Milloin on aika erota?

Sit kun ajattelet et oisit onnellisempi yksin kun sen toisen kanssa.

Silloin on aika erota kun ollaan ja eletään kuin kämppikset! Se on silloin pelkkä kaveri suhde, ei parisuhde. Siitä sen tietä. piste. 

Jos suhteessa edelleen on hyviä puolia sen verta että siinä haluaa pysyä vaikka ero vilahtelee mielessä, niin silloin on mahdollista vielä korjata asiat jos molemmat sitä haluavat. Se tosin vaatii aikaa koska tilanne tuskin on syntynyt ihan viikossa tai edes parissa.

Jos taas olet jo eroprosessissa niin pitkällä että mikään ei enää hetkauta, tai toinen suoraan sanoo että ei halua muutosta mihinkään senkään jälkeen kun on tuonut ilmi oman tyytymättömyytensä tilanteeseen niin silloin en oikeastaan tiedä kuin kaksi vaihtoehtoa: eroaminen tai asian hyväksyminen ja kituuttaminen paikallaan siihen asti että asia taas nostaa päätään.

Silloin kun keskinäinen luottamus ja /tai kunnioitus rakoilee.

Mulla oli se kohta, kun en voinut olla samassa huoneessa oksentamatta.

Erottiin v.2003.

Vieläkin näen koskus unta että harrasta sexiä exän kanssa joka virnuilee yläpuolella leveästi. Hyi h*lvetti!

Monta miestä on ollut hänen muttei toista josta ois kuoriutunut yhtä älllö...

Hänen jälkeen.. 5

Jos vielä voitte keskustella jostain ongelmasta ja sopia miten sen ratkaisette ja pystytte noudattamaan tätä sopimusta, silloin suhteella on vielä mahdollisuus.

Jos ette pysty keskustelemaan, sopimaan ja/tai ette noudattamaan yhteisesti sovittua toimintatapaa -- sitten alatte olla finaalissa.

Esimerkiksi ongelmasta käy ihan mikä vaan päivittäinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun keskinäinen luottamus ja /tai kunnioitus rakoilee.

Jos vain rakoilee niin voi vielä korjata. Jos on pysyvästi mennyt niin sitten eri asia.

Sanoisin että aika erota on, kun mies lakkaa panemasta. Lopullisesti. Ja kun on varma siitä, että lopullisesti.

Kun rakkaus loppuu. Itsellä viimeinen niitti oli rakastuminen toiseen mieheen ja tajuaminen etten exää rakastanut. Harmittaa etten aikaisemmin eronnut ja olisin välttynyt draamalta.

Taustalla oli ettei mies halunnut enää koskettaa, muutti sohvalle nukkuun eikä halunnut viettää aikaa minun kanssani eikä puhettakaan, että olisi suostunut puhumaan parisuhteestamme. Yritin vaikka mitä keksiä, että mies kiinnostuisi. Jälkeen päin nyt hävettää. Mies tyytyväisenä möllötti ja harrasti juttujaan. Nauroi varmaan mielessään minulle, joka yritti halata ja tuhlasi rahaa kodin hyväksi, siivosi, hoisi lapset, kävi töissä ja maksoi laskut.

Meillä moneen kertaan keskusteltu samat asiat ja parannus on tullut aina hetkeksi. Nyt taas siinä tilanteessa, että keskustelujen jälkeen kaikki hyvin. Mutta mistä voin tietää kestääkö muutos? Vai huomaanko taas esim vuoden päästä olevani lähtötilanteessa. Mikä on se viimeinen kerta?

hmm

silloin, kun tyyppi istuu pers e puuduksissa chateissa 24 seiska. tai 23 seiska. hunsvotti mikä hunsvotti. menköön pupiruusuille. ;)

Ajatuksia?