Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskeleman vaiko ei?
03.07.2018 |
Olen vajaa kolmekymppinen nainen. Taskussa aiemmin suoritettu alempi korkeakoulututkinto. Sen jälkeen olen ollut työelämässä, mutta en aivan koulutus"tasoani" vaativissa tehtävissä. Tällä tarkoitan sitä, että esim. nykyiseen työhöni olisin hyvin voinut tulla valituksi myös ilman tutkintoa. Olen sairastanut viime vuodet masennusta ja sen vuoksi hieman "juuttunut" nykyiseen työhöni, sillä voimia/uskoa työnhakuun ei ole ollut. Nyt tilanne alkaa olla hieman parempaan päin.
Nyt keväällä laitoin ikään kuin kokeilumielellä menemään hakemusta yliopistoon maisteritasoiseen koulutukseen (KTM) ja tulin valituksi. Ensin olin innoissani lähtemässä, mutta nyt mietityttää. Vaikka henkinen tilani on jo parempaan päin, tuntuu tuollainen muutos; muutto toiselle puolelle Suomea, pois tuttujen luota, uudet opiskelukuviot ja tutustumisyritykset kanssaopiskelijoihin, sekä stressi taloudellisesta pärjäämisestä kuitenkin kovin suurelta muutokselta.
Tuntuu, etten ehkä olekaan valmis tuohon kaikkeen, vaan jokin pienempi muutos (esim. vain työpaikan vaihto) voisi enemminkin tulla kyseeseen. Eikä loppujen lopuksi KTM- tutkintokaan takaa varmaa, kiinnostavaa ja hyvin palkattua työtä.
Lisäksi nyt kun oloni on kohentunut, olen innostunut poistumaan enemmän kotoa ja aloittamaan uudelleen mm. ratsastusharrastuksen. Motivaatiota panostaa siihen ja muuhun harrastustoimintaan olisi nyt hurjasti, mutta opiskelijana ei paljon harrastella. Takaraivossa kolkuttelee myös unelma oman asunnon ostosta vihdoin lähivuosina, mutta jos nyt vaihdan opiskelijaelämään, saan haudata asuntohaaveet vuosiksi.
En tavoittele ammattimielessä kuuta taivaalta. Tienaan nykyisessä työssäni bruttona 2200e ja lähinnä kaipaankin työn sisällön puolesta uutta työtä. Palkka saisi olla hieman suurempi, mutta en tavoittele kuuta taivaalta ammattimielessä. Tiedän, että teoriassa nykyiselläkin koulutuksellani (tradenomi) voi olla mahdollisuuksia edetä jonkin verran urallaan ja tienata hieman enemmän ja voisin ollakin siihen tyytyväinen.
En siis todellakaan tiedä, haluanko edes opiskella vai onko mielessäni vain joku hieno mielikuva siitä, että kauppatieteiden maisteri olisi niin hienon kuuloinen tehtävä. Kadehdin helposti muita ihmisiä ja heidän saavutuksiaan, joten onkohan tämäkin jokin lapsellinen päähänpisto.
Onko jollakulla antaa mielipidettä, mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa? Toki itse teen päätöksen, mutta nyt tuntuu että tarvitsisin näkökantoja...
Kommentit (7)
Mä olen tavallaan vähän samojen pähkäilyjen edessä. Haluaisin suorittaa ylemmän tutkinnon, joko KTM tai YAMK. Tiedän kuitenkin, etten sitä jaksa työn ohessa tehdä. En kuitenkaan ole ihan valmis luopumaan palkkatulosta tässä kohtaa elämää, kun toivoisin että perheemme kasvaisi parin vuoden päästä. On tosi hankala antaa mitään neuvoja tähän, muuta kuin että mieti mitä haluat. Tiedän, että tuo neuvo on niin huono, koska haluat kaiken! Kuten minäkin! Mutta se päätös pitää vaan jotenkin saada tehtyä.
Ehkä voisit kysyä itseltäsi, jos et nyt lähde opiskelemaan, lähdetkö koskaan? Jos et, niin sitten sanoisin, että nyt on se aika. Arvostatko sitä ylempää koulutusta oikeasti? Haluatko sen itsellesi? Koetko oppivasi siitä? Avaako se ovia sinulle? Jos olet jämähtänyt paikalleen, tarvitset jotain muutosta. Onko se opiskelu, uusi työ vai jotain muuta. Punnitse vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiva" kuulla ettei ole ainoa samoja asioita pähkäilevä.
Tavallaan tosiaan tuntuu, että arvostan enemmän sitä, että olisi ihan semi-jees työpaikka ja mahdollisuus myös harrastaa ym. Opiskelun ohessa olisi kuitenkin pakko tehdä osa-aikatyötä, joten vapaa-aikaa olisi niukalti ja rahaakin samoin. Pelkään, että uuvun ja stressaannun liiaksi, sillä huomaan nyt jo perus 9-17 päivien tuntuvan rankoilta. Olen ollut niin monta vuotta työelämässä ja saanut pikkuisen rahaa säästöön, niin nyt tuntuu jotenkin siltä, että heittäisin tuon ahkerointini ja rahani kaivoon, jos lähden opiskelemaan. Vaikka opiskelu taas voisi tuoda sitä rahaakin (e h k ä) tulevaisuudessa enemmän.
Tosiaan tuo, että haluaisi kaiken nyt heti. Haluan että olisi kiinnostava työ ja kohtuullinen palkka NYT, eikä mahdollisesti kymmenen vuoden päästä kunhan ensin muutaman vuoden kitkutan.
No en jaksanu lukea, kun niin pitkä teksti.
Maailma on menossa siihen suuntaan, että tutkinnot eivät kiinnosta juuri ketään (pl. lakisääteiset vaatimukset). Itse (yrittäjä) olen nytkin etsimässä työvoimaa, eikä pätkän vertaa ole merkitystä sillä, mitä nappuloita tai titteleitä hakijalta löytyy. Teemme vaativaa konsultointia, joten huipputyyppejä haetaan, mutta sellaiseksi tuskin osoittautuu henkilö, joka on tehnyt hanttihommia ja kolmekymppisenä lähtenyt opiskelemaan maisteria...
Tuolla taustalla laitoit hakemusta sisään ja paikka napsahti? Mieti nyt itsekin, kuinka hieno saavutus tällöin voi olla kyseessä, työnantajienkaan mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on menossa siihen suuntaan, että tutkinnot eivät kiinnosta juuri ketään (pl. lakisääteiset vaatimukset). Itse (yrittäjä) olen nytkin etsimässä työvoimaa, eikä pätkän vertaa ole merkitystä sillä, mitä nappuloita tai titteleitä hakijalta löytyy. Teemme vaativaa konsultointia, joten huipputyyppejä haetaan, mutta sellaiseksi tuskin osoittautuu henkilö, joka on tehnyt hanttihommia ja kolmekymppisenä lähtenyt opiskelemaan maisteria...
No tuossa tapauksessahan en kelpaisi yritykseesi töihin lähdinpä sitten opiskelemaan tai en..
Alue: Aihe vapaa
Lähtisin opiskelemaan ilman muuta.