Mielisairaus ja tuomitseminen

Ei kerro mitään minusta.

Kuulostaa skientologien touhuilta. 

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

"Mielisairaus" on vanhentunut ilmaus.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Ei pidä paikkaansa. Ei sairastu "usein". Joskus sairastuu, joskus ei. Ihminen on kyllä tehty kestämään jalan menetys, syövästä paraneminen, keliakia, astma, jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Mielisairauksia tulisi myös hoitaa kuten fyysisiä, eli potilas voi suostua hoitoihin tai olla suostumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Ei pidä paikkaansa. Ei sairastu "usein". Joskus sairastuu, joskus ei. Ihminen on kyllä tehty kestämään jalan menetys, syövästä paraneminen, keliakia, astma, jne. 

Ei ihmistä ole tehty yhtään mihinkään.

Ihmisellä on monia sisäsyntyisiä ominaisuuksia joita kasvatus vahvistaa tai heikentää, ja joita ympäristö tuo esiin tai tukahduttaa.

Esimerkiksi masennus on yhdestä näkökulmasta nähtynä sosiaalisen hierarkian ongelma: sosiaalisesti sopeutumaton ihminen eristetään ja eristäytyy, ja saattaa jopa joissain tilanteissa tappaa itsensä.

Olen lukenut että itsemurhaan johtavien ominaisuuksien pitäisi aikaa myöden hävitä populaatioista, mutta en ymmärrä miksi: eikö sellainen populaatio ole tavallaan ryhmänä vahvempikin jonka syrjään työnnetyt jäsenet poistavat itse itsensä jos ajat alkavat vaikuttaa erityisen epäedullisilta heille?

Tietenkään itsemurhaajan henkilökohtainen perimän yhdistelmä ei periydy jos hän ei ole ehtinyt lisääntymään, mutta hän saattaa toiminnallaan vahvistaa populaationsa ja sitä kautta geenipoolinsa selviytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Mielisairauksia tulisi myös hoitaa kuten fyysisiä, eli potilas voi suostua hoitoihin tai olla suostumatta.

Outo asenne sinulla. Riippuu sairauden asteesta ja sen luonteesta. Muille tai itselleen potentiaalisesti vaaralliset pitää saada osastohoitoon. Tämähän ei nykyisellään aina toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Ei pidä paikkaansa. EPäii sairastu "usein". Joskus sairastuu, joskus ei. Ihminen on kyllä tehty kestämään jalan menetys, syövästä paraneminen, keliakia, astma, jne. 

Ei ihmistä ole tehty yhtään mihinkään.

Ihmisellä on monia sisäsyntyisiä ominaisuuksia joita kasvatus vahvistaa tai heikentää, ja joita ympäristö tuo esiin tai tukahduttaa.

Esimerkiksi masennus on yhdestä näkökulmasta nähtynä sosiaalisen hierarkian ongelma: sosiaalisesti sopeutumaton ihminen eristetään ja eristäytyy, ja saattaa jopa joissain tilanteissa tappaa itsensä.

Olen lukenut että itsemurhaan johtavien ominaisuuksien pitäisi aikaa myöden hävitä populaatioista, mutta en ymmärrä miksi: eikö sellainen populaatio ole tavallaan ryhmänä vahvempikin jonka syrjään työnnetyt jäsenet poistavat itse itsensä jos ajat alkavat vaikuttaa erityisen epäedullisilta heille?

Päin vastoin. Itsemurhat tulevat lisääntymään mikäli psykiatrien myrkkyjä tuputetaan joka pieneen vaivaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Ei pidä paikkaansa. Ei sairastu "usein". Joskus sairastuu, joskus ei. Ihminen on kyllä tehty kestämään jalan menetys, syövästä paraneminen, keliakia, astma, jne. 

Ei ihmistä ole tehty yhtään mihinkään.

Ihmisellä on monia sisäsyntyisiä ominaisuuksia joita kasvatus vahvistaa tai heikentää, ja joita ympäristö tuo esiin tai tukahduttaa.

Esimerkiksi masennus on yhdestä näkökulmasta nähtynä sosiaalisen hierarkian ongelma: sosiaalisesti sopeutumaton ihminen eristetään ja eristäytyy, ja saattaa jopa joissain tilanteissa tappaa itsensä.

Olen lukenut että itsemurhaan johtavien ominaisuuksien pitäisi aikaa myöden hävitä populaatioista, mutta en ymmärrä miksi: eikö sellainen populaatio ole tavallaan ryhmänä vahvempikin jonka syrjään työnnetyt jäsenet poistavat itse itsensä jos ajat alkavat vaikuttaa erityisen epäedullisilta heille?

Semantiikkaa. Aika aspergermeininkiä jos ei ymmärrä noin selkeästä viestistä sen tarkoitusta tarttumatta "tehty kestämään" sanapariin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Ei pidä paikkaansa. Ei sairastu "usein". Joskus sairastuu, joskus ei. Ihminen on kyllä tehty kestämään jalan menetys, syövästä paraneminen, keliakia, astma, jne. 

Ei ihmistä ole tehty yhtään mihinkään.

Ihmisellä on monia sisäsyntyisiä ominaisuuksia joita kasvatus vahvistaa tai heikentää, ja joita ympäristö tuo esiin tai tukahduttaa.

Esimerkiksi masennus on yhdestä näkökulmasta nähtynä sosiaalisen hierarkian ongelma: sosiaalisesti sopeutumaton ihminen eristetään ja eristäytyy, ja saattaa jopa joissain tilanteissa tappaa itsensä.

Olen lukenut että itsemurhaan johtavien ominaisuuksien pitäisi aikaa myöden hävitä populaatioista, mutta en ymmärrä miksi: eikö sellainen populaatio ole tavallaan ryhmänä vahvempikin jonka syrjään työnnetyt jäsenet poistavat itse itsensä jos ajat alkavat vaikuttaa erityisen epäedullisilta heille?

Semantiikkaa. Aika aspergermeininkiä jos ei ymmärrä noin selkeästä viestistä sen tarkoitusta tarttumatta "tehty kestämään" sanapariin. 

Esimerkiksi hiukan kulmikas kirjoitustyyli saa tuntemattoman nimittämään toista tuntematonta Aspergeriksi.

Tiesitkö että diagnoosit on keksitty hoitoa varten, eivät nimittelytarkoituksiin.

Pointtinikin meni ohi niin että suhisi; jotkut ihmisten ominaisuudet edistävät selviytymistä, toiset taas "vääränlaisten" yksilöiden syrjäytymistä yhteisöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Ei pidä paikkaansa. Ei sairastu "usein". Joskus sairastuu, joskus ei. Ihminen on kyllä tehty kestämään jalan menetys, syövästä paraneminen, keliakia, astma, jne. 

Minä selvisin kahdesta tappavasta fyysisestä sairaudesta ja vuosien sairauslomasta psyykkisesti terveenä. Osalla potilaista mieli murtuu jo diagnoosivaiheessa. Miksi ihmeessä minä syyllistäisin tai syyttäisin ihmistä siitä, että hänen mielensä reagoi toisin kuin minun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on sairaus siinä, missä fyysinenkin sairaus. Usein fyysisesti sairastunut sairastuu myös mieleltään. Ihmiset eivät usein jaksa kaikkia ikäviä tilanteita ja tapahtumia, joten mieli voi murtua.

Ei pidä paikkaansa. Ei sairastu "usein". Joskus sairastuu, joskus ei. Ihminen on kyllä tehty kestämään jalan menetys, syövästä paraneminen, keliakia, astma, jne. 

Ei ihmistä ole tehty yhtään mihinkään.

Ihmisellä on monia sisäsyntyisiä ominaisuuksia joita kasvatus vahvistaa tai heikentää, ja joita ympäristö tuo esiin tai tukahduttaa.

Esimerkiksi masennus on yhdestä näkökulmasta nähtynä sosiaalisen hierarkian ongelma: sosiaalisesti sopeutumaton ihminen eristetään ja eristäytyy, ja saattaa jopa joissain tilanteissa tappaa itsensä.

Olen lukenut että itsemurhaan johtavien ominaisuuksien pitäisi aikaa myöden hävitä populaatioista, mutta en ymmärrä miksi: eikö sellainen populaatio ole tavallaan ryhmänä vahvempikin jonka syrjään työnnetyt jäsenet poistavat itse itsensä jos ajat alkavat vaikuttaa erityisen epäedullisilta heille?

Onxul kaikki hyvin? Vittu mitä pohdintaa. Monenlaiset ihmiset varmaan masentuvat. 60% kokee masennusta jossain elämänsä vaiheessa. Työnnetäänkö nämä kaikki henkilöt sun hienon teorias mukaan syrjään? Kato prosentteja.

^ jos joku ajattelee vielä nykypäivänä niinku sinä. Joo, skitsofreenikot varmaan työnnetään syrjään. Mutta että masentuneet? Usein masennus puhkeaa jostain syystä.