Lue keskustelun säännöt.
Hei, psykologit ja keittiöpsykologit: onko olemassa ihmisiä, jotka haluaa riidellä?
03.07.2018 |
Epäilen, että mieheni saa oikein kicksit riitelemisestä ja ärsyttää siksi koko ajan. Eilen hän syytti siitä, etten viitsi laittaa edes kunnon ruokaa lapsille, kun hän on töissä. Minä sanoin, että ollaan siivottu lastenhuone, ja hain hamppareita ettei mene aikaa ruuanlaittoon. Siitä hän aloitti jälleen kerran huuto- ja haukkumisshown. Minä istun kuulemma laiskalla perseelläni sohvalla ja juoruan puhelimessa puoli päivää. Minä taas hermostuin siitä, ettei hän ymmärrä, miten paljon asioita minä teen yhdessä lasten kanssa. Tietysti siivoaminen vie aikaa, jos ottaa lapset mukaan tekemään. Viikonloppuna mies aloitti riidan aivan mitättömästä asiasta. Olin käyttänyt hänen autoaan kyläilyreissulla, enkä tankannut. Minusta se on aivan absurdi riidan aihe. Bensa ei ollut lopussa. Onko mahdollista, että hän vain rakastaa riitelemistä jostain syystä? Vai onko tarve alistaa toinen tekemään kaikki, kuten hän toivoo? Miten tuollaisessa tilanteessa pitää toimia? Jos sanon, että tuo on ihan naurettava syy riidellä, hän hermostuu lisää.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta. Osa ihmisistä peittää jotakin omaa tyhjyyttään sillä, että järjestävät hirveän riidan jonkun kanssa. Kun riita on pahimmillaan jonkun kanssa saavat ehkä muut olla rauhassa. Jos ei ole ketään muuta niin se puoliso on tietenkin hyvä kohde.
Osalla taas täytyy aina olla joku jota haukkua.
Toisilla on selkeästi tsipumys sellaiseen, että aina kun olisi oikeaa läheisyyttä niin järjestetään riita. Läheisyyspelko voi ilmetä riitelynä suhteessa.
Näin siis keittiöstä analyysi.
Pidän enemmän riitelystä kuin mykkätyylistä.
On kuitenkin selkeästi ihmisiä jotka elää siitä, että saavat riudellä.
Tykkään haastaa ihmiset älyllisesti ja puhua pussiin. On tyydyttävä tunne, kun vastapuolelta loppuu argumentit ja aletaan mennä henkilökohtaisuuksiin: "sä oot aina tollanen jne.".
Mutta käytännön asioiden kanssa olen täysin rento. En harrasta ap:n miehen kaltaista nokittelua lainkaan perheessä.
Kysymykseen kuitenkin vastaan: kyllä on!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta. Osa ihmisistä peittää jotakin omaa tyhjyyttään sillä, että järjestävät hirveän riidan jonkun kanssa. Kun riita on pahimmillaan jonkun kanssa saavat ehkä muut olla rauhassa. Jos ei ole ketään muuta niin se puoliso on tietenkin hyvä kohde.
Osalla taas täytyy aina olla joku jota haukkua.
Toisilla on selkeästi tsipumys sellaiseen, että aina kun olisi oikeaa läheisyyttä niin järjestetään riita. Läheisyyspelko voi ilmetä riitelynä suhteessa.
Näin siis keittiöstä analyysi.
Osa käyttää puolestaan riitelyä keinona päästä ryyppäämään. Pitää muka juoda pää täyteen kun on niin kettumaista kotona. Sellaisten riitelijöiden pitäisi myöntää suoraan että he ovat riippuvaisia alkoholista. Riita on siis vain tekosyy juomiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin, että riitely on perimmiltään vallankäyttöä. Kuka saa määrätä, kenen tahto otetaan huomioon, kenellä on valtaa muihin nähden. Työelämässä törmää riitelijöihin. Joillain on realiteetit hukassa. Muistan parin vuoden takaa hoitajan, joka riiteli työvuoroista esimiehen kanssa joka kerta, kun työvuorolista ilmestyi seinälle. Aina oli liikaa iltavuoroa tai yövuoroa, liian pitkiä työputkia jne. Minusta listat oli hyvät. Esimies jäi uupumuksen takia lomalle ja sen jälkeen siirtyi toiseen yksikköön, jolloin tuli vanha kehäkettu paikalle. Hän teki listan, josta kyseinen hoitaja aloitti riidan aivan koko työyhteisön ollessa paikalla. Vanha esimies vastasi huutoon ja syytöksiin, että MINÄ olen nyt tämän paikan esimies, minulla on velvollisuus määrätä, milloin kukin tulee töihin, minä voin ottaa toiveita huomioon, jos ne eivät ole kohtuuttomia ja jos ne asiallisesti esitetään. Mikäli tämä ei sinulle sovi, sinä et voi työskennellä alaisenani. Se riitelijä lähti vähän ajan päästä toiseen työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta. Osa ihmisistä peittää jotakin omaa tyhjyyttään sillä, että järjestävät hirveän riidan jonkun kanssa. Kun riita on pahimmillaan jonkun kanssa saavat ehkä muut olla rauhassa. Jos ei ole ketään muuta niin se puoliso on tietenkin hyvä kohde.
Osalla taas täytyy aina olla joku jota haukkua.
Toisilla on selkeästi tsipumys sellaiseen, että aina kun olisi oikeaa läheisyyttä niin järjestetään riita. Läheisyyspelko voi ilmetä riitelynä suhteessa.
Näin siis keittiöstä analyysi.Osa käyttää puolestaan riitelyä keinona päästä ryyppäämään. Pitää muka juoda pää täyteen kun on niin kettumaista kotona. Sellaisten riitelijöiden pitäisi myöntää suoraan että he ovat riippuvaisia alkoholista. Riita on siis vain tekosyy juomiselle.
Missä piireissä tuollaista tapahtuu? En tunne yhtään ihmistä, joka sanoisi juovansa siksi että kotona on kettumaista olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei takasta sinua. Jätä.
Riitelemisen tarve ei mitenkään liity rakkauden eikä takkauden määrään. Itse asiassa monet riitelevät vain kaikkein rakkaimpien ihmisten kanssa ja käyttäytyvät sovinnaisesti ja kohteliaasti vähän vieraampien ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pidän enemmän riitelystä kuin mykkätyylistä.
On kuitenkin selkeästi ihmisiä jotka elää siitä, että saavat riudellä.
Minä taas pidän mykkäkoulua, kun suutun. On parempi antaa tilanteen ja tunteiden viilentyä ja sen jälkeen puhua. Olen muutoinkin harkitsevainen luonteeltani, joten ottaa koville, jos joku läheinen alkaa äänekkäästi riidellä ja sanoo mitä tahansa harkitsematonta. Minä en pysty hetkessä unohtamaan toisen puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juristit. Ei ne muuten sitä työtä tekisi.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat oppineet lapsuudenkodissaan kommunikoimaan riitelemällä. Kun siihen yhdistää vielä itsepäisen ja jyräävän luonteen niin pitää olla todella vahva persoona että jaksaa liitossa. Jos hyvin käy niin perheterapiassa voi änkyröintiä saada ahaa-elämyksen ja oppia kuuntelemaan toista ihmistä sekä kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset. Monelle riiteleminen on myös puolustusmekanismi kun ei pää ei kestä sitä, että elämässä on olemassa eri vaihtoehtoja joiden välillä pitää punnita. Joillekin joustamaan oppiminen voi viedä vuosia tai vuosikymmeniä.