Tyttönimen takaisinotto eron jälkeen

Parikymmentä vuotta sitten meni muistaakseni pari kuukautta.

Minullakin kävi joskus mielessä ottaa tyttönimeni takaisin. Se nyt vaan jäi ja 31 vuoden jälkeen on vielä jo edesmenneen eksän nimi. Mitäpä tuo enää haittaa.

En tiedä nykykäytäntöä, mutta aikoinaan kävin vain kirkkoherranvirastossa täyttämässä jonkun kaavakkeen ja nimi oli heti käytössä. Eikä maksanut mitään. Nuo ajokortit ja Kelakortit yms. joihin pitää nimi vaihtaa, veivät sitten jonkin aikaa ennen kuin tulivat uudella nimellä.

Vaihdoin koska en tuntenut miehen sukunimeä "omaksi" . Kyse oli ja on myös identiteetistä. Oma sukunimi on myös kaikin tavoin parempi.

Vaihdoin 2016, ei montaa viikkoa mennyt. Olisko 2-3 vkoa hakemuksesta.

Kiitos kaikille! Hieman tuoreempaa tietoa kaipailisin vielä.

1,5 vuotta sitten maksun suorittamisesta n. Viikko kun postissa tuli vahvistus nimenvaihdosta.

Itse ajattelin ottaa ihan uuden sukunimen, kun ei tuo tyttönimikään enää nappaa ja olen ehtinyt vaihtaa etunimenikin tässä välissä miehen nimeen sopivaksi.

Miksi otatte edes miehen nimen? Mitä se teille symboloi kun se sitten pitää kuitenkin vaihtaa pois, kun se kolmen vuoden liitto ei ottanutkaan onnistuakseen? Vaihtaisitteko etunimeäkin sen mukaan, miksi joku haluaa teitä kutsua? Muitakaan valintoja ei voi muuttaa jälkikäteen, miksi tämä pitäisi olla poikkeus? Pitäkää sen exänne nimi, niin ehkä seuraavalla kerralla oppii, tai sitten ei.

T. 15 vuotta naimisissa, oma nimi ja lapsilla mun nimi kans. Ei siis tule ongelmia vaikka eroaisin. Sama homma ois seuraavassakin suhteessa. Itsehän nää valinnat tehdään.

Tein hakemuksne netissä joulukuussa 2017, jossain 20. päivän tienoilla. Lasku tuli kotiin joulun jälkeen. Laskun maksettuani tuli sähköposti heti seuraavana päivänä, että nimi on nyt vaihdettu. Paperit tuli kotiin jonkun ajan kuluttua.

Pidä toisella kierroksella oma nimi, jookos? Säästä viranomaisten resursseja edes sen verran.

Just jotenki läppä ottaa vieras nimi ja erota heti ja taas venslaa tyttönimi takas. Jotai välii mikä se sukunimi o. Oman ukon nimi on Virtanen eli jos avioon meen ni en todellansa muutu Virtaseksi

Parhaat antaa jopa entisen suhteen lapsille, joilla tietenkin entisen miehen sukunimi, uuden miehen nimen mennessään uudestaan naimisiin.

Miksi lapsilla ylipäänsä pitäisi olla se isän nimi, kun eron sattuessa 90 % tapauksista ne kuitenkin jäävät äidilleen? Sitten on kohta ovessa Virtanen Lahtinen Toivonen. Ei riitä tila. 😂

Mikäs se syy siihen on että miehillä on elämän aina.a yksi nimi? Mikä siinä naisen nimessä on niin arvotonta ettei kukaan sitä valitse? Olette miestenne omaisuutta, haahkat.

Syrjitte naisia. Oksettavaa. Miksi hemmetissä miehillä on ihmisoikeus KAHDESTI??????

Vierailija kirjoitti:

Mikäs se syy siihen on että miehillä on elämän aina.a yksi nimi? Mikä siinä naisen nimessä on niin arvotonta ettei kukaan sitä valitse? Olette miestenne omaisuutta, haahkat.

Syrjitte naisia. Oksettavaa. Miksi hemmetissä miehillä on ihmisoikeus KAHDESTI??????

Sun viestit on vähän övereitä, mutta periaatteessa olet oikeassa. Tiesittehän että kauan aikaa sitten nimi määräytyi naisen mukaan, ja niinhän se tekee edelleenkin sairaalassa vastasyntyneen kohdalla. Sitten täytyy erikseen ilmoittaa se myöhemmin jos ei automaattisesti anna tulla äidin mukaan.

Olen itse sitä mieltä, että se helvetti mikä synnytys on ja juurikin se, että nainen useimmiten hoitaa lapsen, johtaa siihen että on vähintäänkin asianmukaista, että lapsen sukunimi on äidin. Vai yritetäänkö isän sukunimellä paikata hänen rikkinäistä itsetuntoaan ja poissaoloaan? Minun mieheni ainakin synnytyksen nähtyään totesi, ettei tule koskaan elämässään pystymään tekemään mitään edes läheskään vastaavaa. Ja hän on kyllä ollut tasavertaisena kanssani hoitamassa lapsia.

Ja turha edes väittää, että naisen isänkin sukunimi on miehen sukunimi. On eri asia syntyä johonkin kuin valita jokin. Ja omassa suvussani on esimerkiksi noin sadan vuoden takaa tapaus, jossa nainen sai aviottoman lapsen ja näin ollen jatkoi sukuamme meidän nimellämme. Se oli rohkea ja arvostettava teko, joka kertoo että me olemme vahvoja ihmisiä, naisia, ja sellaista sukulinjaa kannattaa jatkaa. Ja niin teenkin ylpeydellä.

Mä ymmärrän että nainen ottaa miehen sukunimen, tai vaikka toisinpäin kun avioidutaan. Kaksoisnimiä pidän jotenkin aina yhtä mauttomina, en tiedä miksi, mutta ymmärrän senkin ideana.

Sitä en ymmärrä että eron jälkeen pidetään se exän sukunimi? Kun olet eronnut siitä suvusta, niin miksi kannat niiden sukunimeä?

En voi sille mitään että aina tulee fiilis, ettei nainen ole päässyt eteenpäin elämässään vaan roikkuu vielä ajassa jolloin oli jonkun vaimo. Ei kehtaa sinne facebookiin vaihtaa sukunimeä ja julkisesti todeta että vituiks meni.

Totuus tietysti on kaikilla omansa mutta tämä mielikuva tulee aina.

Ainoa syy ottaa miehen nimi on jos sillä on harvinainen sukunimi. Pahimpia on nää kaks osaset Rantanen-Manninen, ei hitto. :D

Ap ei pyytänyt mielipiteitä siitä, kannattiko alunperin ottaa miehen sukunimi.

Ap kysyi: kauanko nimen takaisinvaihto kestää?

Tyttönimen saa automaattisesti takaisin pelkällä ilmoituksella. Kestää jokusen viikon tai kuukauden. Kuluja tulee ennen kaikkea virallisten asiakirjojen päivittämisestä. Kela-kortti tulee automaattisesti postissa, passi, ajokortti, henkilökortti, aseluvat yms. pitää itse uusia (ja maksaa kaikista). Pankkiin, postiin ja viranomaisille menee automaattisesti tiedot, jos ei ole vahvaa turvakieltoa. Työnantajalle, yhdistyksille, vuokranantajille, lapsen kouluun/päikkyyn ja ylipäätään kaikille muille joutuu ilmoittamaan itse.

On se sellainen rumba, että suosittelen oman nimen pitoa, vaikka kuinka rakkauden huumassa olisikin.

Kyllä se miehen nimi on ihan omaksi muuttunut kun sitä on käyttänyt vaikka kymmenen vuotta. Kätevää olla samanniminen kuin omat lapset. Ja tosiaan mitäpä se ero kenellekään kuuluu varsinkaan työhön liittyvissä ympyröissä joissa on tunnettu exän nimellä. Helpointa on pitää exän nimi. En aijo vaihtaa. Onhan se tosiaan noloakin julistaa että oon eronnut kun joku voi vielä kysyä et menitkö naimisiin. Menee huomio liikaa yksityisasioihin. Hulluinta on että olisin hyvin voinut pitää alun perin oman nimen mut exä halusi yhteisen nimen perheelle.