Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiselo varakkaamman miehen kanssa välillä haastavaa...
06.07.2018 |
...sillä en voi sille mitään että minua vähän harmittaa, kun itse en ole lähelläkään varakasta. Ei mieskään (eli avopuolisoni kahden vuoden ajan) mikään suorastaan rikas ole, mutta hänen pankkitiliensä ja sijoitustensa arvot liikkuvat kuitenkin useissa sadoissa tuhansissa. Omat vaatimattomat säästöni koostuvat muutamasta kymmenestä tuhannesta, joita olen ahkerasti säästänyt asuntoa varten aloitettuani opintojen jälkeen työelämässä muutama vuosi sitten. Uuden asunnon aiomme ostaa puoliksi, ja niinhän sekin tulee menemään että vain minä tarvitsen siihen lainaa (fakta jota vastaan en kapinoi, se vain harmittaa).
Onneksi kulutustottumuksemme ovat samankaltaiset, joten sellaista ongelmaa ei ole että meillä olisi elintasokuilu. Joskus vaan sylettää niin armottomasti, kun mies katselee vaikka osakkeitaan, ja naureskelee että niiden arvo on nyt vaikka 30 000 euroa pienempi kuin edellisellä kerralla (eli se arvon muutos on koko minun omaisuuteni suuruinen). Ja toisaalta olen itse välillä naurettavan ristiriitainen ajatuksissani: olemme esim. sopineet, että jos käymme joskus töiden lomassa yhdessä lounaalla, tarjoamme toisillemme vuorotellen. Tämä on mielestäni täysin oikein, mutta siitä huolimatta joskus huomaan olevani harmissani, kun tällaiset kulut menevät puoliksi vaikka rahasumma on minulle suhteellisesti paljon isompi. Tapa taisi olla jopa oma ideani aikoinaan, joten aika hölmö olen....
Mies ei ole varakkaasta perheestä, vaan on kouluttautunut ja menestynyt ammatissaan erittäin hyvin. Ei siitä voi kuin olla iloinen ja ylpeä, mutta voi että kun harmittaa etten ole itse samassa tilanteessa! Realistisesti en voisi mitenkään olla, sillä meillä on ikäeroakin jonkin verran ja näin ollen minä olen ollut työelämässä vähemmän aikaa kuin hän. Lisäksi oma palkkani ei päätä huimaa.
Ääh, osasinkohan yhtään selventää asiaa. Miten te muut koette asian, jos teillä on parisuhteen sisällä huomattavia eroja varallisuudessa?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ai mitenkä koen tämän? Miehen rahat ovat miehen rahoja, minun rahani ovat minun rahojani. Mies ei koskaan kerro, mitä omistaa ja mitä omaisuus tuottaa, joten ei aavistustakaan, onko tänään köyhempi kuin eilen. Kerran näin tiliotteensa tietokoneen vieressä, loppusumma oli noin 1 300 000 euroa (tosin tiedän, että liikevaihto syntyy rahan liikkeistä, ei makuuttamisesta tilillä).
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi miehen pitäisi maksaa jotain sellaista, minkä minä haluan. Kun suunnittelen viikonloppumatkaa Lontooseen, niin ilman muuta olen maksajana enkä ajattele, että koska toinen tekee enemmän töitä, niin hänen pitää maksaa huvitukseni.
Parisuhteessa sääntöjä voidaan sopia miten tahansa, mutta jos ap:n tavoin mielii taloussuhdetta, niin liitto ei pitkään kestä.
Niinhän se meilläkin on että molemmilla on omat rahansa. Isoin ongelma on se että minua harmittaa, kun minulla ei ole yhtä paljon varallisuutta kuin miehellä. Ei se ole sama asia kuin se, että haluaisin omakseni hänen rahansa. Jokaisen matkani yms. olen maksanut ihan itse, kuten kuuluukin. Avauduin myös siitä, miten joku osa minussa on ajoittain epäloogisen pahastunut siitä, kun esim. lounaan tarjoaminen on minulle isompi panostus kuin miehelle.
Eli... missä kohtaa sanoin haluavani taloussuhteen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies varaakkaampi, kuin minä ja kyllä maksaa perheen menoja tottakai enemmän.
Alkuvaiheessa seurustelua minä vielä opiskelin ja kun mies halusi esim. matkustella kanssani ja varata paremman hotellin, kuin mihin minulla varaa, niin kyllähän hän sen maksoi.
Alukis harmitti, kun oli tottunut vastaamaan omista menoistaan, mutta näin se vaan menee, jos varallisuus on erilainen...
Mä ymmärrän ap.
Mulla vain miehen varakkuus oli perittyä. Vanhemmat oli onnekkaalla yrityskaupalla rikastuneita tavallisia pulliaisia. Mies ei ollut eläissään joutunut säästämään. Taustalla oli koko ajan tieto, että vaikka lopettaisi työnteon, voisi elellä koroillaan.
Se tekee elämästä omituista.
Ja ne vanhemmat hääräämässä rahoineen taustalla koko ajan.
Sivistynyt rikas on siedettävä, moukka jolla on rahaa on vain vastenmielinen.
Mies kyllä teki työtä, mutta rahan takia ei olisi tarvinnut.
Vaihda miestä. Nykyinen vaikuttaa itsekkäältä rehentelijältä.
Mitä viimeinen lauseesi tarkoitti?
Ap, jos miestä ei haittaa muuttaa niin halpaan asuntoon kuin sinun kannaltasi järkevää, onko hän pihi? Vai vaan vähään tyytyvä? Ole tarkkana, ettet vahingossa maksa liikaa sinun mahdollisuuksiisi nähden vaan pidä elintaso riittävän alhaalla.
Minä ja miesystävä (ei yhteistä taloutta) kuulumme molemmat vauraimpaan kymmenykseen. Toistaiseksi tasapaino on säilynyt sillä, että minä olen hövelimpi tarjoamaan tietynlaisia juttuja ja mies toisia. Koskaan ei pyydetä reissussa bensarahaa toiselta, ravitolassa joskus toinen maksaaa ja joskus toinen ja joskus omat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne saattaa muuttua aivan yhtäkkisesti. Mikään ei ole varmaa nykyään.
Kuulostaa kyllä sitä että teidän ei kannata hankkia lapsia. Siinä vaiheessa kulujen erillään pitäminen ei onnistu enää niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä viimeinen lauseesi tarkoitti?
Ap, jos miestä ei haittaa muuttaa niin halpaan asuntoon kuin sinun kannaltasi järkevää, onko hän pihi? Vai vaan vähään tyytyvä? Ole tarkkana, ettet vahingossa maksa liikaa sinun mahdollisuuksiisi nähden vaan pidä elintaso riittävän alhaalla.
Minä ja miesystävä (ei yhteistä taloutta) kuulumme molemmat vauraimpaan kymmenykseen. Toistaiseksi tasapaino on säilynyt sillä, että minä olen hövelimpi tarjoamaan tietynlaisia juttuja ja mies toisia. Koskaan ei pyydetä reissussa bensarahaa toiselta, ravitolassa joskus toinen maksaaa ja joskus toinen ja joskus omat.
Ei ole huolta asunnosta, haluamme molemmat samoja asioita ja samaa hintatasoa. Enempää lainaa en suostuisi ottamaankaan kuin oikeasti pystyn kunnialla hoitamaan.
Meillä on myös yleisesti ottaen aika hyvin toimiva systeemi, eli maksamme eri asioita aika tasaisesti. Sillä poikkeuksella, että mies hoitaa valtaosan bensakuluista, sillä käytämme suurimmaksi osaksi hänen autoaan.
Joku epäili miestä rehentelijäksi: ei hän ole. Yleensä emme puhu raha-asioista, eikä hän ole omista varoistaan ylimielisen ylpeä, mutta joskus hän tulee tokaisseeksi asioita joista tämä varallisuuksiemme ero ilmenee. Ja miksi hänen pitäisikään olla kokonaan puhumatta asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa on reilua että kumpikin panostaa kykyjensä mukaan.
Kahden kerroksen systeemi ei tule toimimaan.
Älä ole turhaan ylpeä, anna miehen välillä tarjota ja maksaa enemmän.
Onnellinen yhteiselämä on arvokkaampi asia kuin raha.
Oletko ajatella, että sinäkin voisit opetella sijoittamaan?
5000:lla pääsee loistavasti alkuun.
Olemme olleet naimisissa neljännesvuosisadan. Kummallakin on ollut omat tilit - yritimme yhteistä, johon molemmilla pankkikortti, se ei toiminut, välillä kumpikin oli ostanut jotain juuri ennen vuokranmaksua ja raha ei riittänytkään. Olemme sopineet, mitä yhteisiä laskuja kumpikin hoitaa. Välillä toinen on ansainnut enemmän, välillä toinen. Ei ole haitannut, se maksoi jolla oli rahaa, kun yhdessä oltiin. Erilliset harrasteet kumpikin on aina hoidellut itse.
Nuorempana laskimne, koska on varaa ostaa seuraava vaippapaketti lapselle. Nyt kumpikin taitaa kuulua siihen parhaiten ansaitsevaan kymmenykseen, itse varmaan prosenttiin. Edelleen en ymmärrä eri elintasoja avioliitossa, haluan että kummallakin on asiat yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika, niin ei ole tuollaisia murheita.
Minäkin olen ollut kateellinen kumppaneilleni ties mistä asioista kuten pituus, välittävämmät vanhemmat, parempi supliikki. Joko täytyy hyväksyä se tai vaihtaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä olen varakas ja mies ei. Olemme mitoittaneet yhteisen elintasomme (jonka siis maksamme 50-50) siten, että miehellekin jää riittävästi rahaa omaan käyttöönsä. Ts minä laskin elintasoani. Tämä ei ole ongelma, koska mieheni ei edes välitä sijoittamisesta vaan käyttää rahansa mieluummin johonkin muuhun. Ensimmäinen hankinta oli Harrikka heti kun sai säästettyä summan kasaan. Iloitsee prätkästään paljon ennemmän kuin numeroista pankkitilillä.
Ei mua harmita. Autan miestäni löytämään hyviä sijoituskohteita ja iloitsen kurssinousuista ja osingoista. En jaksa olla kateellinen, vaan otan oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, voisitteko ostaa asunnon esimerkiksi 70/30% suhteessa? Asumismenot maksaisitte puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mitenkä koen tämän? Miehen rahat ovat miehen rahoja, minun rahani ovat minun rahojani. Mies ei koskaan kerro, mitä omistaa ja mitä omaisuus tuottaa, joten ei aavistustakaan, onko tänään köyhempi kuin eilen. Kerran näin tiliotteensa tietokoneen vieressä, loppusumma oli noin 1 300 000 euroa (tosin tiedän, että liikevaihto syntyy rahan liikkeistä, ei makuuttamisesta tilillä).
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi miehen pitäisi maksaa jotain sellaista, minkä minä haluan. Kun suunnittelen viikonloppumatkaa Lontooseen, niin ilman muuta olen maksajana enkä ajattele, että koska toinen tekee enemmän töitä, niin hänen pitää maksaa huvitukseni.
Parisuhteessa sääntöjä voidaan sopia miten tahansa, mutta jos ap:n tavoin mielii taloussuhdetta, niin liitto ei pitkään kestä.
Niinhän se meilläkin on että molemmilla on omat rahansa. Isoin ongelma on se että minua harmittaa, kun minulla ei ole yhtä paljon varallisuutta kuin miehellä. Ei se ole sama asia kuin se, että haluaisin omakseni hänen rahansa. Jokaisen matkani yms. olen maksanut ihan itse, kuten kuuluukin. Avauduin myös siitä, miten joku osa minussa on ajoittain epäloogisen pahastunut siitä, kun esim. lounaan tarjoaminen on minulle isompi panostus kuin miehelle.
Eli... missä kohtaa sanoin haluavani taloussuhteen?
ap
Koko tekstissäsi! Sinua harmittaa, kun lounas maksaa sinulle suhteessa enemmän kuin miehelle. Etkö muka silloin pohdi taloussuhdetta?- toisella on, toisella ei
Ei tuo ero tule koskaan katoamaan, koska et osaa nähdä itseäsi aktiivisena toimijana raha-asioissa. Miehellä on aina enemmän. Voi kyynel.
Ex on varakas, mutta ei minua harmittanut se yhtään. Olen ihan hyväpalkkaisessa työssä, mutta ei kuitenkaan ollut sellaisia rahoja kuin eksällä. Ei juurikaan puhuttu raha-asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mitenkä koen tämän? Miehen rahat ovat miehen rahoja, minun rahani ovat minun rahojani. Mies ei koskaan kerro, mitä omistaa ja mitä omaisuus tuottaa, joten ei aavistustakaan, onko tänään köyhempi kuin eilen. Kerran näin tiliotteensa tietokoneen vieressä, loppusumma oli noin 1 300 000 euroa (tosin tiedän, että liikevaihto syntyy rahan liikkeistä, ei makuuttamisesta tilillä).
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi miehen pitäisi maksaa jotain sellaista, minkä minä haluan. Kun suunnittelen viikonloppumatkaa Lontooseen, niin ilman muuta olen maksajana enkä ajattele, että koska toinen tekee enemmän töitä, niin hänen pitää maksaa huvitukseni.
Parisuhteessa sääntöjä voidaan sopia miten tahansa, mutta jos ap:n tavoin mielii taloussuhdetta, niin liitto ei pitkään kestä.
Niinhän se meilläkin on että molemmilla on omat rahansa. Isoin ongelma on se että minua harmittaa, kun minulla ei ole yhtä paljon varallisuutta kuin miehellä. Ei se ole sama asia kuin se, että haluaisin omakseni hänen rahansa. Jokaisen matkani yms. olen maksanut ihan itse, kuten kuuluukin. Avauduin myös siitä, miten joku osa minussa on ajoittain epäloogisen pahastunut siitä, kun esim. lounaan tarjoaminen on minulle isompi panostus kuin miehelle.
Eli... missä kohtaa sanoin haluavani taloussuhteen?
ap
Sinulla on kuitenkin säästössä kymmeniä tuhansia euroja, joten ihan hyvin sinullakin menee. Miten voi harmittaa ettei ole yhtä paljon varallisuutta? Tuolla periatteella et ole ikinä tyytyväinen elämääsi. Homma itsellesi köyhempi mies, niin ei harmita.
Alue: Aihe vapaa
Ai mitenkä koen tämän? Miehen rahat ovat miehen rahoja, minun rahani ovat minun rahojani. Mies ei koskaan kerro, mitä omistaa ja mitä omaisuus tuottaa, joten ei aavistustakaan, onko tänään köyhempi kuin eilen. Kerran näin tiliotteensa tietokoneen vieressä, loppusumma oli noin 1 300 000 euroa (tosin tiedän, että liikevaihto syntyy rahan liikkeistä, ei makuuttamisesta tilillä).
En keksi yhtäkään syytä sille, miksi miehen pitäisi maksaa jotain sellaista, minkä minä haluan. Kun suunnittelen viikonloppumatkaa Lontooseen, niin ilman muuta olen maksajana enkä ajattele, että koska toinen tekee enemmän töitä, niin hänen pitää maksaa huvitukseni.
Parisuhteessa sääntöjä voidaan sopia miten tahansa, mutta jos ap:n tavoin mielii taloussuhdetta, niin liitto ei pitkään kestä.