Kurjin parisuhdeväkivalta-juttu, minkä lähipiirissäsi tiedät? Miten alkoi? Mihin päättyi?

Eihän niistä yleensä kukaan tiedä, paitsi ihan ääritapauksista. En minäkään kertonut meidän ongelmista ennen kuin vasta eropäätöksen tehtyäni. 

Sepä juuri, haluaisin että niistä puhuttaisiin edes täällä, melkein anonyymeinä, että muut tajuaisivat mitä seinien sisällä käydään läpi.

Yritin itse yli 10 vuotta sitten, edellisessä suhteessani puhua eräälle työkaverilleni aiheesta hieman ja hän reagoi yhteen pieneenkin juttuun tyyliin: ”ootko ihan tyhmä kun annat itseäsi kohdella noin?” Ja silloin oli kyse ”vain” henkisestä väkivallasta. Olin mielestäni lopulta fiksu kun lähdin ja rakastui uudestaan todella ihanaan mieheen...

...vain löytääkseni itseni väkivaltaisesta suhteesta, joka muuttui vähintään joka joulu ja kesäloma painajaiseksi.

Oma äitini on vaan harmaa haamu isän varjossa. Apua on yritetty tarjota ulos pääsemiseksi. Vuokrakämpänkin hommasin samasta kaupungista, jossa olen. Viime hetkellä sitten kaiki olikin hyvin ja "on se sisimmässään hyvä mies". Todella todella syvällä on sen miehen hyvyys, sanoin minä.

Enää en vuosien jälkeen enää jaksa sitä valitusta, kun ei apu kelpaa. Välit on katkaistu. EN VOI YMMÄRTÄÄ! Anteeksi huuto, mutta joku haava repeytyi.

Minullakin oli ensimmäinen mies väkivaltainen. Ensimmäisestä tönäisystä heitin ulos. En halua äitini kohtaloa. Siinä varoittava esimerkki.

Tiskirätti kirjoitti:

Sepä juuri, haluaisin että niistä puhuttaisiin edes täällä, melkein anonyymeinä, että muut tajuaisivat mitä seinien sisällä käydään läpi.

Yritin itse yli 10 vuotta sitten, edellisessä suhteessani puhua eräälle työkaverilleni aiheesta hieman ja hän reagoi yhteen pieneenkin juttuun tyyliin: ”ootko ihan tyhmä kun annat itseäsi kohdella noin?” Ja silloin oli kyse ”vain” henkisestä väkivallasta. Olin mielestäni lopulta fiksu kun lähdin ja rakastui uudestaan todella ihanaan mieheen...

...vain löytääkseni itseni väkivaltaisesta suhteesta, joka muuttui vähintään joka joulu ja kesäloma painajaiseksi.

Lähde pois, kun kerran tiedostat asian. Vastaukseksi ei kelpaa, että on niin vaikeaa. Ei se ole, jos sen niin päättää.29

Tiskirätti kirjoitti:

Ja päättyykö se koskaan muuhun kuin hautaan? 😢 Vertaistukea kaipailisin. Tuntuu että ero ei auta mitään.

Kurjin on omani. Vuosikausia painajaismaista vainoa vielä eronkin jälkeen... nyt on ollut rauhallista vähän aikaa kun exällä on uusi perhe. Nyxällä on kopioituna minun tyyli, harrastukset, kiinnostuksen aiheet, kaikki. Eli ilmeisesti nyt tämä kopio vie huomion, toivottavasti se kestää. Enkä valitettavasti pilaile tai provoile. Vaino jatkuu toki esim painajaisissa. Silti ero oli hyvä ratkaisu, olen saanut elämäni ainakin osittain takaisin.

Lukekaapa kirja Kaikki anteeksi. Jospa se auttaisi tunnistamaan oman tilanteen, avuntarpeen ja myös antamaan mallia ulospääsystä.

Ja sitten vielä se perimmäinen kysymys:

Miksi ette lähde? Onko se pelko että mies tekee jotain vielä pahempaa? Vai toivo siitä että muuttuu? Haluaisin oikeasti ymmärtää, koska itse lähtisin ensimmäisestä uhkaavasta sanastakin.

Lähdin jo. Mutta väkivallan uhka ei häviä elämästäni näköjään eronkaan myötä.

Meillä on yhteisiä lapsia, miehellä jopa uusi kumppani, mutta minua hän edelleenkin uhkailee ja vainoaa.

Ja joo, aikoinaan olisi pitänyt lähteä ekan lyönnin jälkeen, mutta kun se ei ollut selkeä lyönti, vaan retuutusta. Mies pyysi anteeksi. Vähän aikaa kaikki oli hyvin, ja kierre syntyi...

Miksi en saanut vastata enää tähän ketjuun kommentoineille? Viestini meni odottamaan moderaattorin hyväksyntää?

Ap

Tiskirätti kirjoitti:

Miksi en saanut vastata enää tähän ketjuun kommentoineille? Viestini meni odottamaan moderaattorin hyväksyntää?

Ap

Väki valta yhteen kirjoitettuna on kielletty sana täällä. Ihan naurettavaa.

Joskus siinä viestissä voi olla joku sana, mikä ei mene filtterin läpi suoraan vaan koko viesti menee jonoon moderaattorien tarkastettavaksi. Useimmiten viestiä ei julkaista ollenkaan. Yritä kirjoittaa sama asia eri sanoin ja iske vaikka välilyöntejä joidenkin arveluttavien sanojen väliin (tyyliin pas ki ainen).

Jos saat ilmoituksen että viesti odottaa hyväksyntää, paina selaimen taaksepäin-nappia ja pääset takaisin kirjoittamaasi viestiin. Muuta sitä sitten niin, että arvelet sen olevan kelpo menemään kerrasta läpi. Joskus se voi olla todella ihmeelliseltäkin tunnostava "epäsyy" että viesti ei mene läpi. En tiedä mikä on logiikka, ehkä sitä ei ole. Raivostuttavaa on kyllä.

Tsemppiä ap sulle elämäntilanteisiin! Sulla on vain yksi elämä, miten haluat sen elää?

Ei ole järkevää keskustella noista jutuista avoimella palstalla. Ap voi  hakeutua jonnekin tämän aiheen ympärille perustetulle vertaistukipalstalle.Ei ole kiva jos joku  tuttu täältä tunnistaa.

Kannattaa soittaa Nollalinjalle, sieltä saa anonyymisti keskusteluapua, neuvoja ja etenkin ymmärrystä.

Numero on 080 005 005. Vastaavat 24/7.

Oikeasti hyvä palvelu. Myös heille joiden tilanteesta on kulunut jo aikaa, mutta asiat vainoavat vieläkin mieltä.

Hautaan päättyi äitini osalta väkivaltainen parisuhde ja mies vankilaan neljäksi vuodeksi. Avomies puukotti rintakehään ja nopeasta avusta huolimatta mitään ei ollut tehtävissä. Suhdetta oli kestänyt useamman vuoden ja moneskohan lienee järjestyksessään tämäkin yhteenotto.

Lähtekää hyvät ihmiset jo ennen sitä ensimmäistäkään lyöntiä huonosta suhteesta. Sitä aina ajattelee ettei se mulle satu, sellasta käy vaan jollekin muulle. Ne muutkin ovat joidenkin äitejä, siskoja, mummoja, tyttäriä, naapureita jne ja jonakin päivänä se olet kenties sinä. Ettehän te autollakaan aja tieten tahtoen kolaria...

Toinen kirja jossa sama aihe: Erään tapon tarina.   Miksi nainen aina vaan kestää ja jaksaa jopa lasten kustannuksella...

Jatkui vuosikymmeniä. Uhri kuoli saamiinta vammoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole järkevää keskustella noista jutuista avoimella palstalla. Ap voi  hakeutua jonnekin tämän aiheen ympärille perustetulle vertaistukipalstalle.Ei ole kiva jos joku  tuttu täältä tunnistaa.

Tiedättekö? Jossain vaiheessa se alkaa olla aivan sama vaikka joku tuttu tunnistaa. Jos on väkivallan UHRI, ei pitäisi olla mitään syytä hävetä sitä. Ex ei edes koskaan ole tarvinnut mitään oikeaa syytä siihen että käy käsiksi ja uhkaa tappaa. Siihen on riittänyt syyksi esimerkiksi se, kun itse petti ja jäi kiinni, ja yhtälailla se kun olin tehnyt jauhelihakastikkeen hänen mielestään väärin.

Vierailija kirjoitti:

Toinen kirja jossa sama aihe: Erään tapon tarina.   Miksi nainen aina vaan kestää ja jaksaa jopa lasten kustannuksella...

Ja kolmas: Annikki Kariniemen Erään avioliiton anatomia. Perustuu kirjailijan omaan elämään, jossa pääsi eroon väkivaltaisesta avioliitosta mielisairaalan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Hautaan päättyi äitini osalta väkivaltainen parisuhde ja mies vankilaan neljäksi vuodeksi. Avomies puukotti rintakehään ja nopeasta avusta huolimatta mitään ei ollut tehtävissä. Suhdetta oli kestänyt useamman vuoden ja moneskohan lienee järjestyksessään tämäkin yhteenotto.

Lähtekää hyvät ihmiset jo ennen sitä ensimmäistäkään lyöntiä huonosta suhteesta. Sitä aina ajattelee ettei se mulle satu, sellasta käy vaan jollekin muulle. Ne muutkin ovat joidenkin äitejä, siskoja, mummoja, tyttäriä, naapureita jne ja jonakin päivänä se olet kenties sinä. Ettehän te autollakaan aja tieten tahtoen kolaria...

Juuri näin, varsinkin kun "sitä ensimmäistä lyöntiä" ei tarvitse tulla, kun suhde on huomaamatta muuttunut väkivaltaiseksi. Leikkisä ärsyyntynyt tönäisy onkin seuraavalla kerralla vähemmän leikkisä, tai riidan yhteydessä tuuman päässä toisen naaman edessä huutaminen ("mutta enhän mä koskenut suhun")

Suhteessa pitää olla sata prosenttisen turvallinen olo molemmilla ja lapsilla.

Tuttu alkoholisti pahoinpiteli vaimoaan useita vuosia. Nainen tuli monesti kotiimme yömyöhään, käveli valtavan metsän läpi paljain jaloin yms. Keskellä talvella mies heitti alastoman naisen lumihankeen, onneksi naapuri auttoi. Näitä kertomuksia riittäisi vaikka kuinka.

Tarina päättyi sikäli onnellisesti että vuosien helvetin jälkeen nainen suostui vihdoin uskomaan ettei ukko muuksi muutu ja haki avioeron. Piina jatkui vielä senkin jälkeen, lähetyskiellosta huolimatta mies vainosi naista pitkän aikaa.

Nyt viimeinkin ovat eronneet ja molemmilla uusi kumppani. En tiedä jatkaako mies touhujaan, luultavasti.

Äärimmäisen väkivaltainen murha, josta uutisoitiinkin aika paljon silloin. Mies ei ottanut eroa hyvällä.