Äitiys olemassaolon tarkoituksena

Keskustelimme työporukan saunaillassa siitä minkä koemme olevan tarkoituksemme maailmassa. Lähes kaikki äiti ihmiset kertoivat kyyneleet silmissä elämänsä syvimmän tarkoituksen olevan äitiys, heidän kaikki toimintansa tähtää siihen, että olisivat mahdollisimman hyviä äitejä ja kokevat sen olevan syy olla tässä maailmankaikkeudessa. Myös isät myöntelivät mukana, että vanhemmuus on kyllä jotain ihan mahtavaa ja tuntuu nyt tarkemmin ajateltuna ihan elämäntehtävältä.
Aloin tätä oikein pohtia siinä, olen itsekin kolmen lapsen äiti, vanhimmaiseni on jo lukioiässä ja kaksi nuorempaa seuraa sujuvasti perässä. Olemme mieheni kanssa mielestäni selvinneet vanhemmuuden haasteista oikein sujuvasti, joskin meilläkin on omat haasteemme olleet matkan varrella. En kuitenkaan ole koskaan kokenut äitiyttä syyksi miksi olen maailmaan tullut, se ei ole minun alkuperäinen elämäntehtäväni. Kun katselin kyynelsilmin tuhrustavia äitejä ympärilläni pohdin missä vika? Rakastan lapsiani eniten maailmassa ja antaisin mitä tahansa heidän puolestaan, olen taistellut heidän puolestaan ja tehnyt kaikkeni, mutta myös minä olen arvokas ihminen ja minulla on oma tarkoitukseni tässä maailmassa. Se tarkoitus ei voi olla riippuvainen kenestäkään muusta ihmisestä, ei edes omista lapsistani. Koen, että minun täytyy löytää tarkoitus elämälleni ilman ulkopuolisia ihmisiä ja vasta sitten voin olla esimerkiksi hyvä äiti tai puoliso.