Mitä mieltä olet kotiäitiydestä?

Ei jos vaan jaksaa sitä. Itse yritin ja meinasin kuolla tylsyyteen.

Kotihoito on hyväksi pienelle lapselle ja se on yhteiskunnalle paljon edullisempaa kuin päivähoito. Eli kotiäitiys on ihan hyvä juttu pienten lasten kanssa.

Kotihoito on hyväksi pienelle lapselle ja se on yhteiskunnalle paljon edullisempaa kuin päivähoito. Eli kotiäitiys on ihan hyvä juttu pienten lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei jos vaan jaksaa sitä. Itse yritin ja meinasin kuolla tylsyyteen.

Tuo tylsistyminen on kyllä ihan itsestä kiinni. Lasten kanssa voi harrastaa ja touhuta vaikka mitä. Meidän isommalla lapsella on jo paljon omia harrastuksia. Itse olen opiskellut avoimessa yliopistossa ja mies vahtii parina iltana viikossa, että pääsen omiin harrastuksiini. Mutta minä ja mun lapset ollaan aikaansaavia, eikä meillä ole koskaan tylsää. Aina keksitään tekemistä.

Lasten ollessa pieniä, äidin tai isän paikka on kotona! 

Keski-Euroopassa yleistä. Erilainen verotus (perheverotus) mahdollistaa sen, että äiti voi olla kotona, sen lisäksi voidaan palkata siivooja ja nanny ja yksityinen sairasvakuutus, joten aina pääsee lääkärikn eilä tarvitse jonottaa lääkäriin jättipitkiä aikoja. Ainakin Sveitsissä mahdollista tämä, haaveilen sinne muutosta tai Dubaihin, jossa voisin hengailla poolilla kaikki päivät ja filippiiniläinen kodinhoitaja tekisi kotityöt.

No jos lapsi saa tarpeeksi virikkeitä...Ja äiti myös.Itse en jaksaisi.

Kunhan siitä ei elämäntyötään tee, on hyvä asia. 

Henkisesti näivettävää touhua joka ei edes kerrytä eläkettä. Sen lisäksi on taloudellisesti täysin toisen armoilla jos  ei ole omaa omaisuutta. Mieluummin vetäisin ranteeni  auki  kuin ryhtyisin kotiäidiksi.

Naisten etuoikeus.

Jos nainen jää kotiin siksi, että ei jaksa yksin hoitaa omaa työtä, lapsia ja kotia, koska mies on viikot muualla tai tekee paljon työreissuja tai ylitöitä, niin miehen pitää järjestää naisen eläkekertymä kuntoon. Mikäli miehellä ei ole rahaa tai halua, niin sitten mies järjestää omat työkuviot niin, että on tekemässä kaikesta oman osuutensa.

Vaikka kotiäitiys voi olla jossain vaiheessa hyvä vaihtoehto, niin pitää muistaa miettiä niitä huonoimpia mahdollisia tulevaisuudenuhkia kuten avioeroa.

Ihan rehellisesti. Pidän pitkään(yli 5v) kotiäitinä olleita vähän yksinkertaisina ja sellaisina reppanoina jotka eivät ole elämässään saavuttaneet oikein mitään muuta kuin ne lapset. Puheenaiheet näillä yleensä on puklu, vaippa, kakka, leikkipuisto ja mammailu. Ei mitään muuta, ikinä, koskaan. Koko elämä on pyykkäämistä, siivoamista, taaperoita, ruoanlaittoa ja mammailua. 

Ensinnäkin, melkein kaikki suomalaisäidit on jonkin aikaa kotiäitinä. Harvoin lapsia viedään päivähoitoon heti äitiys- ja vanhempainvapaan päätyttyä.

Toiseksikin, kyllä hoitovapaalla voi olla isäkin. Meilläkin oli mies 11 kk hoitovapaalla esikoisen kanssa, ennen kuin minä jäin kuopuksen syntymän takia äitiys- ja hoitovapaalle.

Kolmanneksikin: kotiäitiyden näivettävyys on enimmäkseen omasta asenteesta kiinni. Lastenpsykiatria ja opetus ovat akateemisia aloja, kyllä siitä voi löytää vaikka kuinka mielenkiintoa ja haastetta, jos osaa ja haluaa. Minusta ei ole mitään niin tärkeää ja mielenkiintoista kuin omien lasten mahdollisimman hyvä hoito ja kasvatus.

Tietysti jos kokee, että pelkästään palkkatyö on tärkeää, kotona tehtävä työ voi turhauttaa.

Kuten joku jo sanoikin, kotiäitiyden voi yhdistää monenlaiseen tekemiseen. Voi opiskella, tehdä etätyötä, harrastaa. Tuo toki onnistuu helpoiten, jos on puoliso, joka ymmärtää osallistua lastenhoitoon.

Mutta tiedän jopa yksinhuoltajan, joka teki gradun valmiiksi hoitovapaallaan. Siis yksinhuoltajan. Pienet lapset tuppaavat yleensä nukkumaan vuorokaudessa 11-13 tuntia, joten kyllä siinä omaakin aikaa jää. Siivoukseen ei tarvitse paneutua joka päivä tuntikausia ja ruuanlaitonkon voi tehdä yleensä lapsen hereillä ollessa ihan kohtuullisesti.

Mutta joo, kukin tekee, mitä pitää tärkeänä.