Milloin se rankka arki alkaa?

täälä vain haaveillaan tuollaisesta.

Kyllä se tulee jos on tullakseen, mutta voi olla tulemattakin. Riippuu paljolti sinusta ja minkälaisia lapsesi ovat.

koko ajan saa olla katsomassa perään ja siinä sitten mustasukkainen 3v uhmis tönii ja tuuppii kävelemään opettelevaa siskoaan koko ajan. leluihin ei saa koskea jne.

Pikkuvauva-aika olikin helppo, kun ei esikoinen varmaan ees tajunnut, että toi käärö tosta lähteekin liikkeelle ja vie lelut ja sotkee leikit...

Ja joo, olen kyllä tajunnut että tilanne muuttuu vielä, ja tätä arkea on eletty vasta kaksi viikkoa. En siis esittänytkään olevani mikään kahden lapsen äiti -ekspertti.



Tosiaan, pienokaisen liikkeelle lähteminen voi olla esikoiselle vaikea juttu.

Tai sitten ei. Rankka arki voi alkaa tai olla alkamatta.



t. kuuden äiti

onhan se mahdollista.



Eikä se riipu sinusta ja lapsistasi, vaan ihan tuurista. Mutta kyllä 2-viikkoisesta jo näkee, onko tulossa koliikkia vai ei.



Pitäkää hauskaa!

päästä, kun esikoinen tajuaa vauvan jäävän pysyvästi kuvioihin!

Sinun vastauksesi kysymykseeni on siis, että kolmen kuukauden paikkeilla.

ap

lapsista. Miten ap suhtautuu elämään, minkälaisella tempperamentilla lapset on varustettu jne

Mutta ei se välttämättä ole rankkaa, riippuu lapsista.

Meilläkin mustasukkaisuus tuli vasta kun kuopus lähti liikenteeseen.

Rankkaa oli kyllä aiemminkin kun kuopus huusi koliikkia yötä päivää ja aikaa ei esikoiselle ollut.

Mulla arki iski liikaa kun kuopus oli 8-kuinen. Siitä eteenpäin 4 kuukautta oli tuskaa. Sitten taas helpotti.

yhdyn kyllä tuohon liikkeelle lähtöön. Siinä saa tosiaan olla menossa. Toinen raskas kausi on meillä ollut tarhaan lähtö - aina on joku sairaana.

Meillä on nyt esikoinen 4,5v ja kuopus 6kk. Luulin myös alkuun noin kuukauden, ettei mitään tuskaa tule, m utta mustasukkaisuus alkoikin vasta noin pari-kolme kuukautta sitten... Eikä onneksi kohdistu pikkuveljeen vaan minuun, onhan se toki järkevästi ajateltuna äidin vika, ettei kaikille lapsille ole omaa äitiä, vaan veljen kanssa joutuu jakamaan ; )



Onnea joka tapauksessa ja tsemppiä, kyllä niitä haastaviakin aikoja mukaan mahtuu, huumorilla tosin selviää aika monesta!!

Nuorempi lapsista on tosin jo 1v5kk.



Eikä kyllä suurimmalla osalla mun kavereistakaan ole arki rankkaa, lapsia heillä 1-5. Luulen, että se riippuu paljon lapsista ja myös aikuisen omasta elämänasenteesta.



Ja myös siitä kuinka paljon isä osallistuu arki-iltoina/viikonloppuna kodin ja lasten huolehtimiseen. Se taitaa olla verrannollinen myös äidin rankkaan arkeen.

Ihanaa on ollut koko tämä 13kk ajan. Meilläkin tasan 3v. ikäeroa. Kaikki mennyt hyvin, kahden kanssa on ollut ihanaa ja leppoisaa ja helppoa. Aivan upeaa arkea. Sori jos hehkutan ;)



Mutta ostittain asennekysymys, kyllähän sitä välillä on valvottuja öitä ja lapset temppuilee ja huushollin valtaa kaaos... Mutta ohimenevää tuo on ja päällimmäisenä mielessä se, että elämä on ihanaa.

Lasten ikäero on niin suuri. Ja jos esikoinen ei ole mustis, niin saatatte päästä tosi helpollakin.



Rankka arki alkaa yleensä silloin, kun esikoinen on vuoden vauvan syntyessä. Ja sitten kun vauva alkaa liikkua ja esikoinen on raivokas uhmis, niin silloin se rankkuus voi alkaa (tosin kaikilla ei silloinkaan, on myös asennekysymys).

kun pienempi oli 2 ja isompi 4. Molemmilla uhmaikä, liikkuminen hankalaa, sairastivat hirveästi. Ja nyt kun ovat vuoden vanhempia, ovat alkaneet sotkea ihan eri skaalassa kuin aiemmin! Leikkivät yhdessä, mutta aina koko kämpän läpi (eikä meillä ole pieni kämppä).



Samaten nyt kun on itse valvoskellut jo useamman vuoden, alkaa olla tosi väsynyt.



Kun lapset olivat 1 ja 3, me käytiin pitkillä ulkomaanmatkoilla ja kaikkea, viime vuonna ei jaksettu kuin raahautua aina mökille. Ehkä ensi vuonna sitten taas.



Ja seuraava rankka putki tulee olemaan kun isompi aloittaa koulun ja pienempi eskari. Heidät pitää kuskata sinne jne.

tietysti riippuen paljon lasten persoonasta ja jos vauva nukkuu yöt niin äitihän jaksaa vaikka ikuisesti.

Joskus se väsymys tosin saattaa tulla huomaamatta hiipien, muttei aina.

" rankkuus" on oikeastaan alkanut vasta nyt kun kuopuskin on jo 1v5kk eikä kunnolla vieläkään kävele, kaikki pukemiset, perässä juoksemiset, riisumiset, molemmat haluaa huomiota jatkuvasti, molemmat haluaa olla sylissä, ym.



voi, voi, onneksi tää pikkulapsiaika on kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyt aika :) täytyy nauttia.

Kotiin. Eteinen täynnä kurahousuja saappaita hiekkaa märkiä kurahanskoja nälkä ruokaa pitää saada nopeasti esikoinen saa jonkun kohtauksen kuopus roikkuu jalassa tää on kuumaa ÄITI puhalla mulla on kakkahätä ÄÄÄÄÄÄÄ nyt mennään reippaasti päiväunille joo pitää mennä kyllä nyt käydään nukkumaan taas kakkahätä voi ei pikkuveikalla on nyt kakka pöksyssä käydään pesulla jää sinä nyt vaan sinne nukkumaan jnejne...