Jos kesätyöntekijä onkin paska, onko se hänen oma vikansa vai rekrytoijan vika?
Onko rekrytoija ensisijaisesti vastuussa siitä millaisia kesätyöntekijöitä firmaan valitaan? Jos joku on vaikuttanut paperilla hyvältä, mutta todellisuudessa osoittautuukin osaamattomaksi surkimukseksi?
Kommentit (6)
Ylisosiaaliset hölöt tai pomon tutut saavat paikat ja työaikana sitten roikutaan puhelimella. Kenen vika? Sekä valitsijan, kesätyöntekijän itsensä sekä asenteiden! Joiden mukaan ihmisen tulee olla sosiaalinen höpöttäjä.
No, joillakin on jalo taito puhua paskaa haastattelussa ja vakuuttaa rekrytoija. Mulla on yks tällänen kaveri, mut hän on sit usein saikulla. Haastattelussa liikaa jännittävä taas voi jäädä ilman paikkaa, vaikka olisi tosi hyvä ja rento työpaikalla. Rekyrytoijan on vaikee lukee tuntematonta ihmistä.
Ei omaa työtään voi laittaa muides syyksi
Jooh nykyhommas rakennussuunnittelijana oli kyllä rekrytoija totaalisen kujalla, kun kyseli ammattitaidosta. Selitin ummet ja lammet staattisesti määräämättömistä rakenteista, elementtimenetelmistä jne ja oli kyllä niin pihalla se tyttö et moro. Noh eihän joku tradenomipelle mitään tiedäkään. Asiat alkoi luistaa vasta, kun tapasi rekrytoinnista päättävän pomon. Tämä pomokin naureskeli et Hr:n pissikset nyt on vaan välttämätön pakko olla olemas....
Vierailija kirjoitti:
No, joillakin on jalo taito puhua paskaa haastattelussa ja vakuuttaa rekrytoija. Mulla on yks tällänen kaveri, mut hän on sit usein saikulla. Haastattelussa liikaa jännittävä taas voi jäädä ilman paikkaa, vaikka olisi tosi hyvä ja rento työpaikalla. Rekyrytoijan on vaikee lukee tuntematonta ihmistä.
Ammattitaito ja kokemus kerryttää juuri tuota ihmisen lukutaitoa. Mutta täällä lukemattomia ihmisiä rekrytoineet eivät tunnu sitä taitoa juuri pitävän minään. Toivonkin, että palstan rekrytoijat ovat pääasiassa "Porvoosta".
Vähän sekä että. Ainakin netissä rekrytoijien jutuista käy selvästi ilmi, että paperit ovat tärkein ominaisuus. Pilkun paikka hakemuksessa tuntuu olevan tärkeämpi jopa duunarille, kuin se, että tietää, miten päin vasaraa pidetään kädessä. Mielestäni pienet kirjoitusvirheet eivät haittaa töissä, joihin ei sisälly kirjoittamista, vaan se oman alan osaaminen menee aina edelle. Mutta monesti isojen firmojen rekrytoijat eivät edes tiedä, mitä tekijältä vaaditaan. Minä olen huono kirjoittamaan, mutta silti olen onnistunut tekemään hyviä hakemuksia, joissa ei pienet virheet ole haitanneet. Olen hyvä työssäni. Valitettavasti tarvittiin pienen firman toimitusjohtaja näkemään tämä. Hän otti myös edeltäjäni, eli sen, joka samaa työtä teki, mukaan haastatteluun. Isoihin minulla ei ollut mitään saumaa päästä, kun en varmaankaan osannut kirjoittaa rekrytoijia miellyttäviä hakemuksia.
Mutta aina ei voi ennustaa. Virhearviointeja voi sattua kenelle tahansa. Toki ammattilaisen, jos on rekrytoinut paljon, pitäisi osata jo lukea ihmistäkin, eikä pelkkiä hakemuksia. Silti joskus voi hyvältä vaikuttanut tyyppi osoittautua huonoksi. Senkin on kokemus opettanut, ettei suosittelijoihin ole luottamista. Joskus päälliköt ovat ihan pihalla, mitä itse kukin yleensä osaa ja tekee.