Älkää ihastuko keneenkään pelkän nettikeskustelun perusteella!

No todellakin tuli selväksi. Kuka noin tekee.

Pah. Onneksi  on toisenlaisiakin tarinoita.Keskustelin, ihastuin, tapamisimme, nyt naimisissa.

En minä ole mikään typerys. Erotan todellisuuden ja kuvitelmat.

Tää on mun ainoa mahdollisuus. Aina kun ollaan tavattu on joko mun ulkonäkö ollut riittämätön tai sitten olen jännitykselläni pilannut kaiken. Jos ainoa jossa on hyvä on kirjallinen ilmaisu, on järkevää panostaa siihen ja luottaa, että lopulta joku antaa anteeksi fyysiset ja sosiaaliset puutteet.

52 v mies yhden pienen deitin ja pitkään jatkuneen chattailun perusteella rakensi aikamoisen pilvilinnan 44 v naisesta. Kyllähän näitä löytyy. Ehkä monen käytävä se läpi. Mulla kerran netissä Don Johnsonin näköinen mies joka kirjoitti kuin Ruuneberi. Jostain syystä meni muutama vko että päästiin treffeille.

Donia ei näkyny treffipaikalla mutta pahoin pelkäsin, että se surkean näköinen nörtti oli hän. Näin oli, eikä juttu luistanut ollenkaan. Treffin jälkeen selitin että oon lähdössä lomalle, ja palaan asiaan sitten. Kun oli viestittely ollut niin mahtavaa en saanut heti sanotuksi, että tämä jää tähän. Mutta hyvin pian sanoin. Onhan näitä Runebergejä ollu muutenkin, joiden kanssa mikään ei treffeillä natsaa. Joten äkkiä vaan tapailemaan, välttyäkseen pettymyksiltä.

Tää em. mies ja nainen olivat siis sokkotreffeillä tavanneet ja oli tuntunu ok, vaihtaneet spostit. Mutta kun ei kiireiden takia saaneet 3 kuukauteen seuraavaa treffiä aikaseks, vaan viestittelivät ja suunnittelivat yhteistä viikonloppureissua, niin siinä tuli sitten ikävä totuus vastaan.

Ei kannata rakentaa mitään viestittelyn varaan ja suunnitella isoja, odotuksia ym.

Minä tapasin joulukuussa Tinderissä miehen ja tammikuussa ihastuttiin ja tunnustettiin rakkaus jo ennen ekaa tapaamista. Ihmeelliseltä se itsestäkin tuntui, mutta tuntikausien videopuhelut ja puhelut päivässä kyllä lähensi ilman fyysistä tapaamistakin. Ollaan oltu yhdessä siitä asti, asutaan eri paikkakunnilla, joten etäsuhde nyt. Ikävän takia on vaikeaa ja riitoja on ollut juuri siksi, kun molemmilla hektistä työssä ja ikävä purkautuu väsyneenä riitana, mutta meidän kohdalla nettikeskustelut pitivät paikkansa. Tosin me puhuttiin ekan 2kk aikana enemmän mitä monet parit koko suhteen aikana... eli kyllä siellä aika hyvin tutustui. Mutta pelkkää nettikeskustelua.. ei kai silleen voi rakastua? kyllä se vaatii ainakin sen videoyhteyden että näkee edes jotain elävää kuvaa...

No mun "pilvilinna" ei ollutkaan pilvilinna vaan ihan totta. Tiesin jo niiden nettikeskustelujen perusteella että nyt löytyi oikea mies. Nyt yhdessä onnellisina yli kahdeksan vuotta.

oih minulla on ainakin monta salarakasta. ympäri maailmaa ooh. tavattukin on jo. ja wauuuuu. prinssi löytyi. yhtä pidän vara B:nä. suomalaista möllikkää :) muiden kanssa vaan kivaaaaaaaaaaa. :)

Yks terapeutti muuten sano, ettei tällaiset pikaiset rakkaudentunnustukset ja nettisuhteet Ole aitoja. Mene ja tiedä. Itse tiesin Kerran pelkästään kuvan, nimen ja iän Eli perus tinder, että se on HÄN. Ei chattailtu juuri mitään erikoisempaa, selvitettiin lähinnä yhteystietoja ym. Ei edes lähteny kauheen, tulisesti vauhtiin, mutta toka deitti oli muistaakseni aivan super. Oli kaikkea säätämistä ennen kuin päästiin vaakamamboon, mutta hirveesti emme vistitelleet tai puhuneet puhelimessa. Suhde kesti muutaman vuoden. Tinderissä nykyään ihan kuollutta. Se oli ihme juttu ja hänen profiilinsa ikään kuin muuttui eläväksi ja tunsin sen sisälläni.

Tapailin eräästä miestä joka ei ollu innokas viestittelijä, tosin välillä kova puhuu puhelimessa. Hänen mielestä minun kanssa oli parasta tehdä kaikki kasvotusten, eikä rakentaa mitään emojien varaan. En tiedä miks, emme siis tavanneet netissä mutta etäisyyden/ eri työaik takia olis voinu pitää sähköisesti kontaktia. Selvis muuten, että aktiivisesti viestittelee muiden kanssa...

Sitä vaan, et mietin tässä mitä on aitoa, ne muut joiden kaa tapas harvoin mut chattaili usein, vai minä joka Olin lähinnä fyysisten tapaamisten ja puhelujen varassa. You tell me.

Täällä on kans yks, joka tapasi miehensä nettideittisivustolla. Pariuduttiin pelkkien nettikeskustelujen (viestit + Skype) pohjalta muutaman kuukauden päästä. Puoli vuotta jouduttiin tyytymään internetiin reilun 8000 kilometrin etäisyyden vuoksi, mutta kerettiin molemmat rakastua jo ennen kuin oltiin kosketusetäisyydelle päästykään. Matkustin hänen luokseen parin kuukauden lomalle, ja sillä tiellä ollaan. Juuri varattiin pöytä 4. hääpäivän kunniaksi. Oma prinsessatarinani! <3

Vierailija kirjoitti:

Tää on mun ainoa mahdollisuus. Aina kun ollaan tavattu on joko mun ulkonäkö ollut riittämätön tai sitten olen jännitykselläni pilannut kaiken. Jos ainoa jossa on hyvä on kirjallinen ilmaisu, on järkevää panostaa siihen ja luottaa, että lopulta joku antaa anteeksi fyysiset ja sosiaaliset puutteet.

Eli huijaat naisia treffeille kirjoituslahjoillasi, etkä kerro heille totuutta itsestäsi?

Ilmoittaisin poliisille jos voisin.

Jos pikaiset rakkaudet ja nettisuhteet eivät ole aitoja, olenkin sitten varmaan elänyt valheessa viimeiset 20 vuotta.

Ihastuin ja rakastuin nimittäin nykyiseen mieheeni chattien alkuaikoina, vuonna 1998.

Puolen vuoden päästä virtuaalitapaamisesta muutimme yhteen, ja edelleen tuo on juuri "se oikea".