Ei-patologisesti narsistiset ihmiset, jotka kaipaavat yleisöä itselleen
Oletteko törmänneet tällaisiin ihmisiin? Siis sellaisiin minäminäminä-tyyppeihin?
Esimerkki 1. Kaveri, joka ei keskustele, vaan puhuu itsestään koko ajan. Hänen kanssaan ei voi käydä dialogia, koska hän ei siis todellakaan keskustele. Hän ilmoittaa koko ajan mitä hän aikoo tehdä ruuaksi, minkälaisia vaatteita ostaa, mihin hakee opiskelemaan. Siis ilmoitusluontoisesti toistelee koko ajan samoja asioita. Täyttää kaikki tyhjät hetket ilmoittelemalla kaikkea itsestään. Ei auta, vaikkei vastaa mitään, tai yrittää katsoa muualle. Hän vaan odottelee jotain aploodeja tai keskustelua itsestään. Hänelle ei riitä, että sanoo, että sepä kiva, kuulostaa mukavalta. Jos hän kertoo esimerkiksi mitä vaatteita hän aikoo seuraavaksi pestä milläkin pesuaineella, niin hän ei tunnu ollenkaan ymmärtävän, ettei tämä ole mielenkiintoinen keskustelunaihe ja että hän puhuu yksikseen. Hän tuntuu ikään kuin tarvitsevan vain yleisöä ilmoitusluontoisille asioille itsestään. Olen itse tosi puhelias ja keskustelutaitoinen, mutta tämän kanssa ei voi puhua mitään, koska hän puhuu vain itsestäänn, mikä on turhauttavaa.
Esimerkki 2: Pariskunta, joka kutsuu kylään, jotta voisi esitellä parisuhdettaan. Istuttavat vieraan johonkin istumaan, eivät keskustele tämän kanssa, vaan pitävät showta parisuhteestaan ja kuhertelevat toisensa kanssa. Hyvin näyttävää ja teatraalista peliä, jossa vieraan täytyy vaan istua yleisönä ja ihastella heidän parisuhdettaan.
Esimerkki 3: Kaveri, joka kutsuu kylään, jotta voi esitellä itseään ja elämäänsä. Esittelee lukemiaan kirjoja, urheilusuorituksiaan, muita harrastuksiaan, hienoja ostoksiaan. Puhuu koko ajan itsestä "minä tykkään/minä olen/minä harrastan/minä haluaisin/minä olen tällainen ja sellainen". Sama tunne taas, tuntuu kuin pitäisi olla tämän ihmisen yleisönä. Mitään mielenkiintoa hänellä ei ole muihin ihmisiin. Joskus kysyy kohteliaisuuttaan jotain, mutta kun vastaa, niin mielnkiinto herpaantuu ja tämä ihminen keskeyttää puhuakseen itsestään tai ryhtyy muihin puuhiin kesken kaiken, esim. tiskaamaan. Ihan omituista toimintaa. Asettelee omistamiaan esineitä käteeni ja puhuu niistä ihastellen itseään ja makuaan.
Ja jos mietitte miksi näin usea esimerkki. Nämä ovat siis 15 vuoden sisältä kaikki esimerkit, en siis jatkuvasti tapaa tällaisia ihmisiä, mutta kun tapaan, niin pistää miettimään mikä näiden päässä viiraa? Huono itstunto? Huonot sosiaaliset taidot? Narsistinen huomionhakuisuus?
Oletteko muut tavanneet tällaisia, joiden yleisönä joudutte olemaan?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Patologinen itsekeskeisyys.
Njoo, se on aika selvää, mutta oletteko te muut tutustuneet tällaisiin ihmisiin ja miten olette diilanneet näiden tällaisten kanssa? Yksi näistä on sellainen, että olen varmaan loppuelämän hänen kanssaa jossain tekemisissä, joten olis kiva osata diilata jotenkin... :p
Minä tunnen ykkösesimerkin kaltaisen ihmisen. Olen tuntenut hänet kolme vuotta, tosin emme ole varsinaisesti ystäviä. Hän kysyi minulta heti alkumetreillä yhtä asiaa: sitä, onko minulla miestä ja lapsia. Kun sai kieltävän vastauksen, ei ole enää kiinnostunut kuulemaan omia kuulumisiani lainkaan. Hänellä ei myöskään ole kovin hyvää sosiaalisten tilanteiden tajua, eli esim. saattaa ruveta selostamaan palaverissa tuntemattomalle ihmiselle luottotietojensa menetystä. Muutenkin on kova jauhamaan yksityisasioistaan ja siitä, kuinka vaikeaa hänellä on ollut. En pidä häneen oma-aloitteisesti yhteyttä ja onneksi emme tavanomaisissa elinpiireissämme yleensä törmääkään.
Mä tykkään keskustella, siis aidosti keskustella: politiikasta, taiteesta, maailman tilasta.. Näiden kanssa se ei onnistu. He just ilmoittelee asioita. Tai jos joskus erehtyvät kysymään sinulta jotakin, niin se on sellaista päällehyökkäävää kuulustelua. Eipä mulla mitään sanottavaa heille enää olekaan. Kaiken lisäksi nämä tämäntapaiset soittelevat puheluita kehuakseen itseään: heidän lomamatkaansa tai uutta autoaan. Juuh. Yök. Ja juuri se kateus :o Heiltä kuulee: oi, oispa minullakin, miksen mä koskaan, marinaa marinaa. Ikinä eivät kysele mitä sinulle aidosti kuuluu. Huhhuh, mikä avautuminen.
Ehkä Olet heidän kategoriassaan ihminen kelle ei haluta kertoa kuin pintapuolisia asioita? Sanot olevasi itse ”tosi keskustelutaitoinen”, ehkä olet sitä siinä määrin että tietävät sinun keskustelevan kaiken myös eteenpäin :D
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Olet heidän kategoriassaan ihminen kelle ei haluta kertoa kuin pintapuolisia asioita? Sanot olevasi itse ”tosi keskustelutaitoinen”, ehkä olet sitä siinä määrin että tietävät sinun keskustelevan kaiken myös eteenpäin :D
Jep, ehkä noi on semmosia tiiätkös tuttavia? Että tollasta tyhjää soopaa jauhetaan. :)
Kyl mäkin osaan ns paskaa jauhaa. Tuttavien, tuntemattomien, random kekejen, mut se on vuorovaikutteista! Näiden kaa se ei sitä ole. Ei kukaan halua jutella minäminien kanssa.
Itse sorrun itsestäni puhumiseen silloin kun toivoisin toisenkin kertovan jotakin itsestään, koska olisi kiva tietää asioista ihmisestä johon yrittää tutustua.
Toki yritän kyselläkin... mutta kun vastaukset on lyhyitä koitan muulla tavoin löytää tavan, jolla toinen alkaisi puhua. Lopetan sitten lopulta, kun alkaa tuntua ettei toista kiinnosta pätkääkään...
Itse olen valitettavasti tällainen. En tiedä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Olet heidän kategoriassaan ihminen kelle ei haluta kertoa kuin pintapuolisia asioita? Sanot olevasi itse ”tosi keskustelutaitoinen”, ehkä olet sitä siinä määrin että tietävät sinun keskustelevan kaiken myös eteenpäin :D
Jep, ehkä noi on semmosia tiiätkös tuttavia? Että tollasta tyhjää soopaa jauhetaan. :)
Eivät ole tuttavia. Yhden olen tuntenut 20 vuotta, on sukulainen ja tulen olemaan hänen kanssaan tekemisissä loppuelämän. Kaksi muuta on kavereita, jotka olen tuntenut +10 vuotta (en enää, minun aloitteestani emme ole enää tekemisissä). En ole juoruakka, vaan kiltti ja sosiaalinen ihminen. Ehkä juuri kiltteys ajaa minut näiden huomionhakuisten minäminä-tyyppien kohteeksi, kun en sano mitään poikkipuolista sanaa. Yhteistä näille on, ettei heillä ole paljoakaan kavereita. En yhtään ihmettele miksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen valitettavasti tällainen. En tiedä miksi.
Sä voit muuttaa tapojasi. Puhut jostain muusta kuin itsestäsi -mieluummin jostain asiasta, ehkä, ja kuuntelet enemmän. Sillä lailla saat sielut synkkaamaan.
Mun hyvä ystävä on tuollainen, lähinnä koska miehensä ei puhu hänen kanssaan ja saattavat pitää mykkäkoulua vuodenkin.
Ystävä on teoissaan ihana, mutta ei pysty vastavuoroiseen keskusteluun.
Hän on silti mulle rakas ja tärkeä 😍
Olen törmännyt näihin tapauksiin. Käsittämättömiä ovat! Vaikka kuinka nyökyttelisit niin aina sieltä sitten keksitään se "Ihmiset ovat niin kateellisia!" -repliikki. En ole kateellinen vaikka ostitkin uusia vaatteita ja kävit ulkomailla, minä olen ostanut jo kaiken tarpeellisen, ja lomailen milloin kotimaassa, milloin ulkomailla. En vain toitota asioistani, sillä ymmärrän etteivät minun kuulumiseni ole kaikille se jännin juttu maailmassa.
Enää en suostu viettämään aikaa kahden tällaisten tyyppien kanssa. Suvusta heitä ei saa heivattua, eikä puolison kavereista, mutta oman elämäni sentään saan pidettyä siistinä.
Itse sorrun tähän kun tunnen epävarmuutta, epämukavuutta tilanteessa. Ahdistaa tosi paljon ja yritän saada edes jotain sanottua.
Se että pitäisi keskustella jostain politiikasta tai taiteesta ym. tuntuu niin kauhealta ja tylsältä, olen aina valmis kuuntelemaan muita tai keskustelemaan heidän jutuistaan, mutta kulttuuri ja politiikka.... 🤢.
Vierailija kirjoitti:
Itse sorrun tähän kun tunnen epävarmuutta, epämukavuutta tilanteessa. Ahdistaa tosi paljon ja yritän saada edes jotain sanottua.
Se että pitäisi keskustella jostain politiikasta tai taiteesta ym. tuntuu niin kauhealta ja tylsältä, olen aina valmis kuuntelemaan muita tai keskustelemaan heidän jutuistaan, mutta kulttuuri ja politiikka.... 🤢.
Heitin nuo vaan esimerkiksi, yhtä hyvin kävisi telkkarisarja, tai jokin elämys, tai ruoka, tai oletko kokeillut -tarkoitan vaan, että ei aina puhuisi itsestään, tai kuulustelisi keskustelukumppaniaan. Antaa sen keskustelun syntyä enemmän itsestään.
Tutulta kuulostaa. Jouduin hiljattain jättämään yhden tällaisen, kateutta ja vihaa uhkuvan minäminä-ystäväni, pois elämänpiiristäni. Luultavasti kyse on jonkintasoisesta persoonallisuushäiriöstä, muuta selitystä en keksi.
En mä kovin pitkälle jaksanut lukea, kun saman toistoa, mut joo, tommosille mä vaan hymähtelen takaisin.
Jos ne on siinä elämäntilanteessa, ettei ne tajua dialogia, niin höpiskööt sitten itestään. Toisesta korvasta ulos ne menee kuitenkin.
Harmottomia tyyppejä kuitenkin.
Sinkkumies
Kaikenlainen höpinä esim. töissä on muutenkin täysin yhdentekevää. Sitten jos niistä on tullut oikeita kavereita edes jollain tasolla, että tavataan vapaa-ajallakin niin niitä ihmisiä ehkä jaksaa kuunnellakin.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Olet heidän kategoriassaan ihminen kelle ei haluta kertoa kuin pintapuolisia asioita? Sanot olevasi itse ”tosi keskustelutaitoinen”, ehkä olet sitä siinä määrin että tietävät sinun keskustelevan kaiken myös eteenpäin :D
Jep, ehkä noi on semmosia tiiätkös tuttavia? Että tollasta tyhjää soopaa jauhetaan. :)
Eivät ole tuttavia. Yhden olen tuntenut 20 vuotta, on sukulainen ja tulen olemaan hänen kanssaan tekemisissä loppuelämän. Kaksi muuta on kavereita, jotka olen tuntenut +10 vuotta (en enää, minun aloitteestani emme ole enää tekemisissä). En ole juoruakka, vaan kiltti ja sosiaalinen ihminen. Ehkä juuri kiltteys ajaa minut näiden huomionhakuisten minäminä-tyyppien kohteeksi, kun en sano mitään poikkipuolista sanaa. Yhteistä näille on, ettei heillä ole paljoakaan kavereita. En yhtään ihmettele miksi.
Otsikossa sekä aloituksessa kuitenkin melko töykeästi kuvailet näitä ihmisiä vaikka toistelet olevasi itse kiltti ihminen :D totuus varmaan jossain siellä välillä kenessä on vika kun ei vaan synkkaa, ja ratkaisu sitäkin helpompi kun pitää vaan mahdollisuuksien mukaan etäisyyttä näihin ihmisiin ja kaikki ovat tyytyväisiä :)
Lisään vielä, että näille yhteinen piirre tämän minäminäminä-jutun lisäksi on järkyttävä kateus ja suoranainen murjottaminen, jos jollakin toisella on, mitä itse haluaisivat...