Lue keskustelun säännöt.
Meneekö avioliiton ulkopuoliset ihastuksentunteet ohi, jos vaan niin päättää?
Kommentit (72)
Minä pari vuotta sitten törmäsin nuoruuden rakkauteen ja siitä se sitten lähti. Ensin ajauduttiin esim. baarissa samaan pöytään istumaan, sitten hän alkoi laitella viestejä ja lopulta päädyttiin sänkyyn ja nyt ei enää pystytä lopettamaan.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.
Tuollainenkin ihastus on lähinnä omaa mielikuvitusta lopultakin, joku johon vain heijastetaan tunteita ja tarpeita.
Ihastushan kuvitellaan täydelliseksi ja kuvitellaan myös, kuinka suhde häneen olisi täydellinen - eikä sellainen ole realistista kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.
Tuollainenkin ihastus on lähinnä omaa mielikuvitusta lopultakin, joku johon vain heijastetaan tunteita ja tarpeita.
Ihastushan kuvitellaan täydelliseksi ja kuvitellaan myös, kuinka suhde häneen olisi täydellinen - eikä sellainen ole realistista kuitenkaan.
Näinpä, juuri tuollaista järkipuhetta kaipaisin. Hirvittää vaan seuraavat pikkujoulut tms. kekkerit, joissa oma arvostelukyky herpaantuu. Jokapäiväisissä kohtaamisissa hallitsen itseni, mutta en luota mitä sille tapahtuu kun otan seuraavaksi pari lasia viiniä ihastukseni seurassa.
5
Vierailija kirjoitti:
Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.
Oi, tämä..Just tämä
-ap
Vierailija kirjoitti:
Menee. Älä ruoki, välttele seuraa jos mahdollista ja älä missään nimessä ala flirttailla tai keskustella yhtään enempää kuin pakko kanssakäydä (esim töissä). Kahvitauot eri aikaan jne.
Ja mieti aktiivisesti oman avioliittosi hyviä puolia sekä sitä mikä sai sinut aikanaan rakastumaan puolisoosi. Ruoki sitä tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.
Tuollainenkin ihastus on lähinnä omaa mielikuvitusta lopultakin, joku johon vain heijastetaan tunteita ja tarpeita.
Ihastushan kuvitellaan täydelliseksi ja kuvitellaan myös, kuinka suhde häneen olisi täydellinen - eikä sellainen ole realistista kuitenkaan.
Näinpä, juuri tuollaista järkipuhetta kaipaisin. Hirvittää vaan seuraavat pikkujoulut tms. kekkerit, joissa oma arvostelukyky herpaantuu. Jokapäiväisissä kohtaamisissa hallitsen itseni, mutta en luota mitä sille tapahtuu kun otan seuraavaksi pari lasia viiniä ihastukseni seurassa.
5
Jos tiedät tämän kaiken etukäteen, niin miksi menet tuollaisiin tilanteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi, oon kai vähä flirtti luonne ja muistan parisuhteessa ollessani vilkuilleeni toista tyyppiä jolta sain vastakaikuakin. Mutta pääsin yli tuntemuksesta ja nyt olisimme itseasiassa molemmat sinkkuja, mutta ei pienintäkään mielenkiintoa, nämä on vaan jotain ihmisyyteen kuuluvia hetkellisiä heikkouksia jotka tosiaankin menevät ohi kun ei vaan säntäile säätämään hetken mielijohteesta :D
Mm. Oma avioliitto pitkä ja perusonnellinen. Kaikki ihan hyvin. En aio pilata mitään minkäänlaisella sähläyksellä, mutta ihmetyttää omat tuntemukset. Ja mistä nämä tunteet nyt yhtäkkiä on tulleet vieraaseen ihmiseen?
Mutta tosiaan näistä tunnejutuista täällä vaan kyselen, älkää kivittäkö, en ole menossa tuota omaa turriaistani pettämään..
-ap
No ihminen on luontaisesti utelias eläin :D ei kukaan halua syödä makkarakeittoakaan joka päivä :D sitten ihmistenvälinen kemia on niin ennaltaarvaamaton oma lukunsa, että vaikka omassa puolisossa olisi ihanat piirteet ja maneerit kohdallaan, niin silti voit löytää hänestä puuttuvia ja houkuttelevia piirteitä myös jostain toisesta. Joskus voi olla että oikeasti vika onkin siellä suhteessa ja etsii siksi alitajuisesti parempaa kumppania, josta voi syntyä jälkikäteen ajateltuna melko naurettaviakin ihastuksia tai joskus onkin tosi kyseessä ja löytääkin sen tosirakkauden vielä entisessä liitossa ollessaan. Hintaa kannattaa aina miettiä ennenkun tekee peruuttamattomia liikkeitä, moni tunnustaa ihastuneensa toiseen, vähintään yhtä moni toteaa ettei se ruoho ollutkaan yhtään sen vihreämpää siellä aidan toisella puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aina tarvi vältellä. Joskus esim. läheinen ystävyys riittää karistamaan fantasiat, kun realiteetit ovat silmien edessä. Yleensä se ihastumisen mystiikka on siinä kun toisesta kuvittelee vaan kaikkea ihanaa.
Mut toki tässä on riskinsä, jos ei ole mikään ihastuessaan rationaaliseen ajatteluun kykenevä. Se myönnettäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.
Tuollainenkin ihastus on lähinnä omaa mielikuvitusta lopultakin, joku johon vain heijastetaan tunteita ja tarpeita.
Ihastushan kuvitellaan täydelliseksi ja kuvitellaan myös, kuinka suhde häneen olisi täydellinen - eikä sellainen ole realistista kuitenkaan.
Näinpä, juuri tuollaista järkipuhetta kaipaisin. Hirvittää vaan seuraavat pikkujoulut tms. kekkerit, joissa oma arvostelukyky herpaantuu. Jokapäiväisissä kohtaamisissa hallitsen itseni, mutta en luota mitä sille tapahtuu kun otan seuraavaksi pari lasia viiniä ihastukseni seurassa.
5Jos tiedät tämän kaiken etukäteen, niin miksi menet tuollaisiin tilanteisiin?
Senpä haluaisin itsekin ymmärtää. Ehkä sitä haluaa selvittää olisiko ihastus oikeasti sen arvoinen että tekee radikaaleja ratkaisuja elämässään, tai jotenkin vaan kaipaa jännitystä tylsään parisuhdearkeen. Toisaalta onhan ihastuksen tunne sellaisenaan aivan ihana, jotenkin säälittää se kokonaan tukahduttaa vaikka tietääkin sen olevan väärin. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ajatella, että ihastus on seksissä ihan kamala, että sillä ei seiso kunnolla ja ähkii sen koko kolme minuuttia, minkä jaksaa.
Hehee... tulee mieleen, kuinka ihastuin muutama vuosi sitten fiktiiviseen mieheen 1800-luvun Coloradosta. En siis siihen näyttelijään, vaan roolihahmoon. Verestin teini-iän muistoja lainaamalla kirjastosta Tohtori tuli kaupunkiin -DVD-boksin, ja sitten valvoin miettimällä sitä Sullya. Oma mies vaikutti siihen verrattuna niin värittömältä. Kai mulla oli joku kriisi. Tajusin sitten olla lainaamatta seuraavaa tuotantokautta, ja ihastus meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee kyllä ohi - aikanaan. Useinhan se ihastuminen kohdistuu tiettyyn mielikuvaan, jota kyseinen henkilö sitten edustaa. Luultavasti nämä piirteet ja ominaisuudet ovat sellaisia, mitä omassa suhteessa / miehessä ehkä kapaisi tai ärsyttävien piirteiden vastakohtia. Osuiko oikeaan? Ihastuksessa näkee ne asiat, mitkä haluaa nähdä, tutussa suhteessa todellisuuden. Siinä on samalla lista, mitä voi alkaa työstää omassa suhteessa yhdessä tai yksin asian lopulta hyväksyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.
Tuollainenkin ihastus on lähinnä omaa mielikuvitusta lopultakin, joku johon vain heijastetaan tunteita ja tarpeita.
Ihastushan kuvitellaan täydelliseksi ja kuvitellaan myös, kuinka suhde häneen olisi täydellinen - eikä sellainen ole realistista kuitenkaan.
Näinpä, juuri tuollaista järkipuhetta kaipaisin. Hirvittää vaan seuraavat pikkujoulut tms. kekkerit, joissa oma arvostelukyky herpaantuu. Jokapäiväisissä kohtaamisissa hallitsen itseni, mutta en luota mitä sille tapahtuu kun otan seuraavaksi pari lasia viiniä ihastukseni seurassa.
5Jos tiedät tämän kaiken etukäteen, niin miksi menet tuollaisiin tilanteisiin?
Senpä haluaisin itsekin ymmärtää. Ehkä sitä haluaa selvittää olisiko ihastus oikeasti sen arvoinen että tekee radikaaleja ratkaisuja elämässään, tai jotenkin vaan kaipaa jännitystä tylsään parisuhdearkeen. Toisaalta onhan ihastuksen tunne sellaisenaan aivan ihana, jotenkin säälittää se kokonaan tukahduttaa vaikka tietääkin sen olevan väärin. 5
Ihan älyttömän itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mene, olen edelleen ihastunut bestmaniin, vaikka olen ollut naimisissa jo yli 15v. Enkä ole tehnyt asialle mitään, enkä aiokaan, mutta ei vain mene ohi. Vaikka rakastan miestäni. Ihme juttu. Mutta tunteet on vain tunteita, niitä ei välttämättä voi hallita, mutta täysin itse voi päättää, mitä tekoja tekee.
Ihanat häät ja ihana bestman, ihan kuulostaa hassulta :D
Työpaikkaihastukset ym kertovat vain siitä, että ette ole panostaneet omaan suhteeseesi tarpeeksi lähiaikoina. Ihan normaalia ihastua välillä pitkässä suhteessa, mutta panosta tosiaan nyt siihen suhteeseen, joka perustuu rakkauteen eikä ihastukseen. Pikkuhiljaa ihastus häipyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella, että ihastus on seksissä ihan kamala, että sillä ei seiso kunnolla ja ähkii sen koko kolme minuuttia, minkä jaksaa.
Kaikkea kannattaa yrittää.
Menee ne ohi kun päättää niin eikä jätä ihastukselle liikaa tilaa.
Minuakin kiinnostaisi miten ihastuksista pääsee. Olen avoliitossa kunnollisen miehen kanssa. Suhde on hyvä mutta se ei ole mitään sielunkumppanuutta. Meillä ei ole lapsia. Ihastukseni harrastaa samoja asioita kuin minä, huumorintaju ja kiinnostuksenkohteetkin ovat samanlaiset. Hän ei ole täydellinen, mutta meillä on vahva yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi miten ihastuksista pääsee. Olen avoliitossa kunnollisen miehen kanssa. Suhde on hyvä mutta se ei ole mitään sielunkumppanuutta. Meillä ei ole lapsia. Ihastukseni harrastaa samoja asioita kuin minä, huumorintaju ja kiinnostuksenkohteetkin ovat samanlaiset. Hän ei ole täydellinen, mutta meillä on vahva yhteys.
Kuulostaa siltä, et sulla on aikamoisia odotuksia suhteelta ja varsinkin toiselta ihmiseltä. Kukaan muukaan ei tule olemaan täydellinen. Koskaan.
7 vuotta kesti salasuhde työkaveriin. Vaihdoin työpaikka enkä vastannut puhelinsoittoihin. Perhe kuitenkin oli tärkeämpi. En ole katunut, oikea päätös. Tekstiviestit hetken raastoivat sydäntä, mutta en vastañut niihin.