Masentuneen kaverin paha tilanne, voinko puuttua asiaan?

Kysy kaverilta mitä kuuluu, haluaako puhua, onko kaikki hyvin

Kerro huolesi ja sano, että haluaisit auttaa. Luulen, että se tulee kaduttamaan sinua vähemmin kuin hiljaa oleminen, josta ei myöskään ole edes potentiaalista hyötyä kaverillesi.

Jos on hyvä ystävä ja sulla on aikaa kunnolla auttaa häntä, niin minä puhuisin asiasta suoraan. Kertoisin, mitä havaitsin ja sanoisin, että sulla taitaa olla jaksaminen aika lopussa hoitaa asioita. Tarjoaisin apua ja tukea ja vakuuttaisin, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin. Menisin yhdessä hänen kanssaan velkaneuvojalle ym. Hyssyttely ja vieraskoreus eivät häntä auta. Jos hän sitten torjuu sinut, jopa suuttuu, niin ainakin olet yrittänyt parhaasi.

Vierailija kirjoitti:

Kysy kaverilta mitä kuuluu, haluaako puhua, onko kaikki hyvin

Viimeksi kertoi siitä yhdestä velkaongelmastaan, ja on aika avoin puhuja yleensä. Vitsaili viimeksi myös paljon kuolemalla, joka huolestutti minut jo silloin. Nyt kun olen kotoa nähnyt, niin huolestuin kahta kauheammin. Vaikka hän on avoin puhuja, niin ymmärrän, että jos häpeilee tilannettaan, eikä siksi ole maininnut mitään kirjeiden avaamisen ongelmasta. Mietin, että kehtaanko kerätä kaikki lattialla lojuvat laskut yhteen pinoon, samalla kun siivoaisin, vai meneekö jo yli? Silloin kaveri hoksaisi, että tiedän ongelmasta, joka voisi olla liian noloa ehkä? Mietin, että voisin olla hänen tukenaan hoitamassa paperiasioita, tai sitten ohjata jollekin henkilölle joka sellaista tekee, mutta tässäkin on se, kuinka ottaa asia puheeksi niin, etten loukkaa häntä. Jos ajattelisin itesäni vastaavaan tilanteeseen, niin arvostaisin apua, mutta häpeilisin kamalasti saamattomuuttani, joka voisi olla esteenä sille että lähtisin ottamaan apua vastaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerro huolesi ja sano, että haluaisit auttaa. Luulen, että se tulee kaduttamaan sinua vähemmin kuin hiljaa oleminen, josta ei myöskään ole edes potentiaalista hyötyä kaverillesi.

Totta. Itseäni tietenkin nolottaa, että olen toisen asuntoa niin tarkkaan katsonut, mutta toisaalta, aika hankala on olla ollut näkemättä laskuja, kun on lemmikkien kanssa leikkinyt lattioilla. Tietty voisin aloittaa keskustelua siitä velkaongelmasta josta aiemmin minulle kertoi, ja tunnustella alkaako itse kertomaan muistakin, vai otanko minä puheeksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy kaverilta mitä kuuluu, haluaako puhua, onko kaikki hyvin

Viimeksi kertoi siitä yhdestä velkaongelmastaan, ja on aika avoin puhuja yleensä. Vitsaili viimeksi myös paljon kuolemalla, joka huolestutti minut jo silloin. Nyt kun olen kotoa nähnyt, niin huolestuin kahta kauheammin. Vaikka hän on avoin puhuja, niin ymmärrän, että jos häpeilee tilannettaan, eikä siksi ole maininnut mitään kirjeiden avaamisen ongelmasta. Mietin, että kehtaanko kerätä kaikki lattialla lojuvat laskut yhteen pinoon, samalla kun siivoaisin, vai meneekö jo yli? Silloin kaveri hoksaisi, että tiedän ongelmasta, joka voisi olla liian noloa ehkä? Mietin, että voisin olla hänen tukenaan hoitamassa paperiasioita, tai sitten ohjata jollekin henkilölle joka sellaista tekee, mutta tässäkin on se, kuinka ottaa asia puheeksi niin, etten loukkaa häntä. Jos ajattelisin itesäni vastaavaan tilanteeseen, niin arvostaisin apua, mutta häpeilisin kamalasti saamattomuuttani, joka voisi olla esteenä sille että lähtisin ottamaan apua vastaan.

Puhu avoimesti ja tuo useampaan kertaan ilmi, että masennus aiheuttaa saamattomuutta. Masennus on sairaus, joka aiheuttaa sen, ei ihmisen luonne (välttämättä). Todennäköisesti masennus kohentuu hieman, jos saa asiat järjestettyä. Ehkä kuitenkin pitäisi myös lääkärillä käydä ja miettiä, onko lääkitys balanssissa?

Ap

Jostain syystä mun kirjoitus meni ap:n tekstiin...En lähtisi sinuna nyt ollenkaan hyssyttelemään. Joko olet hiljaa tai sitten otat asian reilusti puheeksi.

t. 6

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä ystävä ja sulla on aikaa kunnolla auttaa häntä, niin minä puhuisin asiasta suoraan. Kertoisin, mitä havaitsin ja sanoisin, että sulla taitaa olla jaksaminen aika lopussa hoitaa asioita. Tarjoaisin apua ja tukea ja vakuuttaisin, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin. Menisin yhdessä hänen kanssaan velkaneuvojalle ym. Hyssyttely ja vieraskoreus eivät häntä auta. Jos hän sitten torjuu sinut, jopa suuttuu, niin ainakin olet yrittänyt parhaasi.

Tuota suuttumista taidan eniten pelätä. Olemme olleet pitkään ystäviä, ja hän on tärkeä minulle, joten pelkään menettämistä. Toisaalta, hän on myös niin tärkeä, että en voi vaan ummistaa silmiäni asialle. Omakin tilanteeni on hieman huono nyt, että en tiedä kuinka paljon pystyn häntä auttamaan, mutta tahtoisin kuitnekin yrittää. Luulen että voisin edes jotain tehdä hänen avukseen. Siivousta nyt osaan tehdä, ja voin yrittää tukea ja ohjata johonkin talousneuvontaan ja lähtä sinne muutaman kerran kaveriksi, jotta hänen olisi ehkä helpompi sitten yksin käydä.

Ap

Ahdistus luultavasti estää häntä hoitamasta asioitaan, ja kun ne kasaantuvat, ahdistus pahenee. Neuvominen ei masentunutta auta, mutta jos pystyt auttamaan konkreettisesti esim. siivoamalla tai olemalla henkisenä tukena kun hän käy laskujaan läpi, se voi helpottaa ahdistusta. Itse vaikean masennuksen kokeneena häpeilin kyllä saamattomuuttani, mutta olin kiitollinen pienestäkin avusta ja tuesta, koska joskus se kynnys itse tehdä jotain on aivan naurettavan korkea hoidettavan homman pienuuteen nähden. Miten sairaus voikin saada pään niin jumiin? Minulla myös ajantaju katosi, niin että kuukausikin vilahti ihan huomaamatta. Jos olette oikeasti ystäviä, hän luultavasti luottaa sinuun niin että voittaa mahdollisen häpeänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy kaverilta mitä kuuluu, haluaako puhua, onko kaikki hyvin

Viimeksi kertoi siitä yhdestä velkaongelmastaan, ja on aika avoin puhuja yleensä. Vitsaili viimeksi myös paljon kuolemalla, joka huolestutti minut jo silloin. Nyt kun olen kotoa nähnyt, niin huolestuin kahta kauheammin. Vaikka hän on avoin puhuja, niin ymmärrän, että jos häpeilee tilannettaan, eikä siksi ole maininnut mitään kirjeiden avaamisen ongelmasta. Mietin, että kehtaanko kerätä kaikki lattialla lojuvat laskut yhteen pinoon, samalla kun siivoaisin, vai meneekö jo yli? Silloin kaveri hoksaisi, että tiedän ongelmasta, joka voisi olla liian noloa ehkä? Mietin, että voisin olla hänen tukenaan hoitamassa paperiasioita, tai sitten ohjata jollekin henkilölle joka sellaista tekee, mutta tässäkin on se, kuinka ottaa asia puheeksi niin, etten loukkaa häntä. Jos ajattelisin itesäni vastaavaan tilanteeseen, niin arvostaisin apua, mutta häpeilisin kamalasti saamattomuuttani, joka voisi olla esteenä sille että lähtisin ottamaan apua vastaan.

Puhu avoimesti ja tuo useampaan kertaan ilmi, että masennus aiheuttaa saamattomuutta. Masennus on sairaus, joka aiheuttaa sen, ei ihmisen luonne (välttämättä). Todennäköisesti masennus kohentuu hieman, jos saa asiat järjestettyä. Ehkä kuitenkin pitäisi myös lääkärillä käydä ja miettiä, onko lääkitys balanssissa?

Ap

Kaveri pyyteli etukäteen hieman anteeksi sotkua, ja sanoi että yritti kyllä hieman siivota. Lääkitystä on parit kerrat vaihtanut, kun aiheutti fyysisiä oireita. On kai tähän ollut tyytyväinen? Mutta pahasti näyttää että ei ole kohdillaan, ja jos on nuita kuolemapuheita (eikö kohonnut itsemurhariski ole yksi vaara lääkkeissä) niin jotain pitäisi tehdä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä ystävä ja sulla on aikaa kunnolla auttaa häntä, niin minä puhuisin asiasta suoraan. Kertoisin, mitä havaitsin ja sanoisin, että sulla taitaa olla jaksaminen aika lopussa hoitaa asioita. Tarjoaisin apua ja tukea ja vakuuttaisin, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin. Menisin yhdessä hänen kanssaan velkaneuvojalle ym. Hyssyttely ja vieraskoreus eivät häntä auta. Jos hän sitten torjuu sinut, jopa suuttuu, niin ainakin olet yrittänyt parhaasi.

Tuota suuttumista taidan eniten pelätä. Olemme olleet pitkään ystäviä, ja hän on tärkeä minulle, joten pelkään menettämistä. Toisaalta, hän on myös niin tärkeä, että en voi vaan ummistaa silmiäni asialle. Omakin tilanteeni on hieman huono nyt, että en tiedä kuinka paljon pystyn häntä auttamaan, mutta tahtoisin kuitnekin yrittää. Luulen että voisin edes jotain tehdä hänen avukseen. Siivousta nyt osaan tehdä, ja voin yrittää tukea ja ohjata johonkin talousneuvontaan ja lähtä sinne muutaman kerran kaveriksi, jotta hänen olisi ehkä helpompi sitten yksin käydä.

Ap

Et sinä häntä menetä, jos vakuutat, että ymmärrät häntä ja ymmärrät myös masennuksen olevan sairaus, joka johtaa monesti jaksamattomuuteen ja saamattomuuteen hoitaa asioita. Tuskin hän on aina hoitanut asioitaan näin? Joten voit vedota siihen, että parempi kuntoisena hän on kyennyt hoitamaan asioita ihan eri tavalla ja haluaisit auttaa häntä takaisin siihen, jos hän vain haluaa ottaa apusi vastaan. Jos ei halua, sanot pysyväsi edelleen hänen lähellään ja ystävyys jatkuu kaikesta huolimatta.

Se, miten asiat ilmaiset, on valtava merkitys sille, miten hän ne vastaanottaa. Olet hyvä ystävä!

No jos sillä on jo pelkästään lattiat täynnä roskia, ettei edes niitä jaksa mihinkään laittaa, niin eihän sillä hyvin mene. Ota ihmeessä asia puheeksi ja koeta saada hänet lähtemään jonkin avun piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus luultavasti estää häntä hoitamasta asioitaan, ja kun ne kasaantuvat, ahdistus pahenee. Neuvominen ei masentunutta auta, mutta jos pystyt auttamaan konkreettisesti esim. siivoamalla tai olemalla henkisenä tukena kun hän käy laskujaan läpi, se voi helpottaa ahdistusta. Itse vaikean masennuksen kokeneena häpeilin kyllä saamattomuuttani, mutta olin kiitollinen pienestäkin avusta ja tuesta, koska joskus se kynnys itse tehdä jotain on aivan naurettavan korkea hoidettavan homman pienuuteen nähden. Miten sairaus voikin saada pään niin jumiin? Minulla myös ajantaju katosi, niin että kuukausikin vilahti ihan huomaamatta. Jos olette oikeasti ystäviä, hän luultavasti luottaa sinuun niin että voittaa mahdollisen häpeänsä. 

Kiitos vinkistä! Ajattelinkin, että neuvot ei juuri auta. Mutta toisaalta, en voi aina olla siivoamassa hänen asuntoaan, niin jotenkin pitäisi osata vähitellen nostaa häntä tuolta suosta pois, jotta jaksaisi sitten hoitaa itse asioitaan. Nyt ajattelin kuitenkin, että siivoaisin asunnon ihan kokonaan, ja kaveri voisi siitä saada hieman pontta, kun ei ole enää mitän suursiivousta luvassa. Se hieman hävettää, että näin vessassa tyhjän raskaustestipaketin ja mietin että onko noloa siivota asunto, jos kaveri sitten hoksaa että olen senkin nähnyt. Tietääkseni hänellä ei ole miesystävää, vaan on enemmän naisiin päin kallellaan. Joten tuokin huolestutti lisää, että mikä tässä voi olla taustalla. Laskujen availussakin voin olla apuna. Tässä nyt vaan pitää osata pitää myös hieman etäisyyttä, että en väsytä itseäni samalla, kun olen kova huolestumaan ja stressaamaan.

Ap

Hyvin hienovaraisesti nyt vaan. Tuntuu, että ystävälläsi on kuormaa jo ihan tarpeeksi.

Vaikutat todella hyvältä ystävältä, mutta toisen elämään ja asemaan on vaikea samaistua. Tilanne voi olla vielä paljon kauheampi kuin pystyt laskuista ja siivoamattomuudesta havainnoimaan.

Se voi olla vasta jäävuoren huippu ja siksi ystäväsi kynnys uskoutua on tavallista korkeampi.

Printtaa nyt ensiavuksi Velkaneuvonnan yhteystiedot laskupinon viereen. Nosta laskut reilusti näkyville samaan pinoon. Siitä hän näkee, että tiedät ongelman ja alkaa puhua, jos ei heti niin mietittyään.

Et missään nimessä itse saa ottaa minnekään yhteyttä hänen asioissaan. Se on typerää holhoamista. Silloin hän joutuu viranomaistarkkailuun loppuelämäkseen. He eivät otteestaan päästä ikinä.

Onneksi pitää vaikeuksiensa keskkellä hyvää huolta muiden eli eläinten hyvinvoinnista.

Kunnioita ihmisen yksityisyyttä. Et sinäkään tykkäisi avun tyrkyttäjistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvä ystävä ja sulla on aikaa kunnolla auttaa häntä, niin minä puhuisin asiasta suoraan. Kertoisin, mitä havaitsin ja sanoisin, että sulla taitaa olla jaksaminen aika lopussa hoitaa asioita. Tarjoaisin apua ja tukea ja vakuuttaisin, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin. Menisin yhdessä hänen kanssaan velkaneuvojalle ym. Hyssyttely ja vieraskoreus eivät häntä auta. Jos hän sitten torjuu sinut, jopa suuttuu, niin ainakin olet yrittänyt parhaasi.

Tuota suuttumista taidan eniten pelätä. Olemme olleet pitkään ystäviä, ja hän on tärkeä minulle, joten pelkään menettämistä. Toisaalta, hän on myös niin tärkeä, että en voi vaan ummistaa silmiäni asialle. Omakin tilanteeni on hieman huono nyt, että en tiedä kuinka paljon pystyn häntä auttamaan, mutta tahtoisin kuitnekin yrittää. Luulen että voisin edes jotain tehdä hänen avukseen. Siivousta nyt osaan tehdä, ja voin yrittää tukea ja ohjata johonkin talousneuvontaan ja lähtä sinne muutaman kerran kaveriksi, jotta hänen olisi ehkä helpompi sitten yksin käydä.

Ap

Et sinä häntä menetä, jos vakuutat, että ymmärrät häntä ja ymmärrät myös masennuksen olevan sairaus, joka johtaa monesti jaksamattomuuteen ja saamattomuuteen hoitaa asioita. Tuskin hän on aina hoitanut asioitaan näin? Joten voit vedota siihen, että parempi kuntoisena hän on kyennyt hoitamaan asioita ihan eri tavalla ja haluaisit auttaa häntä takaisin siihen, jos hän vain haluaa ottaa apusi vastaan. Jos ei halua, sanot pysyväsi edelleen hänen lähellään ja ystävyys jatkuu kaikesta huolimatta.

Se, miten asiat ilmaiset, on valtava merkitys sille, miten hän ne vastaanottaa. Olet hyvä ystävä!

Kiitos! En ole kauhean hyvä puhumaan, joten pelkään että sanon asiat jotenkin huonosti. No, kaverit on aina ennenkin ymmärtäneet jos olen jotain vähän hassusti ilmaissut, mutta nyt on kyse niin tärkeästä asiasta, että pitää varmaan etukäteen harjoitella, kuinka saan asiani sanottua niin ettei se ole loukkaavaa, tai hyökkäävää, tai vahingossakaan kuulosta huonolta. Masennus hänellä on ollut pitkään, mutta on saanut laskunsa hoidettua kuitenkin. Siisteys on aina ollut hieman hankalaa, mutta roskia ei ole kuitenkaan ennen ollut lattioilla, ainakaan tuollaisia määriä! Ajattelin, että kun hän palaa reissultaan, niin voisin olla vaikka heti vastassa häntä, niin että menisimme yhdessä hänen kotiin. Siinä jo näkisin kuinka reagoi siihen että olen siivonnut asuntoaan. Ja voisin vaikka laittaa jonkin ruuan valmiiksi, ja sen lomassa voitaisiin keskustella? Itse ajattelisin että reissun jälkeen on kiva päästä kunnolla syömään, mutta onko tuo keskustelu liikaa siihen? Kyllähän kaveri kuitenkin varmasti hoksaa, että tiedän hänen tilanteesaan jos olen siivonnut, niin tahtoisin olla siinä kertomassa, että haluan auttaa ja olla tukena.

Ap

Pien psyko kirjoitti:

No jos sillä on jo pelkästään lattiat täynnä roskia, ettei edes niitä jaksa mihinkään laittaa, niin eihän sillä hyvin mene. Ota ihmeessä asia puheeksi ja koeta saada hänet lähtemään jonkin avun piiriin.

No on siellä tavaroitakin, ja panttipulloja (limsa). Hän on aina ollut hieman järjestelemätön kodin suhteen, että tavaroita on voinut olla lattioilla ja ehkä jopa muutama karkkipaperi, mutta ei niin että mehukartonkeja ja kanamunakennoja löytyy vähän kaikkialta. Oli kuitenkin vielä astin tilaa lattialla, että ei siihen malliin tarvinnut raivata. Tiskejäkin oli pöydällä ja vähän muuallakin. Asunto ei kuitenkaan ole iso, että saan sen hyvin siivottua kun vaan saan aikaa.

Ap

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Hyvin hienovaraisesti nyt vaan. Tuntuu, että ystävälläsi on kuormaa jo ihan tarpeeksi.

Vaikutat todella hyvältä ystävältä, mutta toisen elämään ja asemaan on vaikea samaistua. Tilanne voi olla vielä paljon kauheampi kuin pystyt laskuista ja siivoamattomuudesta havainnoimaan.

Se voi olla vasta jäävuoren huippu ja siksi ystäväsi kynnys uskoutua on tavallista korkeampi.

Printtaa nyt ensiavuksi Velkaneuvonnan yhteystiedot laskupinon viereen. Nosta laskut reilusti näkyville samaan pinoon. Siitä hän näkee, että tiedät ongelman ja alkaa puhua, jos ei heti niin mietittyään.

Et missään nimessä itse saa ottaa minnekään yhteyttä hänen asioissaan. Se on typerää holhoamista. Silloin hän joutuu viranomaistarkkailuun loppuelämäkseen. He eivät otteestaan päästä ikinä.

Onneksi pitää vaikeuksiensa keskkellä hyvää huolta muiden eli eläinten hyvinvoinnista.

Kunnioita ihmisen yksityisyyttä. Et sinäkään tykkäisi avun tyrkyttäjistä.

Pahemmalta tuo tuntuisi, jos vaan jättäisin jotkut laput että hae itse apua. Haluan olla kasvokkain selittämässä, että voin häntä koettaa auttaa, jos haluaa sitä. En voi tietää mitä muita ongelmia hänellä on, ja paljonko sitä velkaa todella jo on kertynyt. Se löytynyt raskaustesti laittoi kyllä tosissaan huolestumaan ja mielikuvituksen laukkaamaan että mikä voi olla taustalla, kun viimekuulemalta hänellä on ollut sutinaa naisen kanssa, ja on ollut jo useamman vuoden saman henkilön kanssa.

En tietenkään voi tehdä kaikkea hänen puolestaan aina, eihän se ole kuin laastaria ongelman päälle. Mutta näkisin että aluksi se olisi tärkeää olla paljon tukena, jotta hän saisi vähitellen voimia alkaa hoitamaan asioita itse. Ei minunkaan voimavarat paljoa kestä, joten minun täytyy myös suojella itseäni, mutta voi olla kamala ponnistus yksin yrittää veloista ja kodinhoidosta ponnistaa, jos on ihan kamalasti tehtävää.

Ap

Mihinkään viranomaisvalvontaan ei nykyään joudu kukaan, ainakaan ilman painavaa syytä. Paremminkin avun ja tuen tarvitsijat jätetään nykyään heitteille. Rohkaise ystävääsi puhumaan avoimesti arjestaan ja ongelmistaan siellä hoitopaikassaan. Tarjoudu tulemaan mukaan tueksi jos hän haluaa. Sitä kautta voi alkaa saamaan apua asioiden ja kodin hoitamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkään viranomaisvalvontaan ei nykyään joudu kukaan, ainakaan ilman painavaa syytä. Paremminkin avun ja tuen tarvitsijat jätetään nykyään heitteille. Rohkaise ystävääsi puhumaan avoimesti arjestaan ja ongelmistaan siellä hoitopaikassaan. Tarjoudu tulemaan mukaan tueksi jos hän haluaa. Sitä kautta voi alkaa saamaan apua asioiden ja kodin hoitamisessa.

Muistelisin että on jotain terapiassa sanonut, tuosta yhdestä velkaongelmastaan ainakin. Mutta jos asiat on tuolla mallilla, niin tuskin on vielä minkään muun avun piirissä? Asumisneuvojaakin mietin, olisiko sellaisesta apua? Ja aikuissosiaalityötä. Kaveri on kyllä joskus maininnut vitsaillen vaikeuksista poistua kotoa, kun ei jaksa lähtä käymään kaupassa ja on siksi ruuat loppu. Silloin en hoksannut huolestua, kun en tajunnut että ongelma on tuolla tasolla. Nyt jälkeenpäin tuntuu tyhmältä, että olisihan minun pitänyt tajuta, että ei se ollut vitsiä, vaan ihan oikeasti tarkoitti, ja tilanne on paha.

Ap

Ainakin joissain psykiatrisilla sairaalaosastoilla on potilaiden palveluksessa sosiaalityöntekijä, vai oliko se sosiaalineuvoja. Sain häneltä apua, tukea ja neuvoja kun olin aika samassa jamassa kuin ystäväsikin. Olisikohan psykiatrian avo-poliklinikoilla vastaavaa työntekijää? Toivottavasti.