Maanisdepressiivisyys ja parisuhde
Olen avomieheni kanssa ollut yhdessä 5 vuotta. Heti alussa kerroin hänelle sairastavani kaksisuuntaista. Minulla on melko lievä muoto ja lääkkeiden ansiosta maniat ovat jääneet kokonaan pois eikä tule enää syviä masennuskausia. Käyn töissä ja elämäni on muutenkin suht normaalia. Viimeisen puolen vuoden aikana minulla kuitenkin on ollut kaksi lyhyttä masennuskautta jolloin oli todella uupunut ja minulla oli sairaslomaa viikon verran ekassa masennuksessa. Tuolloin mies sanoi minulle ensimmäisen kerran että olen laiska luuseri kun en viitsi töihin mennä ja että kotona pitäisi sitten edes jotain tehdä. Toinen masennus kun tuli pystyin olemaan töissä mutta kotona en tehnyt juurikaan mitään. Siitä sain kuulla kuittailua ja veetuilua että noh, jokos saikkua meinaat taas hakea. Ja jos olen väsyneempi ollut tulee kyselyä että jokos taas meinaat masentua. Ennen tätä ensimmäistä masennuksen aiheuttamaa sairaslomaa mies ei ole negatiivisesti puhunut sairaudestani, eikä me puhuta siitä muutenkaan. Töissä kuitenkin olen käynyt, tehnyt aina suurimman osan kotitöistä ja muutenkin elänyt normaalisti suurimman osan ajasta. Olen häneltä kysynyt miksi sanoo noin ilkeästi, mutta välttelee kysymystä ja toteaa että on itse väsynyt ja kiukkuisena tuli lipsautettua. En enään tiedä haluanko elää ihmisen kanssa joka noin ajattelee vaikka hänen mielestään sanomat olivat vain "väsyneenä lipsautettu".
Kommentit (2)
Hae joku uusi. Kaikilla tuntemillani kaksisuuntaista sairastavilla naisilla on kumppani. Miehillä taas ei kenelläkään.
Ero on hyvä ajatus. Itse vältän tuollaisia ilkeästi kommentoivia miehiä. En luota. Löytyy toisen luonteen omaavia miehiä ja sinkkunakin viihtyy.