Masentuneen kaverin paha tilanne, voinko puuttua asiaan?
Kaveri ei ole aikoihin päästänyt minua kylään luokseen, mutta nyt olen ollut hänen kotonaan pakkoraossa lemmikkivahtina. Ensin huomasin, että kämppä on ihan täynnä roskia, ja aloin huolestua. Sitten hoksasin lattioilla myös laskuja, ja tarkemmin katsottuna, ne oli maksumuistutuksia, joissa oli eräpäivät paukkuneet. Joo, okei, inhottavaa penkoa, mutta huolestuin ihan toden teolla, ja osasin pelätä että maksamattomia on eikä ole lattialle vahingossa tipahtaneet. Pöydällä taas oli pino, jossa oli kamalan paljon avaamattomia kirjeitä, sielläkin luultavasti laskuja joukossa. Lemmikeillä näyttää tilanne olevan hyvin, mutta tuo muu elämänhallinta ei ole kohdillaan.
Mitä voin tehdä? Tahdon auttaa kaveria, mutta tämä tuntuu aika arkaluontoiselta asialta ottaa puheeksi. On hieman kertonut yhdestä velkaongelmastaan aiemmin, mutta ei sitä, että useat laskut jää maksamatta. Roskia olen vähitellen kuskaillut roskiin (olivat kuitenkin kuivia lajitteluroskia joita oli jättänyt, eikä mitään mätänevää lattioille), ja ajattelin että voisin vaikka hieman siivoilla ensiavuksi (toivon että hän ei tästä pahastu). Mutta selkeästi kaveri tarvitsee jotain apua taloudenhoitoon. Terapiassa hän käy ja on lääkkeet, mutta muusta en tiedä. Mitä neuvoisitte?
Kommentit (59)
AP, olet kyllä hyvä ystävä! Siksikin tärkeää, että suojelet myös omaa jaksamistasi. Kyllä on olemassa erilaisia tukitoimia ystäväsi tilanteeseen, ne vain pitäisi nyt jotenkin saada käyttöön. Toisinaan ihan vaikka psykiatrian sairaanhoitaja voi sovittaessa tulla käymään potilaan kotona, siitä se saattaa sitten lähetä liikkeelle se avun kartoitus. Ei ole hyväksi, jos sinusta tulee se yksi ja ainoa auttaja ja vastuunkantaja ystäväsi tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
AP, olet kyllä hyvä ystävä! Siksikin tärkeää, että suojelet myös omaa jaksamistasi. Kyllä on olemassa erilaisia tukitoimia ystäväsi tilanteeseen, ne vain pitäisi nyt jotenkin saada käyttöön. Toisinaan ihan vaikka psykiatrian sairaanhoitaja voi sovittaessa tulla käymään potilaan kotona, siitä se saattaa sitten lähetä liikkeelle se avun kartoitus. Ei ole hyväksi, jos sinusta tulee se yksi ja ainoa auttaja ja vastuunkantaja ystäväsi tilanteessa.
Kiitos! Olen helposti väsyvä ja stressaantuva, joten yritän myös että pitäisin tarpeeksi etäisyyttä, etten ala täysin huoltamaan kaveriani. Tässä alussa hän varmasti tarvitsee paljon apua (jos suostuu ottamaan sitä vastaan), mutta jatkossa täytyy ottaa enemmän etäisyyttä, ja antaa kaverin yrittää myös itse (ilman että hän kokee että jää yksin). Toivottavasti voimme yhdessä hänen kanssaan kartoittaa apuvaihtoehtoja.
Ap
jos ihminen reissaa, ei ole kovin sairas.
Juu ei olekaan, kun hengissä kerta on.
"...Ajattelin, että kun hän palaa reissultaan, niin voisin olla vaikka heti vastassa häntä, niin että menisimme yhdessä hänen kotiin. Siinä jo näkisin kuinka reagoi siihen että olen siivonnut asuntoaan. Ja voisin vaikka laittaa jonkin ruuan valmiiksi, ja sen lomassa voitaisiin keskustella? Itse ajattelisin että reissun jälkeen on kiva päästä kunnolla syömään, mutta onko tuo keskustelu liikaa siihen..."
Tarkoitan tätä.
Et voi nostaa masentunutta pinnalle, vaan hänen täytyy haluta sitä itse. Jos hän vaan ajelehtii ja jättää laskut maksamatta, niin ei selvästi edes yritä. Ei hän kuitenkaan kovin masentuneelta vaikuta, kun reissata jaksaa?
Enemmän vaikuttaa vaan henkilöltä jolla muuten elämänhallinta hukassa. Odottaa että joku muu siivoaa ja huolehtii, sitähän sinä juuri tarjoat hänelle.
Valitettavasti velkaista ei auta yleensä mikään muu kuin raha, joko itse hankittuna tai avustettuna niin että ne tulee maksettua. Tai sitten se , että ne velat katoavat kuin tuhka tuuleen määräajan jälkeen. Laskupinon siivoaminen ilman maksamista ei poista ongelmaa. Jos on pienet tulot, joilla tuskin saa kustannettua välttämättömyyden on aika mahdotonta maksella velkoja, jos ei nyt vaan parista sadasta ole kyse. Se on siis sula mahdottomuus, vaikka kuinka saisi talous- velkaneuvoja ja vaikka kuinka yrittäisi elellä maltillisesti ja järkevästi. Kaikki velkaiset ei suinkaan kärsi mistään mt ongelmista, lääkkeineen ja terapioineen. (ellei velkaantumista itsessään voi jo pitää sellaisena)
Mä haluaisin kuulla sen psyk. sairaanhoitajan ohjeet velkaantuneelle harmitella ne olemassa olevat velat saa hoidettua psyk. sairaanhoitajan ohjeilla varsinkin jos kyseessä on pienituloinen kenellä ei ole maksukykyä maksaa velkoja. Tai ehkä ne voi antaa maksusitoumuksen velkojen maksuun ja lisätuloja myös tulevaisuuteen. Itse olen enemmän huolissaan ihmisistä joilla on sitä rahaa ja silti ovat vaikeuksissa eli eivät pärjää normituloilkaan mitenkään. Se ei ole niin vaikeaa velkaantua jos on esim. työtön tai erittäin pienituloinen. Juu-u pitäisi elää tulojen mukaan mutta se on paljon vaikeampaa olla järkevä rahankäyttäjä kun sitä on liian vähän.
En siivoaisi ystävän puolesta ja ilman hänen lupaansa ja hänen poissaollessaan. Vaan antaisin hänen palata reissultaan ja ehkä joskus viikon päästä ehdottaisin, että jos siivottaisi yhdessä, niin siistissä kämpässä olisi virkistävämpää. Ja siinä siivouksen ohessa voisi ehdottaa, että jospa yhdessä avattaisi noita kirjeitä sitten siivoamisen jälkeen.
Mutta en hyökkäisi asian kimppuun samana iltana, kun hän palaa reissulta. Enkä laittaisi kämppää uuteen uskoon toisen tietämättä. Se on aika loukkaavaa toisen elämään puuttumista.
Älä siivoa, ainakaan lupaa kysymättä!
Mulla aikoinaan meni välit poikki kaveriin, jonka kissaa kävin ruokkimassa ja samalla ajankulukseni sulatin (tyhjän) pakastimen. Ei kuulemma olisi saanut puuttua heidän tapaansa hoitaa asioita. Toisaalta itse en halua (vanhempia nais)sukulaisia kylään, kun alkavat heti siivota mitään kysymättä.
Voit toki kysyä kaveriltasi, että saatko kerätä lattialta papereita ja laittaa ne vaikka kassiin tai laatikkoon että eläimet eivät niitä sotkea. Ja että saatko selvästi likaiset roskat ymv viedä pois hänen poissa ollessaan. Toisaalta ehkä olla mitään husaamatta, että ei toiselle tule ylimääräistä stressiä sun touhuja miettiessä.
Vierailija kirjoitti:
jos ihminen reissaa, ei ole kovin sairas.
Näin on.
Toimintakyvyyön ei jaksa nousta sängystä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos ihminen reissaa, ei ole kovin sairas.
Näin on.
Toimintakyvyyön ei jaksa nousta sängystä ylös.
Ei pidä paikkansa. Reissaaminen voi olla pakoa ahdistavista ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
jos ihminen reissaa, ei ole kovin sairas.
Ei ole aikoihin reissannut. On saanut ohjeeksi terapiassa, että pitää hakeutua enemmän ihmisten ilmoille, ja toteuttaa sitä nyt kerralla rykäisemälä noin. Ei masentuneet pelkästään sängyssä makaa. Välillä on parempia päiviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et voi nostaa masentunutta pinnalle, vaan hänen täytyy haluta sitä itse. Jos hän vaan ajelehtii ja jättää laskut maksamatta, niin ei selvästi edes yritä. Ei hän kuitenkaan kovin masentuneelta vaikuta, kun reissata jaksaa?
Enemmän vaikuttaa vaan henkilöltä jolla muuten elämänhallinta hukassa. Odottaa että joku muu siivoaa ja huolehtii, sitähän sinä juuri tarjoat hänelle.
Ei sellaisella ihmisellä ole asiat kunnossa, joka ei laskujaan maksa ja roskat on lattialla! Ja selkeitä masennusoireita on ollut lähes aina. Muistan, kun joskus muinoin hän itse ihmetteli, miten ihminen voi päästää tilanteen sellaiseksi, että jää laskut maksamatta. Eli ei ole sellainen ihminen alkujaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro huolesi ja sano, että haluaisit auttaa. Luulen, että se tulee kaduttamaan sinua vähemmin kuin hiljaa oleminen, josta ei myöskään ole edes potentiaalista hyötyä kaverillesi.
Totta. Itseäni tietenkin nolottaa, että olen toisen asuntoa niin tarkkaan katsonut, mutta toisaalta, aika hankala on olla ollut näkemättä laskuja, kun on lemmikkien kanssa leikkinyt lattioilla. Tietty voisin aloittaa keskustelua siitä velkaongelmasta josta aiemmin minulle kertoi, ja tunnustella alkaako itse kertomaan muistakin, vai otanko minä puheeksi.
Ap
Jos kaverisi kovasti häpeilisi maksamattomia laskujaan, eikä haluaisi sinun tietävän niistä, niin toki hän olisi kerännyt ne lattioita pois vaikka olisi kuinka masentunut. Ehkä hän ei vaan kehtaa ottaa asiaa puheeksi, mutta haluaa sinun näkevän tilanteen. Sinuna ottaisin asian puheeksi, sanoisin, että näin laskut ja haluaako hän apua niiden kanssa. Tosiaan voisit vaikka järjestää ajan velkaneuvojalle hänen puolestaan, jos se hänelle sopii.
AP on kyllä ihan harvinaisen upealla tavalla perillä masennuksesta ja ystävyydestäkin. Olisipa itsellänkin yhtä viisaita ja välittäviä läheisiä!
T: eräs depressiivisstä
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti velkaista ei auta yleensä mikään muu kuin raha, joko itse hankittuna tai avustettuna niin että ne tulee maksettua. Tai sitten se , että ne velat katoavat kuin tuhka tuuleen määräajan jälkeen. Laskupinon siivoaminen ilman maksamista ei poista ongelmaa. Jos on pienet tulot, joilla tuskin saa kustannettua välttämättömyyden on aika mahdotonta maksella velkoja, jos ei nyt vaan parista sadasta ole kyse. Se on siis sula mahdottomuus, vaikka kuinka saisi talous- velkaneuvoja ja vaikka kuinka yrittäisi elellä maltillisesti ja järkevästi. Kaikki velkaiset ei suinkaan kärsi mistään mt ongelmista, lääkkeineen ja terapioineen. (ellei velkaantumista itsessään voi jo pitää sellaisena)
No en nyt tiedä. On varmasti hankalaa saada velat maksettua, mutta tuskin mahdotonta. Ennen kaveri oli tosi tarkka rahasta, eikä laittanut mihinkään turhaan (ei meikkejä, herkkuja, matkoja, vaatteita yms). Hänellä kertyi äkkiä säästöön parikin tonnia, vaikka oli työttömänä. Eli kertakaikkiaan niin säästäväisesti (en kyllä ymmärrä miten mahdollista). Eli jos hänet saisi nostettua enemmän sieltä masennuksesta pois, niin varmasti saisi entisellä tyylillään maksettua laskuja, varsinkin jos apuna olisi velkaneuvontaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En siivoaisi ystävän puolesta ja ilman hänen lupaansa ja hänen poissaollessaan. Vaan antaisin hänen palata reissultaan ja ehkä joskus viikon päästä ehdottaisin, että jos siivottaisi yhdessä, niin siistissä kämpässä olisi virkistävämpää. Ja siinä siivouksen ohessa voisi ehdottaa, että jospa yhdessä avattaisi noita kirjeitä sitten siivoamisen jälkeen.
Mutta en hyökkäisi asian kimppuun samana iltana, kun hän palaa reissulta. Enkä laittaisi kämppää uuteen uskoon toisen tietämättä. Se on aika loukkaavaa toisen elämään puuttumista.
Totta! En kyllä yhtään ajatellut, muuta kuin että haluan heti päästä auttamaan häntä. Ehdin jo viedä hieman roskia pois. Pitää varmaan laittaa viestiä etukäteen, ja pahoitella että vein niitä kysymättä. Kysyin kyllä luvan palautuspullojen vientiin, jotta saan sillä rahalla ostettua lisää ruokaa lemmikeille, ja se oli ok.
Pelkään, että päästääköhän minua uudestaan luokseen kylään, kun on pitkään ollut niin vastahakoinen sen suhteen. Taitaa olla pari vuotta siitä, kun viimeksi olen ollut hänen kotonaan kylässä, ja aina on itse ehdottanut tapaamista muualla, kun olen kysynyt kylään hänen luokseen. Pelkään että jatkaa samaa linjaa, enkä pääse sitten siihen aiheeseen, että voisin auttaa siivoamaan.
Ap
Masentunut myös kirjoitti:
Älä siivoa, ainakaan lupaa kysymättä!
Mulla aikoinaan meni välit poikki kaveriin, jonka kissaa kävin ruokkimassa ja samalla ajankulukseni sulatin (tyhjän) pakastimen. Ei kuulemma olisi saanut puuttua heidän tapaansa hoitaa asioita. Toisaalta itse en halua (vanhempia nais)sukulaisia kylään, kun alkavat heti siivota mitään kysymättä.
Voit toki kysyä kaveriltasi, että saatko kerätä lattialta papereita ja laittaa ne vaikka kassiin tai laatikkoon että eläimet eivät niitä sotkea. Ja että saatko selvästi likaiset roskat ymv viedä pois hänen poissa ollessaan. Toisaalta ehkä olla mitään husaamatta, että ei toiselle tule ylimääräistä stressiä sun touhuja miettiessä.
Ehdin jo siis siivota pois hieman roskia. Lattialla oli valmis pussi lajiteltuna, jonka vein, ja keittiön pöydillä oli hieman tavaraa, jotka kauhaisin samalle reissulle mukaan. Täytyy laittaa niistä viestiä ja pahoitella. En lainkaan tajunnut ajatella, että olen siinä tosiaan toisen reviirillä, ja se voi näyttää todella toisen asioihin pahasti tunkeutumiselta, eikä auttamiselta, jota tarkoitin!
Ap
Täytyy ottaa selvää. En tosiaan tiedä onko kaverilla vielä muuta apua kuin terapia, mutta pitää jutella hänen kanssaan. Eihän sekään vielä ole mikään ongelman ratkaisu, että sysään hänet jonnekkin avun piiriin, mutta on se jo jotain kuitenkin. Se on alku, jonka jälkeen voin olla apuna rutiinien löytymisessä. En voi itse antaa kaikkea apua, ja tiedän että hänen sukulaiset eivät häntä voi auttaa. Toivottavasti hän hyväksyy ja luottaa minuun sen verran, että uskaltaa kertoa ongelmistaan täysin ja voimme yhdessä miettiä kuinka niitä lähtään ratkaisemaan.
Ap