Ärsyttävä, outo harhanäky
Joskus silmäkulmassa vilahtaa ikään kuin ihmisen hahmo. Viimeksi kun kävin kotonani, purkua odottavassa vanhassa talossa.
En ole sekaisin enkä usko mörköihin. Johtuuko tämä stressistä vai mistä?
Kommentit (11)
Voi olla ensimmäisiä oireita aivokasvaimesta.
Kävisin lääkärissä.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ensimmäisiä oireita aivokasvaimesta.
Kävisin lääkärissä.
Näen näitä harvoin ja sitä on kestänyt jo liian kauan ollakseen alkavat kasvain. Muitakaan sen suuntaisia oireita ei ole.
Voisikohan se olla jokin periytyvä ominaisuus? Meidän perheessä muillakin on ollut näitä, erityisesti vaativassa elämäntilanteessa.
Mulla stressi ja ahdistus saa silmissä vilahtelemaan kaikenlaista. Menee ohi sitten kun stressikin.
Muistaisin lukeneeni jostain, että on jokin illuusio. Uhkan havaitsemis menetelmä.
Mäkin aloin näkemään kuolleita ihmisiä, kun aloitin patologin hommat.
Näin kerran hämärässä teollisuusrakennulsessa yötöissä ykdin ollessani moisen.
Hyvä kun en p.skantanut housuuni.
Puolinukkuvat aivot tulkitsivat vain syrjäsilmän havaintoa omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin näkemään kuolleita ihmisiä, kun aloitin patologin hommat.
Minä taas kuulen jokaisen ajatukseni. Ihan nämäkin joita tähan kirjoitan. Samoin lukemani tekstin.
Muistan kun olin nuorempi, niin luettu teksti kuulosti erilaiselta. Toki ajatukseni ja olemukseni, ja ystäväni, ymparillä oleva maailma on muuttunut... Ehkä tuossa syitä.
Myos se että sieluni silmin näen asioita on minulle ihan ok, miksei olisi, onhan se mitä naen omien "myos" ajatusteni tuotos.
Sanon "myos", sillä elän vuorovaikuttavassa maailmassa, maailmassa jonka ihmiset vaikuttavat ajatuksiini. Toivonkin, että minulla on keinot pitää ajatukseni oikeina ja puhtaina. Lopulta olen tuosta seikasta kuitenkin itse vastuussa korkeimmalle.
qwerty-sjir kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin näkemään kuolleita ihmisiä, kun aloitin patologin hommat.
Minä taas kuulen jokaisen ajatukseni. Ihan nämäkin joita tähan kirjoitan. Samoin lukemani tekstin.
Muistan kun olin nuorempi, niin luettu teksti kuulosti erilaiselta. Toki ajatukseni ja olemukseni, ja ystäväni, ymparillä oleva maailma on muuttunut... Ehkä tuossa syitä.
Myos se että sieluni silmin näen asioita on minulle ihan ok, miksei olisi, onhan se mitä naen omien "myos" ajatusteni tuotos.
Sanon "myos", sillä elän vuorovaikuttavassa maailmassa, maailmassa jonka ihmiset vaikuttavat ajatuksiini. Toivonkin, että minulla on keinot pitää ajatukseni oikeina ja puhtaina. Lopulta olen tuosta seikasta kuitenkin itse vastuussa korkeimmalle.
Lopultahan kai jokaista ajatustani: Näitä sanoja joitä tähän kirjoitan voitaisiin sanoa jonkun mielestä hallusinaatioksi. Eihän niitä kukaan minulle kuiskaa korvaan, enkä niitä muualtakaan korvillani kuule. Ne ovat siis ihan minun pääni sisältä tällä hetkellä. Ja siksi joku voisi väittää niitä hallusinaatioksi.
Tulee lopulta mieleen, onko sellaista asiaa kuin hallusinaatio oikeastaan olemassa.
Eiko mielenkiintoinen lähestymistapa?
qwerty-sjir kirjoitti:
qwerty-sjir kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aloin näkemään kuolleita ihmisiä, kun aloitin patologin hommat.
Minä taas kuulen jokaisen ajatukseni. Ihan nämäkin joita tähan kirjoitan. Samoin lukemani tekstin.
Muistan kun olin nuorempi, niin luettu teksti kuulosti erilaiselta. Toki ajatukseni ja olemukseni, ja ystäväni, ymparillä oleva maailma on muuttunut... Ehkä tuossa syitä.
Myos se että sieluni silmin näen asioita on minulle ihan ok, miksei olisi, onhan se mitä naen omien "myos" ajatusteni tuotos.
Sanon "myos", sillä elän vuorovaikuttavassa maailmassa, maailmassa jonka ihmiset vaikuttavat ajatuksiini. Toivonkin, että minulla on keinot pitää ajatukseni oikeina ja puhtaina. Lopulta olen tuosta seikasta kuitenkin itse vastuussa korkeimmalle.
Lopultahan kai jokaista ajatustani: Näitä sanoja joitä tähän kirjoitan voitaisiin sanoa jonkun mielestä hallusinaatioksi. Eihän niitä kukaan minulle kuiskaa korvaan, enkä niitä muualtakaan korvillani kuule. Ne ovat siis ihan minun pääni sisältä tällä hetkellä. Ja siksi joku voisi väittää niitä hallusinaatioksi.
Tulee lopulta mieleen, onko sellaista asiaa kuin hallusinaatio oikeastaan olemassa.
Eiko mielenkiintoinen lähestymistapa?
Sillä jos taas luulisin, että joku ulkopuolinen puhuu pääni sisällä, ja että kyse ei lopulta ole ajatuksestani, olisi ainoastaan kyse ymmärtämisen puutteesta, mutta ei mistään sen kummemmasta kuitenkaan. Siksi kyseenalaistan koko hallusinaation olemassaolon sellaisena ilmionä kuin on usein väitetty.
Toki on vielä niin, että itse asiassa ihmiset vaikuttavat toistensa ajatuksiin: Vuorovaikuttavat. Hyvässä ja pahassa. Koska elät heidän keskellään!
Sekin vielä.
Ja näky vilahti ulkona, kirkkaassa valossa eikä sisällä hämärässä.