Onko väärin lasta kohtaan tehdä lapset ”vanhana”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt lapset nuorena juuri siksi että en usko että jaksaisin 40- vuotiaana vaihtaa vaippoja ja valvoa öitä. En kuitenkaan usko että tästä mitään haittaa lapselle olisi jos äiti vaan jaksaa hyvin.

Minusta on ihanaa että lapset ovat teinejä nyt kun olen hiukan päälle 30.v

Hoidan mielelläni ystävieni vauvoja mutta joka kerta on ihana palauttaa heidät vanhemmilleen:)

Minä täytin juuri 41 ja ihmettelen kyllä, että minkälainen invalidi ajattelit olla tämän ikäisenä jos et vaippoja jaksaisi vaihtaa?

Mulla on teoria, että jos suvussa "on tapana" tehdä lapset nuorena, niin ovat yleensä lyhytikäisempää ja sairastelevampaa sukua kuin ne, joissa lapsia tehdään vanhemmalla iällä. Olisko jotenkin alitajuisesti koodattuna geeneihin.

Ja tämä teoria tuli mieleen omasta tuttava- ja sukulaispiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa hoitaa lapsiaan kunnolla vanhana? Ihan nuorena mummona kyselen tätä omaan kokemukseeni pohjaten.

Paljon paremmin kuin teiniäidit

Nämä on ne ainoat vaihoehdot taas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt lapset nuorena juuri siksi että en usko että jaksaisin 40- vuotiaana vaihtaa vaippoja ja valvoa öitä. En kuitenkaan usko että tästä mitään haittaa lapselle olisi jos äiti vaan jaksaa hyvin.

Minusta on ihanaa että lapset ovat teinejä nyt kun olen hiukan päälle 30.v

Hoidan mielelläni ystävieni vauvoja mutta joka kerta on ihana palauttaa heidät vanhemmilleen:)

Minä täytin juuri 41 ja ihmettelen kyllä, että minkälainen invalidi ajattelit olla tämän ikäisenä jos et vaippoja jaksaisi vaihtaa?

Mulla on teoria, että jos suvussa "on tapana" tehdä lapset nuorena, niin ovat yleensä lyhytikäisempää ja sairastelevampaa sukua kuin ne, joissa lapsia tehdään vanhemmalla iällä. Olisko jotenkin alitajuisesti koodattuna geeneihin.

Ja tämä teoria tuli mieleen omasta tuttava- ja sukulaispiiristä.

Et taida olla mikään kovin välkky kun tällaisia teorioita teet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt lapset nuorena juuri siksi että en usko että jaksaisin 40- vuotiaana vaihtaa vaippoja ja valvoa öitä. En kuitenkaan usko että tästä mitään haittaa lapselle olisi jos äiti vaan jaksaa hyvin.

Minusta on ihanaa että lapset ovat teinejä nyt kun olen hiukan päälle 30.v

Hoidan mielelläni ystävieni vauvoja mutta joka kerta on ihana palauttaa heidät vanhemmilleen:)

Minä täytin juuri 41 ja ihmettelen kyllä, että minkälainen invalidi ajattelit olla tämän ikäisenä jos et vaippoja jaksaisi vaihtaa?

Minä olen vasta 32, mut silti huomaan jo omalla kohdallani, ettei yöheräämiset ym jatkuva läsnäolo ja valvominen onnistu yhtä ketterästi kuin aiemmin. Voin vaan kuvitella

mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja elän kuitenkin terveellisesti, syön säännöllisesti ja monipuolisesti, liikun paljon jne.

Ohis

Heh, jos lähetään miettimään mitkä kaikki on epäreiluja asioita lapsen kannalta niin puolelta ihmisistä pitäisi kai lapsien teko kieltää. Kyllä niitä syitä löytyy miksei lapsia jonkun pitäisi hankkia aina rahatilanteesta lähtien. Vanhemmat minun puolesta saa olla iäkkäämpiäkin jos ovat hyviä kasvattajia. Se on pahempaa jos vanhemmat tai toinen heistä on huono kasvattaja ja lapsista tulee traumatisoituneita pahimmillaan. Minä tulen sellaisesta perheestä missä toisen ei olisi pitänyt hankkia lapsia (väärä luonne) joten se että valitetaan vanhoista vanhemmista on minusta pienempi paha.

Tutkimusten mukaan keskimäärin vanhempien äitien lapset voivat paremmin ja pärjäävät paremmin koulussa (tosin on myös tutkimuksia, joissa eroja ei ole löytynyt).

https://www.bmj.com/content/345/bmj.e5116

www.google.fi/amp/s/mobile.nytimes.com/2017/04/03/well/family/good-news…

www.google.fi/amp/s/www.independent.co.uk/life-style/health-and-familie…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eräskokemus kirjoitti:

Äitini oli 37-vuotias kun sai minut. Nykyään se ei ole niin ihmeellinen asia mutta tuolloin hieman oli yli 40 vuotta sitten. Ongelmaksi muodostui sellainen asia että kun minulla alkoi murrosikä niin äidilläni oli vaihdevuodet meneillään ja välillä kyllä kolisi kotona vaikka äitini ei ollut mikään hormonihirviö mutta kuitenkin hänelläkin oli mielialoissa hieman heilahteluja. Lisäksi siskoni on yli 10 vuotta vanhempi joten mitään läheistä sisarrussuhdetta ei koskaan muodostunut.

Suomessa sisarussarjan nuorimpien vanhemmat ovat hyvin usein olleet reilusti yli 40 v. Jo edesmenneiden isovanhempieni aikaan, olivat syntyneet 1900- luvun alussa.

Jos historiallisesti katsotaan, ne viimeiset lapset ovat tulleet perheisiin yleensä äitien ollessa 40-45-vuotiaita. 1960-luvulla tilanne muuttui ehkäisypillerien myötä, ja muutaman vuosikymmenen ajan vanhoja äitejä paheksuttiin. Nyt vanhat äidit ovat taas normaaleja ja valtavirtaa, mutta nuorten äitien osuus vähentynyt.

Omat mummoni syntyivät 1900-luvun alussa. Kumpainenkin sai kuopuksensa 42-vuotiaana, eikä siinä ollut mitään outoa. Oma äitini sai kuopuksensa (minut) 37-vuotiaana 1970-luvulla, ja hän selvästi häpesi asiaa. Itse sain juuri kuopukseni 40-vuotiaana, eikä siinä kenenkään mielestä ollut mitään kummallista.

Äitini sai minut kuopuksensa 1970-luvulla ollessaan 38-vuotias. Siinä minä menin joukon jatkona, eikä kukaan ihmetellyt, eikä äitini todellakaan hävennyt.

Ei kait tuossa mitään ihmeellistä ole, kun samaan aikaan oli näitä 35-37 vuotiaita isoäitejäkin. Nykyään ovat harvinaisempia.

Ensin pitäisi määritellä mitä tarkoitetaan vanhoilla vanhemmilla. Osa kun tuntuu tarkoittavat vanhempia, jotka ovat olleet yli 40 lapsen syntyessä, osa jo yli 30-vuotiaita (!?!!). Omassa tuttavapiirissä vain yksi ainoa ihminen on harmitellut isänsä korkeaa ikää. Hänen syntyessään isänsä oli 68-vuotias, äitinsä noin 40. Eipä siinä muuta, mutta ystäväni menetti isänsä ollessaan 10-vuotias, ja sitä hän suri.

Olin sitä mieltä lapsena, että on ja lisäksi äiti kuoli kun olin vielä lapsi. Ajattelin etten ikinä tee lapsia vanhana ja tätä mieltä olen edelleen. Lapset tehty nuorena ja olen siitä onnellinen, vaikka nämä klassiset nuoren vanhemmat eroomiset ja taloudelliset haasteet on läpikäyty. En silti haluaisi olla nyt pienten lasten äiti +30-vuotiaana. Musta tulee koko ajan vaan mukavuudenhaluisempi iän myötä enkä usko että kroppa kestäisi raskautta, yövalvomisia, jatkuvaa rumbaa ja 24/7 läsnäoloa. Ymmärrän kyllä täysin sen, että joku haluaa "elää elämänsä" ensin ja sitten tehdä lapset, vaikka itse ajattelen asian toisin. Taloudellinen turva on varmasti parempi kun vanhempana aloittaa, mutta toisaalta taloudellista vakautta koko loppuelämäksi ei kukaan voi taata varmaksi. Kestääkö parisuhde paremmin vanhemmalla iällä? Riippuu varmasti pitkälti luonteista, siitä tuleeko kriisejä ja kestetäänkö niitä, säilyykö yhteys, onnesta ja ollaanko yhdessä rakkaudesta, tottumuksesta, lasten takia, omaisuuden ja elintason takia ja ovatko molemmat sitoutuneita. Uskon enemmän yhteensopivuuteen kuin ikäkysymykseen suhteissa. Toiset vaihtaa kumppania läpi elämän, toiset on teinistä asti ja onnistuu.

Näen molemmissa hyvät puolet, teet lapsia sitten nuorena tai vanhana. Yhtä vaikeeta on muuten pysyä nuorison maailmassa vaikka oot nuorehko äiti ;)

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa hoitaa lapsiaan kunnolla vanhana? Ihan nuorena mummona kyselen tätä omaan kokemukseeni pohjaten.

No, silloin ne saa hoitoa, nuoret laiminlyö ja jättää hoitamatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on iäkkäähköt vanhemmat. Tärkeää on minusta se, että kasvavalla ihmistaimella on kontakteja kaiken ikäisiin ihmisiin. Minun perheelläni oli niin vähän suhteita sukulaisiin ja ylipäätään ihmisiin, että minut onnistuttiin kasvattamaan melko vanhanaikaisesti, mikä mielestäni vaikutti siihen, että tulin kiusatuksi koulussa ja olin ihmeissäni monista asioista, jotka kavereille olivat normaaleja. Olisipa ollut vaikka kummitäti, serkkuja tai muita läheisiä nuoria aikuisia lähellä varttuessa, niin olisin nähnyt muunkinlaista aikuiselämän mallia kuin tuota suurten ikäluokkien elämää. Muuten olen kokenut "vanhat vanhemmat" aina hyväksi asiaksi.

Tämä on kyllä totta. Vanhempieni naapurissa (syrjässä maaseudulla) asuu pari (nainen yli 50, mies yli 60), joilla on 12-vuotias poika ja tässä tapauksessa vanhempien ikä on huono asia. Ovat todella vanhanaikaisia kasvatuksessaan ja poika on lihava, eivätkä ymmärrä mitä se haittaa, kun vanhemmatkin ovat "rotevia". Lisäksi pojalla on ihan kamalat vaatteet, eikä ymmärrä nykymaailman menosta oikein mitään, kun vanhempien kanssa viettää suurimman osan ajastaan, ilmeisesti on tullut noista syistä aika paljon kiusatuksikin.

Mä luulen et tän tyyppiset ihmiset on aina olleet samanlaisia. Ei olis muuttanu mitään vaikka olis saaneet lapsen nuorempina. Yhtä pihalla maailman menosta silti.

Miten huonossa kunnossa ihmiset on? Olen tälleen 30 hyvässä kunnossa. Treenaa säännöllisesti, syön terveellisesti ja harvoin tulee bailattua. Mulla on monia urheilullisia tavoitteita vielä edessä, en todellakaan tunne itseäni raihnaiseksi ja vanhaksi.

Hiukan kiusallista jos lapsi menee viidennelle luokalle kun ystävien lapset jo valmistuneet lukiosta.

Synnyin 1983 iltatähdeksi, isoveli oli 15 ja isosisko 13, äiti ja isä olivat molemmat 48 . Tuntui, etteivät vanhemmat oikein jaksaneet kanssani ja monesti minut työnnettiinkin sisarusten hoidettavaksi jotta äiti sai levätä.  Isä kävi töissä kunnes jäi  eläkkeelle ollessani ala-asteella. Sisarukseni olivat pienempinä pääseet autolla reissaamaan pitkin suomea, minä en sitä päässyt kokemaan tätä sillä isä ei jaksanut enää ajaa. Muumimaahan pääsin kerran  junalla ja kerran kävimme risteilyllä.

Lapsuusmuistoni keskittyväkin lähinnä iskiasta , korkeaa verenpainetta ja sydämen tykytyksiä valittaneeseen, väsyneeseen  äitiin jonka terveysongelmat koin omaksi syykseni , isosisarien kinaan siitä, kumpi ottaa minut riesakseen ja isään joka töistä tullessaan  halusi vain torkkua sohvalla. Tuli jo pienenä sellainen "no anteeksi että oon olemassa!"-olo,

Tunsin, että olen riesa kaikille ja tämä luultavasti johti siihen että teini-iässä minusti tuli karmea kakara joka pilkkasi syvästi kristittyjen vanhempieni vakaumusta, ryyppäsi ja poltti. Välit sisariini ja äitini ovat yhä kylmät ja etäiset, isä kuoli pari vuotta sitten.

Ihmetyttää tämä fraasi: teinit häpeävät vanhempiaan joka tapauksessa. 

Ei meillä ainakaan ole minua tai lasten isää hävetty. Ollaan kivannäköisiä, tosi ystävällisiä ihmisiä. 

Ihan leuka pystyssä ovat teinit joka paikassa ja esittelevät mielellään kavereilleen ja heidän vanhemmilleen meidät. Ikä on varmaan ihan sivuseikka. Ollaan kyllä melko nuoria vanhempia, mutta en usko, että tästä on kiinni. 

Saadaan toki tutkimustuloksia, joiden mukaan iäkkäiden vanhempien lapset pärjäävät paremmin. 

Syy ei tietenkään ole ikä sinänsä. Akateemiset, fiksut ja elämänsä hallitsevat lykkäävät lapsen tekoa ja näin syntyy ikään kuin harha, että ikä olisi selittävä tekijä. 

Selittävä tekijä on vanhempien koulutustaso. 

on

Vierailija kirjoitti:

Saadaan toki tutkimustuloksia, joiden mukaan iäkkäiden vanhempien lapset pärjäävät paremmin. 

Syy ei tietenkään ole ikä sinänsä. Akateemiset, fiksut ja elämänsä hallitsevat lykkäävät lapsen tekoa ja näin syntyy ikään kuin harha, että ikä olisi selittävä tekijä. 

Selittävä tekijä on vanhempien koulutustaso. 

Koulutustaso toimii selittävänä tekijänä myös tuossa vanhojen vanhempien jaksamispuolessa. Kun ihmisellä on älyä ja elämänhallintaa, pystyy hän elämäntavoillaan vaikuttamaan jossakin määrin myös siihen, juokseeko viisikymppisenä maratoneja vai odottaako ohitusleikkausta.

Nämä ovat varmaan yksilökohtaisia juttuja milloin tulla isäksi jaädiksi ja aina ei voi edes itse asiaan vaikuttaa. Itse tulin äidiksi 32v ja olen takuulla ollut parempi äiti kuin esim 22v. Olin jotenkin niin kypsymään ja menojalka vipatti. Piti päästä katsomaan maailmaa ja kokea sitä ja tätä ja tuota. 10v päästä oli hyvä olla kotona ja mihinkään ei juurikaan ollut hinkua kun oli pitkä sinkkuvaihe takana ja itsetuntemus ja itseluottamus oli ihan eri tolalla kuin nuorempana. Ymmärrän myös että joku haluaa tehdä lapset nuorena,minusta ei olisi siihen ollut. Aika moni nuoruuden kavereista jotka perusti sen perheen 20+ ovat eronneet ja nyt ovat melkoisia menijöitä. He ovat tehneet asiat eri järjestyksessä kuin minä. Kummassakin on puolensa ja puolensa. Mutta sitä nuoruuden huolettomuutta ei enää saa 35+ mutta toisaalta on rahaa enemmän käytettävissä reissaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan kiusallista jos lapsi menee viidennelle luokalle kun ystävien lapset jo valmistuneet lukiosta.

Miksi olisi