Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tuleekohan tästä "suhteesta" pitemmän päälle mitään?

Mietin vain
06.07.2018 |

Tapasin miehen jo talvella, kaikki meni aluksi hyvin, mutta sitten alkoi tulla kaikkea pientä ja löin homman jäihin toukokuussa. Pysyimme kuitenkin kavereina ja kirjoittelu jatkui. Kesäkuun puolivälissä mies ehdotti, että lähdetäänkö kahville? Mentiin ja saatiin taas asioista puhuttua kasvotusten. Viime viikolla nähtiin myös.

Itselle on kyllä alkanut taas tulla tunne, että josko tästä sittenkin jotain tulisi. Tuntuu, että kahdenkeskinen juttu luistaa. On luontevaa olla hänen kanssaan. Huumoria jutuissa mukana. Avoimesti pystytään asioista puhumaan.

Mutta tällä viikolla, kun jälleen pohdittiin miehen kanssa asioita. Niin mies tuumi, että hän miettii että tunteeko hän todella näin? Epävarmuutta tuntui edelleen olevan menneitten asioitten takia. Mietti miksi hän ei voi olla niin varma, kuin minä olen tämän jutun suhteen. Pohti myös, että tarvitsisi jonkin konkreettisen merkin, että tämä on se juttu tms. Mietti sitäkin, että onko tämä vielä tapailua vai jo seurustelua? Suurin haaste miehelle ovat lapseni, koska on itse lapseton eikä hällä ole kokemusta lapsista. Toinen on yhteisen ajan puute. Arkena miehellä on harrastuksia kolmena iltana ja lisäksi säännöllisiä työmatkoja. Itsellä on taas omat hoitokuvioni lasteni suhteen. Kuitenkin mies oli loppu viimein sitäkin mieltä, että eiköhän me yhteen palata jossakin vaiheessa. Kun meillä kahdestaan juttu toimii mainiosti.

Itsestä taas tämä että haasteet mitkä oli talvella, ovat edelleen, niin aiheuttavat välillä alakuloinen ja harmistusta. Kun on niin selkeä tunne tullut, että en elämääni muuta miestä halua, kuin hänet ja tunne, että tässä välillämme on jotakin mitä ei sanoilla voi kertoa. Tunnen, että kuulumme yhteen, meidät on tarkoitettu toisillemme, kaikista näistä haasteista huolimatta.

Mutta en tiedä miten tämä homma tästä etenee? Suurin huoli on kanssa tuo yhteisen ajan puute. Kun hänen harrastuksensa ovat sellaisia, jotka tukevat terveellisiä elämäntapoja. Ja eihän keltään saa harrastuksia kieltää. Kuitenkin vievät arkisin (elokuusta alkaen ) kolme iltaa viikosta. Joten arkisin kyllä tapaamiset jäävät vähiin. Ja viikonloppuisin täällä on usein lapseni.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
06.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi mies luulee, että sä olet varma, kun kuitenkin olet täysin epävarma...

Jos alatte seurustelemaan, miksi haluat, että heti pitäisi kaikki aika viettää yhdessä? Harrastukset ja lapset ovat syitä, mutta hyviä sellaisia.

Vierailija
2/15 |
06.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen varma, mutta, kun mies edelleen niin epävarma asioista, niin kyllä hän epävarmuuden tunteen itsellekin aikaan saa.

Kun en ole tämmöistä tunnetta toista kohtaan ikänä tuntenut. Takana siis 18v kestänyt avioliitto. Päättyi viime syksynä. Niin kyllä tässä miehessä on jotain mikä vetää puoleensa. On niin hyvää ja luontevaa olla hänen kanssaan.

Eikä todella aina tartte kyhnätä yhdessä, mutta kyllä läheisyys mukavalta tuntuu. Näkisi kerran viikossa

ja yhden viikonlopun ajan kuukaudessa. Se tuntuisi mukavalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
06.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies luulee, että sä olet varma, kun kuitenkin olet täysin epävarma...

Jos alatte seurustelemaan, miksi haluat, että heti pitäisi kaikki aika viettää yhdessä? Harrastukset ja lapset ovat syitä, mutta hyviä sellaisia.

Mitä järkeä on seurustella jos koskaan ei olla yhdessä? -eri

Vierailija
4/15 |
06.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa mieheltä, joka vaan jahkailee, ja samalla katselee, jos jostain löytyisi parempi. Kun lopetat tapailun, se yhtäkkiä "tajuaa, mitä on menettämässä", mutta jos otat takaisin, jahkailu alkaa taas parissa viikossa. Nämä on niin nähty.

Vierailija
5/15 |
06.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohda ap.

Vierailija
6/15 |
06.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nro.4, tuo kuulostaa tutulta. Ei ole aina hääviä olla epävarman ihmisen kanssa, mutta kun se tietty yhteys on välillämme ja kuitenkin niitä hyviä hetkiä on niin paljon. Ja kun en osaa ajatella elämää ilman tuota miestä. Hän tuntuu ns.oikealta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
06.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

5/6 no yritinkin jo toukokuussa kun pistin homman jäihin ja kaveripohjalta pidettiin yhteyttä. Kuitenkin oli kamala ikävä miestä. Miten ihanaa on ollut taas tavata ja nähdä hänet 😊 En pysty ajattelemaan elämää ilman tuota miestä.

Vierailija
8/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nostan vielä ketjua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullakin on pari kokemusta tuollaisista jahkailijoista. Nämä oli vielä sellaisia etteivät saanet edes sanottua mistä oli kysymys tai voihan olla, ettei ne itsekään tienneet miksi eivät halua alkaa seukkaamaan.

Ihan turhaa mitään vaatimuksia esittää tyyliin että päätä nyt jo. Muistan että itse yritin keskustella mutta kun ei mies osaa mitään sanoa niin eihän siitä mitään tullut. Toinen taas katseli minua pitkään ja merkitsevästi ja varmaan mietti päänsä sisällä ja punnitsi plussia ja miinuksia. Se oli myös aika kammottavaa, tunsin olevani intensiivisen tarkkailun alaisena enkä ilmeisesti läpäissyt testiä.

Vierailija
10/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä mies osasi kyllä hyvin avoimesti kertoa ajatuksistaan missä tällä hetkellä mennään? Ei minusta yleensä miehet osaa analysoida ja pohtia ajatuksiaan/tunteita tuolla tavalla.

Itsekin olen taas pahimmat tunnehöyryt saanut taattua ja elää nyt päivä kerrallaan eteenpäin. Vain aika näyttää miten tässä käy? Tärkeää on myös mennä tällä linjalla ylipäätään eteenpäin, että pidän itsestäni huolta, sitten tulevat lapseni, tämän jälkeen opiskelu - työ ja arki kuviot. Lopuksi tuo mies.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos alatte seurustelemaan, miksi haluat, että heti pitäisi kaikki aika viettää yhdessä? Harrastukset ja lapset ovat syitä, mutta hyviä sellaisia.

Menin rakastumaan päätä pahkaa alkuvuodesta ja minulle prioriteetit olivat selvät heti alusta. Eli nähdään aina, kun mahdollista. Arki panee kuitenkin ihan riittämästi kampoihin, kun molemmilla lapsia ja vuoroasumismallit erilaiset ja teen vielä kolmivuorotyötä. Omat harrastukset sitten jäljelle jäävällä ajalla.

Vierailija
12/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen seurustellut vuoden miehen kanssa, jonka kanssa nähdään 1-2 kertaa viikossa ja ei ole aikomus muuttaa yhteen. Tunteet on hurjat molemmmilla, mutta näin on hyvä.

Minulla on alaikäiset lapset. Miehellä harrastuksia ja ystäviä paljon. Yhteen muuttaminen aiheuttaa varmasti vaikeuksia eikä ole mahdollistakaan, kun en miehen kotitaloon halua muuttaa enkä mahdollistakaan, kun asuu kaukana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

12/12; Tuohan valoi uskoa omaankin tilanteeseen. Olen myös sitäkin mieltä, että kärsivällisyydellä pääsee pitkälle. Kiireellä ja hoputtamisella aiheuttaa vain hallaa.

Jos meidät on tarkoitettu yhteen, niin lopulta käy. Mitä tässä on viime aikoina nähty, on itsellä osittain mielen myllerrykset helpottaneet ja tullut seesteisyys / rauha.

Vaikka jonkin verran mielenmyllerrystä aiheutti tällä viikolla nuo miehen puheet, kun on edelleen epävarman oloinen. Mutta jospa hälläkin selkenisi asia, että tässä on hyvä olla.

Vierailija
14/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän olen sitäkin miettinyt, että tekisi mieli kosia miestä. Mutta eihän kihloihin menemiselläkään lisää yhteistä aikaa saa ja haasteita vähemmäksi. Toisekseen kyllähän sen tiedän, että kosimis hommat ovat miehen hommia. Ei ne naisille kuulu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
07.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

suomalaiset miehet ovat nykyään herkkähipiäisiä neitejä. ne vaan miettiä, mitä niiden pitäisi saada diilissä, tosin mitään eivät ole koskaan antamassa. ainakaan ihan omaehtoisesti. ei nainen jaksa henkisesti lapsen kvyillä varustettuja suomalaisia miehiä...

kauemmas kalaan vaan  . .  lähtee moni, just tästä syystä. ei parisuhde ole mikään äiti pikkupoika suhde jossa pikkupoika vaan vaatii ja mankuu ja kapinoi. miehet on kuolleet suomesta. itkijät ja kus päät jääneet.