En aio koskaan muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle
Olen asunut koko ikäni samalla paikkakunnalla. Täällä on kaikki läheiset, perhe, suku, ystävät, jopa kivat naapurit. Luonto ja rakkaat paikat. Miksi lähtisin kun menetäisin silloin kaiken, mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Tuskin valtio ja sinäkään haluat, että ihminen kuolee nälkään kun korvauksia leikataan aina vaan?
Kommentit (14)
Ei tietenkään tarvitse muuttaa. Teet työtä siellä omalla paikkakunnallasi tai sitten ajelet naapuripaikkakunnalle töihin ja illaksi kotiin.
Monikaan ei lähde, koska rahaa saa.
Vapaaehtoisuus, se on se avainsana kaikessa. Ryhmäkuria ja solidaarisuudet vanhanaikaisten ihmisten horinoita.
Ymmärrän. Itsellä tosin täysin eri tilanne. Asun isossa kaupungissa, en tunne täältä ketään, tää on aika ruma kaupunki, voisin mielelläni lähteä muualle jos saisi mielekästä työtä
Enkä minä! Talo maksettu ja ihana lähinympäristö järvineen ja lenkkipolkuineen. Hyvät naapurit jne. Ainoa on että pieni pitäjä. Palvelut heikkoja jos tiettyjä ollenkaan. Mutta ihmeitä en tartte. Ruokaa saa kaupasta ja töitä on aina silloin tällöin kun pitkäaikasuus tulee täyteen työttömänä. Silloin aina saa jostain jotain 1/2 vuodeksi kautta vuodeksi. Käsittääkseni työtä tehdään elääkseen ja minä ainakin pärjään sillä mitä saa kulloisellakin hetkellä. Parempana aikana säästän ja huonona aikana käytän sitä varantoa tasoittamaan menoa. Minulle on ns. ihan sama kenen rahaa se jonkun mielestä on. Töissä ollessani maksan veroja ja maksan niitä päivärahastakin. jaetaan niitä yritystuiakin monen monta kertaa enempi kuin mitä työttömyyskorvaukset on vuositasolla jos oikein kuulun ja luin jostain. Monta mirjardia vuosittain ja kaikki kuulemma rikkaiden pomojen taskuun optioita kasvattamaan. Kyllä minulle ainkin tuossa tapuksessa on se ja sama mistä se raha tulee kunhan vain tulee. Enkä ole "piip" tänne pyytänyt. Senkin herrat mahdollisti ja oikein ehdoin tahdoin syytävät rahaa niihin. On se kumma ettei sitten kotimaan jäpä saisi mitään vaan pitää koko ajan kurjistaa elämää kummilla lakipykälillä... Kaiken maailman aktivointeja ja sun muuta turhaa ja kaiken kukkuraksi nyt näyttäisi olevan ainua oikea vaiohtoehti herrojen mielestä työttömön tehdä työtä se 9 euron päiväpalkalla suoritettava orjatyö! Kaikenmaailman kuntoutuksen nimeen kunei muuta keksitä... Pikkusen kun helpottettaisiin työhönottoa ja sosiaalimenoja palkan osalta niin alkaisi firman pomojakin kiinnostaa pikkupalkkaisten palkkaaminen...
Ihminen kuuluu yhteiskunnalle.
Koko Suomen pitäminen asuttuna on todettu yhteiskunnalle vahingolliseksi. Kaikkien ihmisten keskittäminen muutamaan kasvukeskukseen on suotavaa.
Totelkaa, tai itkette ja tottelette, kun kasvukeskusten ulkopuolella asuminen tehdään vähän kerrassaan mahdottomaksi.
Sama täällä. Sitä paitsi ammattini on matalapalkattua ja työtä riittää joka paikkakunnalla. Voisin muuttaa, jos alan töitä olisi vähemmän tarjolla. En näe mitään järkeä muuttaa paikkakunnalle, jossa minulla ei ole ketään. Täällä on perheeni ja sukuni. En kestäisi sitä yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kuuluu yhteiskunnalle.
Koko Suomen pitäminen asuttuna on todettu yhteiskunnalle vahingolliseksi. Kaikkien ihmisten keskittäminen muutamaan kasvukeskukseen on suotavaa.
Totelkaa, tai itkette ja tottelette, kun kasvukeskusten ulkopuolella asuminen tehdään vähän kerrassaan mahdottomaksi.
Missä se on todettu vahngolliseksi?
Äänestäisitkö sen puolesta, että ihmisiltä viedään kaikki rahat, jos ei muuta "kasvu"keskukseen eli pakolla tehtyyn Neuvostoliitto-malliseen ratkaisuun?
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään kuulu, hirveää ihmisten robotisaatiota sellainen.
Puhumattakaan maaseudun demonisoinnista ja työnvälttelijöiden syyllistämisestä.
Kyllä kaikkien pitää saada valita, missä asuu ja saada muiden maksaa kustannuksensa.
(Tämä on sarkasmia, jos joku ei oikeasti tajunnut. Siis jokaisen pitää vastata ensisijaisesti itsensä ja perheensä toimeentulosta, eikä sitä saa elää muiden kustannuksella vain siksi, että kouluajan kamut ja Terttu-täti edelleen asuu Kyrvätperällä ja siks munkin täytyy)
Minä muutin työn perässä pikkupaikkakunnalle, josta en tuntenut ketään, ja kyllä kannatti! Tuossa työssä keräämäni kokemuksen ja suhdeverkoston avulla löysin unelmieni työpaikan alkuperäiseltä kotipaikkakunnaltani, joka ei ollut missään vaiheessa avoimessa haussa. Ja aika pikkukylässäkin oli ihan jees, kyllä siinä ihmisiin tutustui, vaikka piirit olivatkin hiukan sisäänpäinlämpiäviä.
Valtio vain rankaisee työnteosta.
Minä voisin muuttaa, mutta sitten pitäisi olla puolisollekin töitä siellä toisella paikkakunnalla.
No, me asumme Etelä-Suomessa, joten töitä löytyy vielä toistaiseksi pienenkin ajelun päästä.
Kyllä tuo kuulostaa vähän sisäänpäinlämpiävältä touhulta. "En voi muuttaa kun suku on täällä". Voi jestas. Toivottavasti se rakas suku sitten myös elättää.
Ei tietenkään kuulu, hirveää ihmisten robotisaatiota sellainen.