Onko sujuvasanainen kirjoittaja myös sujuvasanainen puhuja?
Kulkeeko nämä käsikkäin? Jos kirjoittaminen (ja myös ajattelu) on moni-ilmeistä, sujuvaa ja lahjakasta, onko myös puheilmaisu sitä?
Kommentit (13)
Ei todellakaan. Moni loistava kirjoittaja on tuppisuu ja huonosti osaa esittää asiansa.
Poikkeuksia tietysti on, esim. Jari Tervo.
Mutta monet kirjailijat/runoilijat ovat introverttejä, ja heidän suullinen ilmaisunsa ja muu esiintyminen voi olla kankeaa.
Ei ole. Kirjoittaessa ei jännitä, ihmisjoukolle puhuminen taas voi olla tilanteena jännittävä.
No ei ole, ei kulje. Päinvastoin, moni supliikkimies ei välttämättä osaa kirjoittaa ollenkaan. Ja ajattelijat ei pidä esiintymisestä.
Ei. Olen koko ikäni saanut kirjoitushommista hyvää palautetta, mutta puhuessa änkytän ja takeltelen enkä keksi mitään järkevää sanottavaa muutenkaan.
Ei. Ihan eri asioita.
Itse olen hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisessa muodossa, ajatus siirtyy suoraan näppiksen kautta sujuvaksi tekstiksi. Puhuessa taas tuntuu kuin käyttäisi jotakin vierasta kieltä, ensin pitää ajatella se asia ja sitten vasta sanoa se ääneen. Tai ainakaan itse en pysty jostain syystä puhumaan ja ajattelemaan yhtäaikaisesti.
Lisäksi, kun tiedostan ongelman, jännitän puhumista tosi paljon. Tämä ei tietty ainakaan auta asiaa.
Iyee huomasinn kum vuelää röökäsin siellä oli mikael jungerua joka kuluttii 500 viikosda, ja millainen vaikutus huumorilla on työyhteisössä ja kaikki kedkittu vaan siihen mulloin pääsee röökille. Mikäään ei pikrin sytyttänyt. Seölaonen ihminen työyhte8sössä on sitä katsotaan kierooon.
Eli kankeasta puheesta ei kannata päätellä liikaa?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Moni loistava kirjoittaja on tuppisuu ja huonosti osaa esittää asiansa.
Poikkeuksia tietysti on, esim. Jari Tervo.
Mutta monet kirjailijat/runoilijat ovat introverttejä, ja heidän suullinen ilmaisunsa ja muu esiintyminen voi olla kankeaa.
Tervo on kylläkin hyväpuhumaan, mutta huono kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, ei kulje. Päinvastoin, moni supliikkimies ei välttämättä osaa kirjoittaa ollenkaan. Ja ajattelijat ei pidä esiintymisestä.
Osa kyllä on molemmissa hyviä, osa ei kummasakaan.
Mun rouvan kirjallinen ulosanti on sujuvaa. Nopea kirjoittajakin hän on niin kynällä kuin 10-sormijärjestelmällä.
Jos hän yrittää suullisesti selittää jotain, se ymmärretään yleensä aina väärin.
Itse introverttina ja hiukan ujona ihmisenä ilmaisen paremmin itseäni kirjoittamalla, kun on aikaa miettiä miten sanansa asettaa eivätkä jännitys tai muut häiriötekijät vaikuta. Ihan selkeästi ja ymmärrettävästi kyllä puhunkin, mutta joskus sitä tulee takelleltua tai ajatus katkeaa edellämainituista syistä.
Olen hyvä kirjoittamaan ja myös puhumaan, mutta ei ne tosiaan käsi kädessä kulje, kuten moni jo maininnutkin.
Ei välttämättä, spontaanissa puheessa ei tule mietittyä kokonaisuutta tai kieliasua, sitä vaan pamisee. Kirjoittaessa yrittää käyttää jonkinlaista kielioppia minkä nyt sattuu siitä muistamaan.