Mitä haasteita teillä on tullut eteen uusioperheissä?

Aika perusjuttuja tuli vastaan. Olen siis nainen ja 26-vuotiaana aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli 13-vuotias poika, joka oli isän luona joka toinen viikonloppu.

Jälkikäteen tajuan olleeni heikkohermoinen ja erittäin lapsellinen monissa asioissa, vaikkei suurinta osaa ongelmista mun syyksi voinutkaan laittaa. Isoimmat ongelmat syntyivät siitä, että isällä oli tosi huono kontakti lapseen ja lapsen tekemisiä ei koskaan rajattu. Tämähän ei nuoren kanssa tietysti toimi, että saa tehdä ihan mitä haluaa. Isä sai silmittömiä raivareita jos puutuin mihinkään lapsen asioihin, saattoi haukkua lapsen kuullen keskellä kaupunkia mut huoraksi kun yritin estää lasta ostamasta yli kilon karkkipussia leffaherkuiksi.

Lopulta lapsi muutti meille ja tuolloin tilanne oli sellainen että olin ainoa aikuinen, joka koskaan jutteli hänen kanssaan ja yritti kasvattaa. Isä oli aivan lukossa, ei osannut ottaa minkäänlaista kontaktia teiniin. Teinillä oli pahoja ongelmia pelaamisen, koulunkäynnin ja traumaperäisten asioiden vuoksi. Näissä asioissa poika jätettiin yksin. Minä pyrin pitämään kontaktin yllä nuoren kanssa ja olinkin lopulta se, jonka kanssa teini huusi, itki ja tappeli normaalit murrosiän tappelut mutta myös se, jonka kainalossa teini itki huonot olonsa. Lopuksi halattiin ja rakastettiin.

Vinkkejä uusioperheelle ei ole varsinaisesti antaa. Ihan yksinkertaisimmillaan suosittelen pitämään lasten edun mielessä puolisoa kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Aika perusjuttuja tuli vastaan. Olen siis nainen ja 26-vuotiaana aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli 13-vuotias poika, joka oli isän luona joka toinen viikonloppu.

Jälkikäteen tajuan olleeni heikkohermoinen ja erittäin lapsellinen monissa asioissa, vaikkei suurinta osaa ongelmista mun syyksi voinutkaan laittaa. Isoimmat ongelmat syntyivät siitä, että isällä oli tosi huono kontakti lapseen ja lapsen tekemisiä ei koskaan rajattu. Tämähän ei nuoren kanssa tietysti toimi, että saa tehdä ihan mitä haluaa. Isä sai silmittömiä raivareita jos puutuin mihinkään lapsen asioihin, saattoi haukkua lapsen kuullen keskellä kaupunkia mut huoraksi kun yritin estää lasta ostamasta yli kilon karkkipussia leffaherkuiksi.

Lopulta lapsi muutti meille ja tuolloin tilanne oli sellainen että olin ainoa aikuinen, joka koskaan jutteli hänen kanssaan ja yritti kasvattaa. Isä oli aivan lukossa, ei osannut ottaa minkäänlaista kontaktia teiniin. Teinillä oli pahoja ongelmia pelaamisen, koulunkäynnin ja traumaperäisten asioiden vuoksi. Näissä asioissa poika jätettiin yksin. Minä pyrin pitämään kontaktin yllä nuoren kanssa ja olinkin lopulta se, jonka kanssa teini huusi, itki ja tappeli normaalit murrosiän tappelut mutta myös se, jonka kainalossa teini itki huonot olonsa. Lopuksi halattiin ja rakastettiin.

Vinkkejä uusioperheelle ei ole varsinaisesti antaa. Ihan yksinkertaisimmillaan suosittelen pitämään lasten edun mielessä puolisoa kunnioittaen.

Tämä on aika lailla klassinen toisen naisen kertoma juttu eli isä ja äiti ei ymmärrä, mutta minä hyvä ihminen olin teinin tukena ja annoin sen raivota, ainoana rakastin. Tosielämässä teinillä oli isä ja äiti, isän uusi naisystävä oli pelkkä pelinappula.

Aika monella erolapsella on ongelmia siksi, että vanhemmilla on ollut vaikeaa, isällä sivusuhteita jne. eikä tilanne  sillä katoa, että isän vienyt nainen "tukee ja ymmärtää".

Miksi muuten se teini ei saanut ostaa yhtä kiloa karkkia? Siksikö, että sinä halusit määrätä?

Vierailija kirjoitti:

Aika perusjuttuja tuli vastaan. Olen siis nainen ja 26-vuotiaana aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli 13-vuotias poika, joka oli isän luona joka toinen viikonloppu.

Jälkikäteen tajuan olleeni heikkohermoinen ja erittäin lapsellinen monissa asioissa, vaikkei suurinta osaa ongelmista mun syyksi voinutkaan laittaa. Isoimmat ongelmat syntyivät siitä, että isällä oli tosi huono kontakti lapseen ja lapsen tekemisiä ei koskaan rajattu. Tämähän ei nuoren kanssa tietysti toimi, että saa tehdä ihan mitä haluaa. Isä sai silmittömiä raivareita jos puutuin mihinkään lapsen asioihin, saattoi haukkua lapsen kuullen keskellä kaupunkia mut huoraksi kun yritin estää lasta ostamasta yli kilon karkkipussia leffaherkuiksi.

Lopulta lapsi muutti meille ja tuolloin tilanne oli sellainen että olin ainoa aikuinen, joka koskaan jutteli hänen kanssaan ja yritti kasvattaa. Isä oli aivan lukossa, ei osannut ottaa minkäänlaista kontaktia teiniin. Teinillä oli pahoja ongelmia pelaamisen, koulunkäynnin ja traumaperäisten asioiden vuoksi. Näissä asioissa poika jätettiin yksin. Minä pyrin pitämään kontaktin yllä nuoren kanssa ja olinkin lopulta se, jonka kanssa teini huusi, itki ja tappeli normaalit murrosiän tappelut mutta myös se, jonka kainalossa teini itki huonot olonsa. Lopuksi halattiin ja rakastettiin.

Vinkkejä uusioperheelle ei ole varsinaisesti antaa. Ihan yksinkertaisimmillaan suosittelen pitämään lasten edun mielessä puolisoa kunnioittaen.

Alapeukku miehesi, nuoren isän, käytöksestä. Sinä taas olet ollut mahtava aikuinen.

Ilman sarvia ja hampaita: en suosittele, se on ehkä päällimmäisin vinkkini :-D.

Toinen vinkki: jos sinusta tulee äitipuoli, muista, lasten biologisen äidin mielestä teet 99% todennäköisyydellä hänen lastensa kanssa lähes kaiken väärin, vaikka yrittäisit parhaasi ja omassa ydinperheessäsi homma olisi toiminut tavallasi. Toki poikkeuksellisiakin eli rakentavastikin ex-puolisonsa uuteen kumpaaniin suhtautuvia biologisia äitejä löytyy, mutta valitettavan harvoin.

Kolmas vinkki: ole valmis antamaan periksi omista periaatteistasi usein. Ole joustava, mutta vaadi sitä myös puolisoltasi. Epätasa-arvoinen parisuhde kourmittaa pidemmän päälle ja auheuttaa katkeruutta.

Neljäs vinkki: muista, että toisen lapsia kohtaan tuntemat tunteet eivät välttämättä ole samoja kuin omia lapsia kohtaan. Et ole siis huono ihminen, jos tällaisia tunteita tulee.

Viides vinkki: uusioperhe on kaikkea muuta kuin ydinperhe. Älä odota samanlaista perhe-elämää kuin ydinperheessä.

Kuudes vinkki: anna miehesi ottaa ensisijainen vastuu lapsistaan, koska muuten raadat kaikkien puolesta ja mies hymistelee tyytyväisenä uudelle "palvelijalle", lopputuloksena oma katkeroituminen.

Seitsemäs vinkki: sopikaa miehenne kanssa perheen säännöistä ensin kahdestaan ja sitten vasta lasten kanssa. Vetäkää yhtä köyttä. Jos olette eri mieltä esim. kasvatusmetodeista, selvittäkää ne ensin aikuisten kesken. Lapset ovat nimittäin käteviä käyttämään tilaisuutta hyväkseen, kun huomaavat, että aikuiset eivät puhalla yhteen hiileen.

Lopuksi: Mieti vielä, oletko tarpeeksi kauan ollut lastesi kanssa omassa kodissasi vai kannattaisiko kuitenkin pitää vielä omat kodit ja tapailla erilaisilla kokoonpanoilla silloin, kun hyvältä tuntuu ja on aikataulullisesti mahdollista.

Tsemppiä pohdintoihin!

Ainoa mitä itse osaan sanoa on se että sen uuden kumppanin on mun mielestä ihan turha alkaa näyttelemään jotain isä-/äitipuolta, varsinkin jos lapsen isä/äiti on kuvioissa mukana.

Itse olen isä ja lapset mulla vuoroviikoin, eli vahvasti mukana lasten elämässä.

Lasten äiti on tuntenut miesystävänsä 4kk ja jo nyt yrittävät hakea häntä lasten oheishuoltajaksi..

Perusteina tuki arjessa ja pienimuotoinen taloudellinen tuki.. Osa hakemuksesta oli silkkaa valehtelua/liioittelua..

Meillä oli perinteinen ongelma eli miehen lasten äiti ei pystyny hyväksymään, että exänsä on löytänyt uuden naisen. Manipuloi lapsia minua vastaan. Onneks on ajan kanssa rauhottunu ja hyväksyny mut osaks lastensa elämää. Eipä tuohon mikään muu autakaan kun se aika..

Tuo oli myls hyvä vihje, että kasvatuskäytännöt täytyy sopia aikuisten kesken, niin ettei lapset ole kuulemassa. Meillä meni jopa vuosi ennen kun saatiin fiksut, kaikkia miellyttävät yhteiset säännöt laadittua. Meillä siis on molemmilla lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika perusjuttuja tuli vastaan. Olen siis nainen ja 26-vuotiaana aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli 13-vuotias poika, joka oli isän luona joka toinen viikonloppu.

Jälkikäteen tajuan olleeni heikkohermoinen ja erittäin lapsellinen monissa asioissa, vaikkei suurinta osaa ongelmista mun syyksi voinutkaan laittaa. Isoimmat ongelmat syntyivät siitä, että isällä oli tosi huono kontakti lapseen ja lapsen tekemisiä ei koskaan rajattu. Tämähän ei nuoren kanssa tietysti toimi, että saa tehdä ihan mitä haluaa. Isä sai silmittömiä raivareita jos puutuin mihinkään lapsen asioihin, saattoi haukkua lapsen kuullen keskellä kaupunkia mut huoraksi kun yritin estää lasta ostamasta yli kilon karkkipussia leffaherkuiksi.

Lopulta lapsi muutti meille ja tuolloin tilanne oli sellainen että olin ainoa aikuinen, joka koskaan jutteli hänen kanssaan ja yritti kasvattaa. Isä oli aivan lukossa, ei osannut ottaa minkäänlaista kontaktia teiniin. Teinillä oli pahoja ongelmia pelaamisen, koulunkäynnin ja traumaperäisten asioiden vuoksi. Näissä asioissa poika jätettiin yksin. Minä pyrin pitämään kontaktin yllä nuoren kanssa ja olinkin lopulta se, jonka kanssa teini huusi, itki ja tappeli normaalit murrosiän tappelut mutta myös se, jonka kainalossa teini itki huonot olonsa. Lopuksi halattiin ja rakastettiin.

Vinkkejä uusioperheelle ei ole varsinaisesti antaa. Ihan yksinkertaisimmillaan suosittelen pitämään lasten edun mielessä puolisoa kunnioittaen.

Tämä on aika lailla klassinen toisen naisen kertoma juttu eli isä ja äiti ei ymmärrä, mutta minä hyvä ihminen olin teinin tukena ja annoin sen raivota, ainoana rakastin. Tosielämässä teinillä oli isä ja äiti, isän uusi naisystävä oli pelkkä pelinappula.

Aika monella erolapsella on ongelmia siksi, että vanhemmilla on ollut vaikeaa, isällä sivusuhteita jne. eikä tilanne  sillä katoa, että isän vienyt nainen "tukee ja ymmärtää".

Miksi muuten se teini ei saanut ostaa yhtä kiloa karkkia? Siksikö, että sinä halusit määrätä?

Vanhempiensa erosta oli 7 vuotta aikaa kun tapasin isän, en siis rikkonut mitään perhettä enkä tiedä että kukaan muukaan olisi. Teinirakkaus ei vain kestänyt.

Ja olet varmaan osittain oikeassa, näen asiat värittyneesti ja myönnän olleeni liian tiukka monessa asiassa. Karkin määrää minusta on syytä rajoittaa. Ei kukaan tarvitse kiloa karkkia. Terveisiin elämäntapoihin ohjaaminen kuuluu kasvattajan tehtäviin.

T: se jota lainasit

Lisäisin tuohon viestin 4 listaan vielä yhden asian:

Keskustelkaa huolella miehesi kanssa  ETUKÄTEEN siitä, että ymmärrättekö ja oletteko molemmat valmiita siihen, että varsinkin uusioperhe vaatii tahtoa tehdä työtä sekä perhe-elämän että parisuhteen eteen. Jos ydinperheissä nämä kaksi asiaa vaativat paljon, uusperheessä vielä enemmän.