Lue keskustelun säännöt.
Uhrin häpeä. Miten siitä eroon?
02.07.2018 |
Miten voi päästä eroon traumaattiseen kokemukseen liittyvästä häpeästä? Olen joskus puhunut kokemuksestani toisille ja ihmisten suhtautuminen on tällöin vahvistanut häpeän tunnetta. On tullut olo, että toinen on ajatellut tekijän sijaan minussa olevan jotain vikaa, kun olen päätynyt uhriksi.
Kommentit (19)
Tämä littyy myös eiliseen keskusteluun. Ei kannata puhua asiasta liian tuntemattomille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sillä tavalla että lopetat uusiutumisen. Tapahtunutta et voi muuttaa ja on haitallista että jäät lopun elämäksesi uhriksi. Ei kannata huudella tapahtuneesta myöskään kaikille. Mielipiteitähän on monia.
Hae ammattiapua, tsemppiä!!
Teethän sen?
Sinä et ole syyllinen, sun ei kuulu hävetä.🌹
Vierailija kirjoitti:
Tämä littyy myös eiliseen keskusteluun. Ei kannata puhua asiasta liian tuntemattomille
Ymmärrän sen, että uhrilla on tapahtuneen takia vaikea olo ja monenlaisia tunteita. Mutta miksi myös muut ihmiset usein suhtautuvat syyllistävästi esimerkiksi ilmiselvän rikoksen uhreihin? Mistä se johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä tavalla että lopetat uusiutumisen. Tapahtunutta et voi muuttaa ja on haitallista että jäät lopun elämäksesi uhriksi. Ei kannata huudella tapahtuneesta myöskään kaikille. Mielipiteitähän on monia.
Olen monta vuotta painanut tapahtumiin liittyviä ajatuksiani pakonomaisesti pois mielestäni. Ne eivät ole sillä poistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua, tsemppiä!!
Teethän sen?
Sinä et ole syyllinen, sun ei kuulu hävetä.🌹
Kyllä, aion toimia näin. Kiitos rohkaisusta!
Kunnollinen terapeutti.
Itse pääsin monen monen vuoden jälkeen eroon uhrin häpeästä, kun viimein sisäistin että syyllinen ei ole se pieni lapsi jolle tehtiin pahaa, vaan se pahantekijä. Viha tuli ulos voimalla. Viha jota siihen asti kohdistin itseeni, löysi oikean kohteen.
Se oli raskas ja voimakas prosessi, ja todellakin tarvitsin siihen kaiken tuen mitä voin saada. Tällaisia asioita ei voi käsitellä maallikon kanssa, se on sille toisellekin liikaa.
Minusta tuli ulos valtava määrä vihaa mutta myös pohjatonta surua ja epätoivoa. Kaikki se mitä olin painanut sisääni tuli ulos kuin painekattilasta. Mutta sitä tarvittiin, jotta sain mieleni puhtaaksi ja mahdollisuuden uuteen alkuun ja kasvuun.
Prosessi on pelottava ja vaativa. Siksi kunnollinen asiansa tunteva terapeutti on todella tarpeen. Jos sinulla on mahdollisuus yksityiseen, on se paras. Onnea matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihdoin paikkakuntaa ja sitä myöten tuttavapiirin. Täällä kukaan ei tiedä. Pienellä paikkakunnalla minua oikeasti katsottiin vinoon, ja kaikki tiesivät tarinani. En jaksanut sitä , joten hankin uuden alun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä tavalla että lopetat uusiutumisen. Tapahtunutta et voi muuttaa ja on haitallista että jäät lopun elämäksesi uhriksi. Ei kannata huudella tapahtuneesta myöskään kaikille. Mielipiteitähän on monia.
Olen monta vuotta painanut tapahtumiin liittyviä ajatuksiani pakonomaisesti pois mielestäni. Ne eivät ole sillä poistuneet.
Tuo on väärä tapa, niitä tapahtumia pitää nimenomaan toistuvaa ajatella ja etenkin niistä pitää kirjoittaa. Kehitä itsellesi myös vahva käsitys oikeasta ja väärästä, niin pystyt selvästi osoittamaan, että milloin olet kokenut vääryyttä. Lue paljon filosofiaa ja psykologiaa.
Itsen muutoksen jälkeen näet vääryyden tekijät uudessa valossa, ehkä reppanoinakin, jotka tarvitsisivat apua. Näin kävi minulle mm. isäni suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä tavalla että lopetat uusiutumisen. Tapahtunutta et voi muuttaa ja on haitallista että jäät lopun elämäksesi uhriksi. Ei kannata huudella tapahtuneesta myöskään kaikille. Mielipiteitähän on monia.
Olen monta vuotta painanut tapahtumiin liittyviä ajatuksiani pakonomaisesti pois mielestäni. Ne eivät ole sillä poistuneet.
Tuo on väärä tapa, niitä tapahtumia pitää nimenomaan toistuvaa ajatella ja etenkin niistä pitää kirjoittaa. Kehitä itsellesi myös vahva käsitys oikeasta ja väärästä, niin pystyt selvästi osoittamaan, että milloin olet kokenut vääryyttä. Lue paljon filosofiaa ja psykologiaa.
Itsen muutoksen jälkeen näet vääryyden tekijät uudessa valossa, ehkä reppanoinakin, jotka tarvitsisivat apua. Näin kävi minulle mm. isäni suhteen.
Tunnetko silti yhä vihaa näitä ihmisiä kohtaan, vaikka näkisitkin heidät reppanoina? Omat ongelmathan eivät ole mikään hyväksyttävä syy toimia väärin muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä littyy myös eiliseen keskusteluun. Ei kannata puhua asiasta liian tuntemattomille
Ymmärrän sen, että uhrilla on tapahtuneen takia vaikea olo ja monenlaisia tunteita. Mutta miksi myös muut ihmiset usein suhtautuvat syyllistävästi esimerkiksi ilmiselvän rikoksen uhreihin? Mistä se johtuu?
No ainakin tyhmyydestä. Tässä tapauksessa tyhmyyden lajin nimi on "kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä tavalla että lopetat uusiutumisen. Tapahtunutta et voi muuttaa ja on haitallista että jäät lopun elämäksesi uhriksi. Ei kannata huudella tapahtuneesta myöskään kaikille. Mielipiteitähän on monia.
Olen monta vuotta painanut tapahtumiin liittyviä ajatuksiani pakonomaisesti pois mielestäni. Ne eivät ole sillä poistuneet.
Tuo on väärä tapa, niitä tapahtumia pitää nimenomaan toistuvaa ajatella ja etenkin niistä pitää kirjoittaa. Kehitä itsellesi myös vahva käsitys oikeasta ja väärästä, niin pystyt selvästi osoittamaan, että milloin olet kokenut vääryyttä. Lue paljon filosofiaa ja psykologiaa.
Itsen muutoksen jälkeen näet vääryyden tekijät uudessa valossa, ehkä reppanoinakin, jotka tarvitsisivat apua. Näin kävi minulle mm. isäni suhteen.
Tunnetko silti yhä vihaa näitä ihmisiä kohtaan, vaikka näkisitkin heidät reppanoina? Omat ongelmathan eivät ole mikään hyväksyttävä syy toimia väärin muita kohtaan.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta usein ymmärtäminen ja hyväksyminen sekoitetaan keskenään. Jopa oikeasti älykkäät ihmiset sortuvat tähän. Se, että prosessin aikana oppii ymmärtämään syyn käytökselle (mainittu "reppanuus", jätetään se nyt tähän), ei tarkoita sitä, että pitäisi sitä hyväksyttävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä littyy myös eiliseen keskusteluun. Ei kannata puhua asiasta liian tuntemattomille
Ymmärrän sen, että uhrilla on tapahtuneen takia vaikea olo ja monenlaisia tunteita. Mutta miksi myös muut ihmiset usein suhtautuvat syyllistävästi esimerkiksi ilmiselvän rikoksen uhreihin? Mistä se johtuu?
Se on suojautumiskeino. Jos voi löytää uhrista jonkin pienenkin vian, voi ajatella, ettei itse tule koskaan kokemaan samaa. Tyyliin "raiskauksen uhrihan käytti minihametta/liikkui pimeällä/liikkui yksin/näytti tyrkyltä", jolloin voi tuudittautua turvallisuuteen ajattelemalla, että itse toimisi toisin. On ikäänkuin hallinnan tunne, että tuota kamaluutta ei sitten pääsisi itselle tapahtumaan.
Järki voi yrittää sanoa totuutta, mutta psyyke suojautuu tiukasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavatko uhrien syyllistäjät lakaista myös omat vaikeat kokemuksensa maton alle, pannen kenties vahingon kiertämään?
Vierailija kirjoitti:
Mahtavatko uhrien syyllistäjät lakaista myös omat vaikeat kokemuksensa maton alle, pannen kenties vahingon kiertämään?
Tiedän yhden ihmisen, joka avautuu ensin vaikeista kokemuksistaan ja selittää miten kamalaa hänellä on ollut. Hän voi puhua aika pitkäänkin ja vaikuttaa keskustelun aikana ahdistuneelta ja traumatisoituneelta.
Sen jälkeen hän lopettaa keskustelun kuin seinään toteamalla paradoksaalisesti, ettei menneisiin kannata jäädä vellomaan ja eteenpäin on vain mentävä (varsinkin jos puhutaan ammattilaisten kanssaan keskustelusta voivan olla hyötyä).
Hänen kanssaan keskusteleminen tietyistä aiheista on hyvin hämmentävä kokemus. Muiden esiin nostamiin keskustelunaiheisiin hän yleensä reagoi toteamalla, että on vain mentävä eteenpäin, turha pohdinta seis. Ei vaikuta oikein tasapainoisen ihmisen käytökseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä littyy myös eiliseen keskusteluun. Ei kannata puhua asiasta liian tuntemattomille
Ymmärrän sen, että uhrilla on tapahtuneen takia vaikea olo ja monenlaisia tunteita. Mutta miksi myös muut ihmiset usein suhtautuvat syyllistävästi esimerkiksi ilmiselvän rikoksen uhreihin? Mistä se johtuu?
Se on suojautumiskeino. Jos voi löytää uhrista jonkin pienenkin vian, voi ajatella, ettei itse tule koskaan kokemaan samaa. Tyyliin "raiskauksen uhrihan käytti minihametta/liikkui pimeällä/liikkui yksin/näytti tyrkyltä", jolloin voi tuudittautua turvallisuuteen ajattelemalla, että itse toimisi toisin. On ikäänkuin hallinnan tunne, että tuota kamaluutta ei sitten pääsisi itselle tapahtumaan.
Järki voi yrittää sanoa totuutta, mutta psyyke suojautuu tiukasti.
Tuo on kammottavaa. Käytännössä sama asia kuin valikoidun osan oman lauman heittämisestä susien syötäväksi, jotta muut saisivat olla silta suojassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä tavalla että lopetat uusiutumisen. Tapahtunutta et voi muuttaa ja on haitallista että jäät lopun elämäksesi uhriksi. Ei kannata huudella tapahtuneesta myöskään kaikille. Mielipiteitähän on monia.
Olen monta vuotta painanut tapahtumiin liittyviä ajatuksiani pakonomaisesti pois mielestäni. Ne eivät ole sillä poistuneet.
Tuo on väärä tapa, niitä tapahtumia pitää nimenomaan toistuvaa ajatella ja etenkin niistä pitää kirjoittaa. Kehitä itsellesi myös vahva käsitys oikeasta ja väärästä, niin pystyt selvästi osoittamaan, että milloin olet kokenut vääryyttä. Lue paljon filosofiaa ja psykologiaa.
Itsen muutoksen jälkeen näet vääryyden tekijät uudessa valossa, ehkä reppanoinakin, jotka tarvitsisivat apua. Näin kävi minulle mm. isäni suhteen.
Tunnetko silti yhä vihaa näitä ihmisiä kohtaan, vaikka näkisitkin heidät reppanoina? Omat ongelmathan eivät ole mikään hyväksyttävä syy toimia väärin muita kohtaan.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta usein ymmärtäminen ja hyväksyminen sekoitetaan keskenään. Jopa oikeasti älykkäät ihmiset sortuvat tähän. Se, että prosessin aikana oppii ymmärtämään syyn käytökselle (mainittu "reppanuus", jätetään se nyt tähän), ei tarkoita sitä, että pitäisi sitä hyväksyttävänä.
Niin totta. Nämä käsitteet menevät tosiaan usein monessa yhteydessä sekaisin.
Häpeä on peritunne. Se on jollain lailla meissä kaikissa. Pääset tästä kun saat slvitettyä.asian ja olet tasapainossa itsesi kanssa