaipasin itselle sopivaa puolisoa jakamaan elämäni.
Kysymys on arkielämän tylsyydestä ja itsekusetuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi miten ihastuksista pääsee. Olen avoliitossa kunnollisen miehen kanssa. Suhde on hyvä mutta se ei ole mitään sielunkumppanuutta. Meillä ei ole lapsia. Ihastukseni harrastaa samoja asioita kuin minä, huumorintaju ja kiinnostuksenkohteetkin ovat samanlaiset. Hän ei ole täydellinen, mutta meillä on vahva yhteys.
Kuulostaa siltä, et sulla on aikamoisia odotuksia suhteelta ja varsinkin toiselta ihmiseltä. Kukaan muukaan ei tule olemaan täydellinen. Koskaan.
Mä olin naimisissa hyvän miehen kanssa. Lapsia, lainaa, se perusjuttu. Kaikki oli ihan ok, ei väkivaltaa tai alkoholismia tms. Ihastuin jatkuvasi muihin. En ruokkinut ihastuksis ja ne meni ohi. Mutta silti tuli uusi. Ja uusi. Meillä ei ollut miehen kanssa vahvaa yhteyttä, ei yhteisiä intohimon tai edes mielenkiinnon kohteita. Koko ajan mietin, että joku toinen voisi sopia mulle paremmin. Miksi mentiin edes yhteen? Sitäkään en enää tajunnut. Ei löytynyt sitä aikaa muistelemalla kipinää.
Ihastuksia tuli ja meni. Mitään en tehnyt. Kunnes tuli se yksi ihastus, joka vei jalat alta. Jonka kanssa oli heti vahva yhteys. Joka tuntui ihan erilaiselta kuin kukaan koskaan.
Tästä on nyt 5,5 vuotta. Olen eronnut ja yhdessä ihastukseni eli elämäni rakkauden kanssa. Ja tämä on todella jotain, jonka takia kannatti erota. Vaikka en eropäätöstä tehdessäni tiennyt, että päätyisimme yhteen. Mutta tiesin, että jos mun sydän on noin vapaa tuntemaan toista miestä kohtaan, ei avioliitolla ole mitään mahdollisuutta. Emme vain sopineet yhteen! Ero oli sopuisa ja ollaan erittäin hyvissä väleissä eronneeksi pariksi, mutta ei meistä parisuhteeseen ole.
Kyllä ne ihastumiset, vaikka eivät olisikaan tosia ja kestäviä, kertovat jotain ihastujan sitoutumisesta. Uudesta suhteessa en ole ihastunut kehenkään toiseen, tämä on ihan uutta ja outoa minulle!
Kuinka kauan ensimmäinen suhteesi kesti? Ei kukaan nyt vielä viidessä vuodessa ihastukaan toiseen, joten saattaa hyvinkin sulle niin taas tapahtua. Vaikutat helposti kyllästyvältä ja vaihtelunhaluiselta. Ensimmäinen ja viimeinen ihastukseni tuli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Onneksi en lähtenyt, olisin nyt leski.
Tämä sama tuli mullekin mieleen. Helppoa "tuntea yhteyttä" nyt tuossa ajassa. Kaikki on vielä suht uutta kuitenkin eikä taida yhteisiä lapsiakaan olla? Kyllä sulle tulee vielä lisää noita sielunkumppaneita, kun tämä alkaa käydä tylsäksi
Minusta tuo ei kuulosta niin tuomiolta tuo viimeinen lause. Eikö se olisi ihanne-elämä, olla aina rakastunut ja saada vastakaikua?
En ole tuo vastsaja, mutta minusta ero kuulosti vastuullisesti hoidetulta. On vain yksi elämä, joka muiden eläinlajien mittakaavassa on pitkä. Miksi pitäisi olla vain yksi parisuhde? Parempi erota ja aloittaa uudestaan, kuin pettää.
Jos neljän-viidenkympin kriisin ylittää kumppanin kanssa, siinä alkaa viimeistään asettua hormonit jne ja voi tulla se pisin ihmissuhde.
Ajattelet asiaa vain sen itsekkään osapuolen näkökulmasta. Onhan se ihanaa, kun voi tehdä itse mitä haluaa milloin haluaa ja tuntea jatkuvaa huumaa ja euforiaa muista välittämättä.
Kyllä minä ajattelen ihan omasta näkökulmastani. Jos mieheni kyllästyisi ja alkaisi katsella muualle, niin haluaisin vapaaksi sellaisesta suhteesta. Molemmilla avoimet kortit. Tuntisin oloni petetyksi, jos mies elättelisi vuodesta toiseen salaihastuksia kertomatta minulle. Samoin jos minä ihastuisin, yrittäisin selvittää omam miehen kanssa onnistutaanko vielä vai erotaanko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi miten ihastuksista pääsee. Olen avoliitossa kunnollisen miehen kanssa. Suhde on hyvä mutta se ei ole mitään sielunkumppanuutta. Meillä ei ole lapsia. Ihastukseni harrastaa samoja asioita kuin minä, huumorintaju ja kiinnostuksenkohteetkin ovat samanlaiset. Hän ei ole täydellinen, mutta meillä on vahva yhteys.
Kuulostaa siltä, et sulla on aikamoisia odotuksia suhteelta ja varsinkin toiselta ihmiseltä. Kukaan muukaan ei tule olemaan täydellinen. Koskaan.
Mä olin naimisissa hyvän miehen kanssa. Lapsia, lainaa, se perusjuttu. Kaikki oli ihan ok, ei väkivaltaa tai alkoholismia tms. Ihastuin jatkuvasi muihin. En ruokkinut ihastuksis ja ne meni ohi. Mutta silti tuli uusi. Ja uusi. Meillä ei ollut miehen kanssa vahvaa yhteyttä, ei yhteisiä intohimon tai edes mielenkiinnon kohteita. Koko ajan mietin, että joku toinen voisi sopia mulle paremmin. Miksi mentiin edes yhteen? Sitäkään en enää tajunnut. Ei löytynyt sitä aikaa muistelemalla kipinää.
Ihastuksia tuli ja meni. Mitään en tehnyt. Kunnes tuli se yksi ihastus, joka vei jalat alta. Jonka kanssa oli heti vahva yhteys. Joka tuntui ihan erilaiselta kuin kukaan koskaan.
Tästä on nyt 5,5 vuotta. Olen eronnut ja yhdessä ihastukseni eli elämäni rakkauden kanssa. Ja tämä on todella jotain, jonka takia kannatti erota. Vaikka en eropäätöstä tehdessäni tiennyt, että päätyisimme yhteen. Mutta tiesin, että jos mun sydän on noin vapaa tuntemaan toista miestä kohtaan, ei avioliitolla ole mitään mahdollisuutta. Emme vain sopineet yhteen! Ero oli sopuisa ja ollaan erittäin hyvissä väleissä eronneeksi pariksi, mutta ei meistä parisuhteeseen ole.
Kyllä ne ihastumiset, vaikka eivät olisikaan tosia ja kestäviä, kertovat jotain ihastujan sitoutumisesta. Uudesta suhteessa en ole ihastunut kehenkään toiseen, tämä on ihan uutta ja outoa minulle!
Kuinka kauan ensimmäinen suhteesi kesti? Ei kukaan nyt vielä viidessä vuodessa ihastukaan toiseen, joten saattaa hyvinkin sulle niin taas tapahtua. Vaikutat helposti kyllästyvältä ja vaihtelunhaluiselta. Ensimmäinen ja viimeinen ihastukseni tuli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Onneksi en lähtenyt, olisin nyt leski.
Tämä sama tuli mullekin mieleen. Helppoa "tuntea yhteyttä" nyt tuossa ajassa. Kaikki on vielä suht uutta kuitenkin eikä taida yhteisiä lapsiakaan olla? Kyllä sulle tulee vielä lisää noita sielunkumppaneita, kun tämä alkaa käydä tylsäksi
Minusta tuo ei kuulosta niin tuomiolta tuo viimeinen lause. Eikö se olisi ihanne-elämä, olla aina rakastunut ja saada vastakaikua?
En ole tuo vastsaja, mutta minusta ero kuulosti vastuullisesti hoidetulta. On vain yksi elämä, joka muiden eläinlajien mittakaavassa on pitkä. Miksi pitäisi olla vain yksi parisuhde? Parempi erota ja aloittaa uudestaan, kuin pettää.
Jos neljän-viidenkympin kriisin ylittää kumppanin kanssa, siinä alkaa viimeistään asettua hormonit jne ja voi tulla se pisin ihmissuhde.
Ajattelet asiaa vain sen itsekkään osapuolen näkökulmasta. Onhan se ihanaa, kun voi tehdä itse mitä haluaa milloin haluaa ja tuntea jatkuvaa huumaa ja euforiaa muista välittämättä.
Kyllä minä ajattelen ihan omasta näkökulmastani. Jos mieheni kyllästyisi ja alkaisi katsella muualle, niin haluaisin vapaaksi sellaisesta suhteesta. Molemmilla avoimet kortit. Tuntisin oloni petetyksi, jos mies elättelisi vuodesta toiseen salaihastuksia kertomatta minulle. Samoin jos minä ihastuisin, yrittäisin selvittää omam miehen kanssa onnistutaanko vielä vai erotaanko.
Totta, samalla kun salaihastuja omasta mielestään tekee oikein piilottamalla tunteet ja yrittämällä vain unohtaa, hän salaa kumppaniltaan sen, että muut herättää hänessä voimakkaita tunteita. En minä ainakaan kokisi kivaksi olla suhteessa, jossa toinen ihastuisi toisiin! Jotain vikaa olisi meidän suhteessa silloin, jos olisi tilaa tuollaiselle.
Mulla ei mennyt, mutta se olikin kyllä jotakin paljon enemmän kuin ihastumista (aiemmin toiseen henkilöön ollut ihastus oli kevyt ja meni kyllä ohi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi miten ihastuksista pääsee. Olen avoliitossa kunnollisen miehen kanssa. Suhde on hyvä mutta se ei ole mitään sielunkumppanuutta. Meillä ei ole lapsia. Ihastukseni harrastaa samoja asioita kuin minä, huumorintaju ja kiinnostuksenkohteetkin ovat samanlaiset. Hän ei ole täydellinen, mutta meillä on vahva yhteys.
Kuulostaa siltä, et sulla on aikamoisia odotuksia suhteelta ja varsinkin toiselta ihmiseltä. Kukaan muukaan ei tule olemaan täydellinen. Koskaan.
Mä olin naimisissa hyvän miehen kanssa. Lapsia, lainaa, se perusjuttu. Kaikki oli ihan ok, ei väkivaltaa tai alkoholismia tms. Ihastuin jatkuvasi muihin. En ruokkinut ihastuksis ja ne meni ohi. Mutta silti tuli uusi. Ja uusi. Meillä ei ollut miehen kanssa vahvaa yhteyttä, ei yhteisiä intohimon tai edes mielenkiinnon kohteita. Koko ajan mietin, että joku toinen voisi sopia mulle paremmin. Miksi mentiin edes yhteen? Sitäkään en enää tajunnut. Ei löytynyt sitä aikaa muistelemalla kipinää.
Ihastuksia tuli ja meni. Mitään en tehnyt. Kunnes tuli se yksi ihastus, joka vei jalat alta. Jonka kanssa oli heti vahva yhteys. Joka tuntui ihan erilaiselta kuin kukaan koskaan.
Tästä on nyt 5,5 vuotta. Olen eronnut ja yhdessä ihastukseni eli elämäni rakkauden kanssa. Ja tämä on todella jotain, jonka takia kannatti erota. Vaikka en eropäätöstä tehdessäni tiennyt, että päätyisimme yhteen. Mutta tiesin, että jos mun sydän on noin vapaa tuntemaan toista miestä kohtaan, ei avioliitolla ole mitään mahdollisuutta. Emme vain sopineet yhteen! Ero oli sopuisa ja ollaan erittäin hyvissä väleissä eronneeksi pariksi, mutta ei meistä parisuhteeseen ole.
Kyllä ne ihastumiset, vaikka eivät olisikaan tosia ja kestäviä, kertovat jotain ihastujan sitoutumisesta. Uudesta suhteessa en ole ihastunut kehenkään toiseen, tämä on ihan uutta ja outoa minulle!
Kuinka kauan ensimmäinen suhteesi kesti? Ei kukaan nyt vielä viidessä vuodessa ihastukaan toiseen, joten saattaa hyvinkin sulle niin taas tapahtua. Vaikutat helposti kyllästyvältä ja vaihtelunhaluiselta. Ensimmäinen ja viimeinen ihastukseni tuli 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Onneksi en lähtenyt, olisin nyt leski.
Tämä sama tuli mullekin mieleen. Helppoa "tuntea yhteyttä" nyt tuossa ajassa. Kaikki on vielä suht uutta kuitenkin eikä taida yhteisiä lapsiakaan olla? Kyllä sulle tulee vielä lisää noita sielunkumppaneita, kun tämä alkaa käydä tylsäksi
Minusta tuo ei kuulosta niin tuomiolta tuo viimeinen lause. Eikö se olisi ihanne-elämä, olla aina rakastunut ja saada vastakaikua?
En ole tuo vastsaja, mutta minusta ero kuulosti vastuullisesti hoidetulta. On vain yksi elämä, joka muiden eläinlajien mittakaavassa on pitkä. Miksi pitäisi olla vain yksi parisuhde? Parempi erota ja aloittaa uudestaan, kuin pettää.
Jos neljän-viidenkympin kriisin ylittää kumppanin kanssa, siinä alkaa viimeistään asettua hormonit jne ja voi tulla se pisin ihmissuhde.
Ajattelet asiaa vain sen itsekkään osapuolen näkökulmasta. Onhan se ihanaa, kun voi tehdä itse mitä haluaa milloin haluaa ja tuntea jatkuvaa huumaa ja euforiaa muista välittämättä.
Kyllä minä ajattelen ihan omasta näkökulmastani. Jos mieheni kyllästyisi ja alkaisi katsella muualle, niin haluaisin vapaaksi sellaisesta suhteesta. Molemmilla avoimet kortit. Tuntisin oloni petetyksi, jos mies elättelisi vuodesta toiseen salaihastuksia kertomatta minulle. Samoin jos minä ihastuisin, yrittäisin selvittää omam miehen kanssa onnistutaanko vielä vai erotaanko.
Totta, samalla kun salaihastuja omasta mielestään tekee oikein piilottamalla tunteet ja yrittämällä vain unohtaa, hän salaa kumppaniltaan sen, että muut herättää hänessä voimakkaita tunteita. En minä ainakaan kokisi kivaksi olla suhteessa, jossa toinen ihastuisi toisiin! Jotain vikaa olisi meidän suhteessa silloin, jos olisi tilaa tuollaiselle.
Vikaa suhteessa tai sitten ihmiset on vain erilaisia. Joku ei ihastu oikein ikinä keneenkään, toinen vain niihin ketkä jo tuntee ja kolmas todella usein. Ei sen tarvitse kertoa suhteesta yhtään mitään.
Ihastuminen ehkä meneekin ohi, mutta mitä sitten kun tietää satavarmadti löytäneensä se kadonneen puolikkaansa, jonka kanssa kaikki vaan natsaa.. aamun ensimmäisestä henkäyksestä tehdään asiat samalla rytmillä, pidetään samoja asioita tärkeinä, ollaan ihmisinä toistemme kaltaiset ja kaikin tavoin niin luodut toisillemme.
Ikinäkoskaan en tullut ajatelleeksi että näin voisi käydä,mutta elän vain kerran. En usko että on tarkoitettu että ihmisen pitäisi elää elämänsä onnettomana, tyytyen kompromisseihin ja siihen että elämä on varjo siitä mitä se voisi olla.
Uskalla elää - niin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiusss kirjoitti:
Ihastuminen ehkä meneekin ohi, mutta mitä sitten kun tietää satavarmadti löytäneensä se kadonneen puolikkaansa, jonka kanssa kaikki vaan natsaa.. aamun ensimmäisestä henkäyksestä tehdään asiat samalla rytmillä, pidetään samoja asioita tärkeinä, ollaan ihmisinä toistemme kaltaiset ja kaikin tavoin niin luodut toisillemme.
Ikinäkoskaan en tullut ajatelleeksi että näin voisi käydä,mutta elän vain kerran. En usko että on tarkoitettu että ihmisen pitäisi elää elämänsä onnettomana, tyytyen kompromisseihin ja siihen että elämä on varjo siitä mitä se voisi olla.
Uskalla elää - niin minäkin.
Suomi on pettäjien ja asioita omaksi eduksi selittelevien ihmisten maa. Sitten ihmetellään kun vanhainkodit on täynnä näitä yksinäisiä ja mukavia vanhuksia, jotka ovat pistäneet itsensä kaiken edelle ja eläneet vain itselleen. Sellaista se sitten tuppaa olemaan elämän ehtoopuolella, omat ikäiset kaverit kuolleet, suuri rakkaus kuollut ja sukulaiset hylänneet. Muut elävät silloin myös vain itselleen.
Mistä muuten tiesit suhteen aikana teidän samanaikaiset henkäykset ellei niitä pitänyt käydä vähän hengittelemässä jo suhteen aikana?
Uskalla elää - ole itsekäs!
Menee, JOS (ISO JOS) parisuhteessa on kummallekin osapuolelle riittävästi lämpöä, läheisyyttä ja seksiä.
Ajattelet asiaa vain sen itsekkään osapuolen näkökulmasta. Onhan se ihanaa, kun voi tehdä itse mitä haluaa milloin haluaa ja tuntea jatkuvaa huumaa ja euforiaa muista välittämättä.