Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin lasta kohtaan tehdä lapset ”vanhana”?
01.07.2018 |
Mitä mieltä? Huolettaako että lapsi joutuu todennäköisesti menettämään vanhempansa nuorena, mikäli vanhemmalla on jo enemmän ikää kun lapsi syntynyt? Lisäksi se että lapset usein häpeävät vanhoja vanhempia jotka näyttävät siltä että voisivat olla lapsen isovanhempia. Vanha vanhemmaksi aikova, mietityttävätkö nämä asiat sinua?
Kommentit (79)
On väärin, t. vanhojen vanhempien lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Lapsella ei ole vaihtoehtoja, toinen vaihtoehto on, että lasta ei olisi olemassa lainkaan. Joku nolotus teininä ryppyisestä iskästä on aika pientä sen rinnalla. Ja teininä ne häpeää vanhempiaan joka tapauksessa. Iäkkäällä vanhemmalla on paljon enemmän mahdollisuuksia antaa lapselle. Menojalka ei enää vipata ja todennäköisesti se lapsi on ollut erittäin toivottu. Iän myötä myös varallisuus kumuloituu, on todennäköisesti mahdollisuuksia taloudellisesti käyttää lapseen aivan toisella tavalla kuin nuorempana.
Minua ainakin lapsena vaivasi vanhempieni ikä. Monet luulivat heitä isovanhemmikseni ja muutenkin se 40 vuoden ikäkuilu varsinkin murrosiässä tuntui ylitsepääsemättömältä. Elimme ihan eri maailmassa. Plus että nyt katselen kun muut ikäiseni saavat lastenhoitoapua vanhemmiltaan, minä käyn leikkaamassa vanhempieni nurmikkoa kun he eivät enää jaksa. Omat lapset tein nuorena.
Tämä ei oikeastaan koske äitejä koska nainen ei voi tulla raskaaksi liian vanhana. No on keinoja joita jotkut harvat käyttävät mutta noin yleensä.
Mutta miehet voivat tulla isiksi hyvinkin vanhana ja siihen löytyy näppärä apu jos luonto yrittää rajoittaa.
Minusta miehen pitää miettiä jaksaako oikeasti hoitaa lasta ja olla isänä kun potenssilääkeiden avulla isäksi hankkiutuu.
Ei ole mitenkään reilua ajatella että nuorempi äiti kyllä hoitaa.
Kuka jaksaa hoitaa lapsiaan kunnolla vanhana? Ihan nuorena mummona kyselen tätä omaan kokemukseeni pohjaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa hoitaa lapsiaan kunnolla vanhana? Ihan nuorena mummona kyselen tätä omaan kokemukseeni pohjaten.
Paljon paremmin kuin teiniäidit
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin lapsena vaivasi vanhempieni ikä. Monet luulivat heitä isovanhemmikseni ja muutenkin se 40 vuoden ikäkuilu varsinkin murrosiässä tuntui ylitsepääsemättömältä. Elimme ihan eri maailmassa. Plus että nyt katselen kun muut ikäiseni saavat lastenhoitoapua vanhemmiltaan, minä käyn leikkaamassa vanhempieni nurmikkoa kun he eivät enää jaksa. Omat lapset tein nuorena.
Äitini on minua 20v vanhempi ja käyn auttamassa häntä kaikessa. Omat lapset on nyt teinejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapselle reilua, että tekee lapsen alkoholistina?
...huumeiden käyttäjänä, väkivaltaiseen perheeseen?
ON.
...jos lapsi saa kasvaa turvallisissa oloissa, niin iällä ei TODELLAKAAN ole väliä.
Kuoleman ajankohdasta me ei tiedetä. Joskus lapset kuolee ennen vanhempiaan. Se on iso suru.
Äitini oli 37-vuotias kun sai minut. Nykyään se ei ole niin ihmeellinen asia mutta tuolloin hieman oli yli 40 vuotta sitten. Ongelmaksi muodostui sellainen asia että kun minulla alkoi murrosikä niin äidilläni oli vaihdevuodet meneillään ja välillä kyllä kolisi kotona vaikka äitini ei ollut mikään hormonihirviö mutta kuitenkin hänelläkin oli mielialoissa hieman heilahteluja. Lisäksi siskoni on yli 10 vuotta vanhempi joten mitään läheistä sisarrussuhdetta ei koskaan muodostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt lapset nuorena juuri siksi että en usko että jaksaisin 40- vuotiaana vaihtaa vaippoja ja valvoa öitä. En kuitenkaan usko että tästä mitään haittaa lapselle olisi jos äiti vaan jaksaa hyvin.
Minusta on ihanaa että lapset ovat teinejä nyt kun olen hiukan päälle 30.v
Hoidan mielelläni ystävieni vauvoja mutta joka kerta on ihana palauttaa heidät vanhemmilleen:)
Jos oikein pitkälle mietitään, niin on se aika julmaa tehdä lapsia nuorena, varsinkin jos meinaa elää vanhaksi. Ei 80-vuotiaan pitäisi joutua hoitamaan satavuotiasta äitiään tai isäänsä.
Elämässä tulee kipua, vaivaa ja kärsimystä. Sitten vastaavasti on iloa ja valoa, kuten lapsia. Siksi en osaa ottaa kenenkään toivotun lapsen olemassaoloa virheenä tai rangaistuksena, vaikka olen toisessa polvessa vanhojen vanhempien lapsi ja itsekin "vanha" vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on iäkkäähköt vanhemmat. Tärkeää on minusta se, että kasvavalla ihmistaimella on kontakteja kaiken ikäisiin ihmisiin. Minun perheelläni oli niin vähän suhteita sukulaisiin ja ylipäätään ihmisiin, että minut onnistuttiin kasvattamaan melko vanhanaikaisesti, mikä mielestäni vaikutti siihen, että tulin kiusatuksi koulussa ja olin ihmeissäni monista asioista, jotka kavereille olivat normaaleja. Olisipa ollut vaikka kummitäti, serkkuja tai muita läheisiä nuoria aikuisia lähellä varttuessa, niin olisin nähnyt muunkinlaista aikuiselämän mallia kuin tuota suurten ikäluokkien elämää. Muuten olen kokenut "vanhat vanhemmat" aina hyväksi asiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin lapsena vaivasi vanhempieni ikä. Monet luulivat heitä isovanhemmikseni ja muutenkin se 40 vuoden ikäkuilu varsinkin murrosiässä tuntui ylitsepääsemättömältä. Elimme ihan eri maailmassa. Plus että nyt katselen kun muut ikäiseni saavat lastenhoitoapua vanhemmiltaan, minä käyn leikkaamassa vanhempieni nurmikkoa kun he eivät enää jaksa. Omat lapset tein nuorena.
Äiti oli 25 v. kun minä synnyin, ja 36 v. kun pikkuveli syntyi. Nyt hän on 77 v. Apua tarvitsee molemmilta lapsiltaan, eikä ole lapsenlapsiaan juurikaan hoitanut, asumme noin 300 km päässä.
Murrosikäinen on irottautumassa vanhemmistaan ja itsenäistymässä, kaverivanhemmat ovat sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräskokemus kirjoitti:
Äitini oli 37-vuotias kun sai minut. Nykyään se ei ole niin ihmeellinen asia mutta tuolloin hieman oli yli 40 vuotta sitten. Ongelmaksi muodostui sellainen asia että kun minulla alkoi murrosikä niin äidilläni oli vaihdevuodet meneillään ja välillä kyllä kolisi kotona vaikka äitini ei ollut mikään hormonihirviö mutta kuitenkin hänelläkin oli mielialoissa hieman heilahteluja. Lisäksi siskoni on yli 10 vuotta vanhempi joten mitään läheistä sisarrussuhdetta ei koskaan muodostunut.
Suomessa sisarussarjan nuorimpien vanhemmat ovat hyvin usein olleet reilusti yli 40 v. Jo edesmenneiden isovanhempieni aikaan, olivat syntyneet 1900- luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt lapset nuorena juuri siksi että en usko että jaksaisin 40- vuotiaana vaihtaa vaippoja ja valvoa öitä. En kuitenkaan usko että tästä mitään haittaa lapselle olisi jos äiti vaan jaksaa hyvin.
Minusta on ihanaa että lapset ovat teinejä nyt kun olen hiukan päälle 30.v
Hoidan mielelläni ystävieni vauvoja mutta joka kerta on ihana palauttaa heidät vanhemmilleen:)
Olit teiniäiti?
Minä sain lapset plus 30v. Ja nyt he ovat teinejä. En jaksaisi uutta kierrosta. Tämä johtuu siitä että olen sen jo elänyt. Ihankuten sinäkin. Ystäväni sai lapsen 45v ja hän jaksaa oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt lapset nuorena juuri siksi että en usko että jaksaisin 40- vuotiaana vaihtaa vaippoja ja valvoa öitä. En kuitenkaan usko että tästä mitään haittaa lapselle olisi jos äiti vaan jaksaa hyvin.
Minusta on ihanaa että lapset ovat teinejä nyt kun olen hiukan päälle 30.v
Hoidan mielelläni ystävieni vauvoja mutta joka kerta on ihana palauttaa heidät vanhemmilleen:)
Mulla aivan samat fiilikset! Sain lapset nuorena ja hiukan alle kolmekymppisenä vielä haaveilin iltatähdestä mutta onneksi se ajatus sitten jäi, en jaksaisi enää pikkulapsiaikaa kun nyt on niin ihanan helppoa!
En ole ikinä törmännyt sellaiseen että lapset häpeäisivät vanhempiaan iän vuoksi.
Mä tein nuorena, se sopi mulle. Nyt nelikymppisenä olen vielä nuori ja odotan innolla milloin saan lapsenlapsia. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita vanhemmiksi nuorena, joten silloin ne tehdään vanhempana, jos luoja niin vielä suo. Mitään häpeämisiä ei kannata ajatella! Useimmat teinit häpeävät vanhempiaan, aina niissä on jotain vikaa. 😂
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt lapset nuorena juuri siksi että en usko että jaksaisin 40- vuotiaana vaihtaa vaippoja ja valvoa öitä. En kuitenkaan usko että tästä mitään haittaa lapselle olisi jos äiti vaan jaksaa hyvin.
Minusta on ihanaa että lapset ovat teinejä nyt kun olen hiukan päälle 30.v
Hoidan mielelläni ystävieni vauvoja mutta joka kerta on ihana palauttaa heidät vanhemmilleen:)
Minä täytin juuri 41 ja ihmettelen kyllä, että minkälainen invalidi ajattelit olla tämän ikäisenä jos et vaippoja jaksaisi vaihtaa?
Joka niitä "iäkkäitä" vanhempiaan häpeää, miettiköön edes vartuttuaan, haluaako olla ja elää tässä maailmassa vai ei.
Vanhempi taas huolehtikoon kunnostaan ja ulkonäöstään niin, ettei tarvitse hävetä itse itseään saati että lapset edes huomaisivat jotain merkittävää ikäeroa suhteessa kavereiden vanhempiin.
Seuratessani omien tyttärieni vanhemmuutta (olivat seippaasti yli kolmekymppisiä saadessaan ensimmäisensä), näen sen kypsemmän vanhemmuuden monet hyvät puolet verrattuna itseeni, joka sain lapset paljon nuorempana. - Silti en kadu omaa nuorta vanhemmuttani, hienot lapset kasvatin :)
No ei tietenkään.